Maailmalla kirjoitellaan mielenkiintoisia tutkimuksia täyden aallonmuodon ilmalaserkeilauksen käytöstä monilla aloilla kuten metsäntutkimuksessa. F. Pirotti on iForestlehden artikkelissaan tehnyt yhteenvedon alan tämän hetkisestä tutkimuksesta eli missä mennään metodien ja tulosten suhteen.

Todettakoon siis, että täyden aallonmuodon analyysi tarjoaa tarkempaa mittaustekniikkaa sekä maanpinnan että puuston suhteen ja puuston tarkempia luokittelumahdollisuuksia. Esimerkiksi saksalainen J. Reitberger on saavuttanut automaattisessa havupuu – lehtipuu -luokittelussa 85% (puissa lehdet) ja 96% (lehdetön aika) tuloksia. Ai mistä näitä aineistoja saa? Katsopa RIEGLin laitevalikoima aineiston tuottamiseksi täältä.

Täyden aallonmuodon reaaliaikaisessa analyysissa palautuva signaali digitoidaan ja eri kaiut määritellään automaattisesti. Jos digitoitu signaali tallennetaan, niin aineistoa voidaan tarkastella tarkemmin vielä jälkikäteen ja se voidaan käsitellä erilaisin algoritmein tarkempien analyysien saamiseksi.

Suomessa metsätutkijat eivät ole kokemustemme perusteella innostuneet täyden aallonmuodon hyödyntämisestä tutkimuksissaan. Kysymys on useimmiten kustannusten suhteesta hyötyyn eli pelkona on ettei täydestä aallonmuodosta saada tarpeeksi lisäarvoa diskreetteihin mittauksiin verrattuna. Maanmittauslaitoksen järjestämässä laserkeilausseminaarissa kuultiin jopa sellainen metsäntutkijan kannanotto, etteivät aineistot edes kiinnosta. Ihmettelemme hieman moista asennetta, mutta onneksi muualla maailmalla ja jopa naapurimaissammekin tutkijoiden asenteet ovat jo toiset 🙂 Hassua muuten on se, etteivät Rieglin ilmalaserskannerit ole kilpailijoitaan kalliimpia, joten esimerkiksi reaaliaikaisesta täyden aallonmuodon analyysistä pääsee nauttimaan ihan samaan hintaan kuin vanhanaikaisemmasta tekniikasta.

Kuvassa Riegl VQ-820-G ilmalaserskannerilla kartoitettuja maa- ja vesistöalueita. Puusto- ja maastoskannauksen lisäksi myös vedenalaisia alueita voidaan mitata tarkemmin hyödyntämällä täyden aallonmuodon analyysiä. Ilmassa näkyvät pisteet ovat puolestaan voimajohtojen poikkileikkauksia. Voimajohdot ja muut ilmakaapelit on helppo skannata ja samalla nähdään onko kasvillisuus liian lähellä.

Mittaustekniikka on dynaaminen ala ja kehittyy koko ajan! Se tuntuu unohtuneen geodesian ja fotogrammetrian entisessa edelläkävijämaassa, jossa nykyään mitataan lennokkien ottamista ilmakuvista jopa kasvillisuuden peittämien alueiden maastomalleja. Ja tosiaan, kuvia puuston yläpinnasta lasketusta pintamallista esitellään myös valtakunnallisessa tekniikan alan yleislehdessä maastomallina… O tempora, o mores.

Lähde: Pirotti, F. 2011. Analysis of full-waveform LiDAR data for forestry applications: a review of investigations and methods. iForest, vol 4 (100-106)

Kurssien inspiroimana tässä muutama sana geomatiikan ja robotiikan yhdistämisestä eli mitä tutkimuspuolella tapahtuu. Robotiikan puolella pyritään täyteeen automaatioon ja reaaliaikaiseen laskentaan, jotta robotti voi liikkuessaan samanaikaisesti paikantaa itsensä ja kartoittaa samalla ympäristöään, jotta se voi samanaikaisesti taas miettiä etenemistään. Samanaikanen paikantaminen ja kartoitus tunnetaan nimellä lyhenteellä SLAM, simultaneous locationing and mapping. Tätä lähestymistä tarvitaan vaikkapa Mars-mönkijän tilanteessa tai kotona robotti-imuria käytettäessä. Pölynimurin ei tarvitse tietenkään tallentaa kartoitustietoa, mutta edistyneen imurin logiikan täytyy kuitenkin päätellä milloin työmaa on valmis.

Geomatiikan puolella mennään myös kohti automatisaatiota ja reaaliaikaisuutta, mutta kartoituksen ja paikannuksen tarkkuus on kuitenkin määräävä tekijä systeemeitä suunnitellessa. Tulevaisuudessa yhdistymistä tapahtuu varmasti kasvavassa määrin. Esimerkkinä tarkan laserskannerin ja SLAM-tekniikan yhdistämisestä on nähtävissä Andreas Nüchterin tutkimuksissa, joissa hän on yhdistänyt Riegl VZ-400-skannerin liikkuvan alustaan. Nüchterin tutkimuksia tarkastellessa huomaa, miten hän on aloittanut edullisilla skannereilla laskenta-algoritmeja kehittäessä, mutta lopulta työn kehittyessä yhdistänyt järjestelmään laadukkaan skannerin paremman kartoitusaineiston saamiseksi.

Esimerkkivideoissa paikannetaan ja kartoitetaan kahdella eri tapaa: mobiilisti 2D:nä ja mobiilisti (stop&go) 3D:nä. Molempia tekniikoita voi sitten mainostaa sisätila-tai ulkoskannauksena ilman tähysten käyttöä. Huomatkaa liikkuvan alustan suuren pyörät, jolloin robotti ei juutu kynnyksiin ja lattian muihin pieniin epätasaisuuksiin.

Stop&Go video antiikin Ostian kartoituksesta

Irma3D-robotti mittaa toimistoa

Jos haluat kokeilla ja kehittää laskenta-algoritmia omien komponenttien avulla, niin Nüchterin SLAM6D laskentatyökalupakki on kaytössäsi.

Virallisesti Intergeossa esiteltävästä RiSOLVE-ohjelmasta on ilmestynyt esittelyvideo. Videosta näkyy miten mittaustapahtuma ja aineiston käsittely on mahdollista automatisoida työn nopeuttamiseksi. Tässä esimerkissä on skannattu 5 skannausasemaa ja niistä tuotettu pohjakartta; kaikki alle puolessa tunnissa. Ajankulku näkyy videon alareunassa. Tämän automatisoinnin avulla RIEGL voitti Englannin poliisiin tarjouskilpailun 25 kappaleen VZ-400-skannerin toimittamisesta viranomaiskäyttöön.

Esittelyvideossa lopputuote on valittu tilaajan eli poliisin tarpeiden mukaisesti. Prosessi voidaan automatisoida eri käyttäjäryhmien tarpeisiin eli saapa nähdä mitä seuraavaksi kehitetään!

Tämänvuotinen hyväntekeväisyysprojektimme kohdistui Parikkalan Särkisalmella sijaitsevaan Oronmyllyyn.

Oronmyllyn Myllytupa

Oronmylly on luonnonkauniilla paikalla sijaitseva Kansan Raamattuseuran toimintakeskus, mutta paikalla on pitkään sijainnut aikoinaan tunnettu mylly. Myllari lopetti toiminnnan jo aikaa sitten ja hänen perillisensä lahjoittivat alueen Kansan raamattuseuralle. Lahjoituksesta tulee tänä vuonna kuluneeksi 50 vuotta ja keväällä 2013 juhlitaan 50-vuotista toimintaa. Samaan aikaan pohditaan myös vesimyllyn käyttämistä energiatuotantoon.

Vähintäänkin aikomuksena on entistää myllyä paikallisten ja matkailijoiden iloksi. Särkisalmen alueella on nimittäin laaja retkeilyreittien verkosto ja osa reiteistä tuo kävelijöitä myös Oronmyllylle. Alueella liikkuessa voi törmätä myös kuukkeleihin, joita paikallinen luontokuvaaja Hannu Siitonen myös innokkaasti kuvaa.

Pääset tutustumaan Oronmyllyn maisemiin tekemässämme videossa. 20 skannausaseman keilausaineisto on mitattu Riegl VZ-1000 skannerilla kesällä 2012. Tervetuloa tutustumaan Oronmyllyn upeisiin maisemiin virtuaalisesti ja seuraavaksi myös todellisuudessa!

Riegl VZ-4000, jopa 4 km etäisyyksiä mittaava 3D-laserskanneri, esitellään Suomessa syyskuun alkupäivinä. Tämä maailman pisimmälle mittaava laserskanneri julkaistiin vuonna 2011 ja ensimmäiset kappaleet tulivat tuotannosta tänä vuonna. Laitteita on myyty muun muassa Ranskaan, jossa juuri toimitetulla laitteella monitoroidaan eroosiota upean Mont St. Michelin ympärillä. Erilaisilla tiedustelu- ja turvallisuustahoilla on myös selkeästi kiinnostusta Rieglin tuotteisiin, kuten on jo nähty FBI:n ostoilmoituksesta sekä juuri julkaistussa USA:n National Geospatial Intelligence Agencyn ostoilmoituksesta: hankinta tehdään suoraostona, koska vastaavaa, hankkijan vaatimukset täyttävää tuotetta ei ole saatavilla.

Riegl VZ-4000 kaivosympäristössä Etelä-Afrikassa. Laitetta on nyt käytetty kaivoksissa yli 4000 m korkeudella ja toiminta oli siellä normaalia!

Suomessa VZ-4000 on nähtävillä Helsingissä syyskuun 6. päivänä. Ota yhteyttä (p. 045 650 85 85) tai laita meille sähköpostia (nordic@geocenter.fi), jos haluat tutustua Rieglin tekniikkaan ja mahdollisuuksiin paikan päällä.

Uutiset maailmalta liittyvät tällä kertaa aina niin ajankohtaiseen skannausnopeus -aiheeseen. Nopeus on luonnollisesti laitevalmistajien välisen kilpailun kohde ja skannausyrittäjät joutuvat pohtimaan asiaa skannerioston yhteydessä. Suurin virhe on tarkastella pelkästään laiteen pistemittausominaisuuksia, sillä pistepilven tuottamiseen kuuluu suunnittelu, toteutus ja jälkikäsittely kunnollisen pistepilven aikaansaamiseksi. Mallinnusaika pistepilvestä halutuiksi lopputuotteiksi vaihtelee suuresti eri alojen välillä, joten mallinnusaikaa on turha ottaa mukaan laitevertailuun.

Skannausnopeus ja käytön yksinkertaisuus olivat nimittäin ne ratkaisevat tekijät, joilla Riegl voitti Englannin poliisin skannerihankinnan. Vain muutamaan poliisipiiriin hankittiin toisen valmistajan laite. Kyseisessä yli 3 M punnan kokonaishankinnassa etsittiin näet laitetta, jolla voidaan mitata värillinen pistepilvi mahdollisimman nopeasti ja yksinkertaisesti, koska onnettomuustilanteen dokumentointiin haetaan nopeutta. Pistepilven lisäksi myös järjestelmäkameralla tuotetut kalibroidut kuvat ovat helposti käytettävissä. Lopputulokseksi haluttiin pistepilvikartta onnettomuuspaikasta, koska se on oikeusistuimien hyväksymä dokumentti.

Skannerin käyttö kentällä voidaan tehdä yhdellä napinpainalluksella, jolloin testeissä Riegl VZ-400 skannerilla mitattiin 11 asemaa 45 minuutin aikana. Resoluutiona käytettiin 10 cm tiheyttä 100 m etäisyydellä. Testeissä toiseksi nopeimmalla skannerilla mitattiin 6 asemaa ja kolmannella 5 asemaa 45 minuutissa. Tyypillisessä liikenneonnettomuustilanteessa mitataan 4 skannausasemaa. Mitään oheismittauksia ei muuten tarvita, sillä laitteen sisäinen kompassi ja GPS-vastaanotin huolehtivat alustavasta paikannuksesta.

Vaaditun lopputuloksen tuottamiseksi RiScan Prosta räätälöitiin versio, jonka avulla aineistojen lataus ohjelmaan, pistepilvien rekisteröiminen ja pistepilvikartan tuottaminen on täysin automaattinen prosessi. Halutessa kartan voi siis tehdä heti mittauksen jälkeen kentällä ja tulostaa 2D:nä.

Vastaava automaattinen prosessi on myös toteutettu kaivoskäyttöön tarkoitettuun RiMining-ohjelmaan, jolloin esimerkiksi rekisteröinti, suodatukset, korkeuskäyrät, taiteviivat ja tilavuudet voidaan laskea ilman suurta ohjelmakoulutusta painamalla ohjelmassa 7 nappulaa. Jatkossa ohjelmasta julkaistaan yleisempi versio, joka voidaan räätälöidä moneen vastaavaan tarpeeseen, jossa halutaan tehdä standardeja peruslopputuotteita nopeasti. RiScan Prolla puolestaan toteutetaan enemmän käsityötä vaativat ratkaisut.

Automatisointi ottaa siis parhaillaan suuria harppauksia laserskannauksessa. Kaikkia prosesseja ei luonnollisestikaan voi automatisoida, mutta osaa rutiinityöstä voi nopeuttaa hyvällä menestyksellä. Mobiiliskannauksen puolella Riegl on jo saavuttanut hurjan nopeuden, sillä tyypillisesti aamupäivällä mitatut kilometrit prosessoidaan RiProcess-ohjelmalla insinöörisuunnitelutarkkuiseksi pistepilveksi lounastauon aikana. Mobiili- ja ilmalaserskannauksessa työn suunnittelu on sinänsä kaiken perusta, sillä vain työn huolellisella suunnittelulla ja esityöllä voidaan saavuttaa mainitsemani nopeus.

Rieglin esiteltyä vuonna 2004 täyden allonmuodon digitaalisesti tallentavan ilmalaserkeilaimen LMS- Q560 ensimmäisenä maailmassa, kaupallisille markkinoille on vähitellen ilmaantunut muitakin täyden aallonmuodon tallentavia laitteita. Nykyään täyden aallonmuodon tallentavia skannereita löytyy ilmalaserkeilainten lisäksi mobiili- ja maalaserskannereista. Mutta riittääkö käyttäjälle pelkkä ilmoitus täyden aallonmuoden tallennuksesta vai täytyykö aiheeseen perehtyä syvällisemmin haluttujen lopputulosten aikaansaamiseksi?

Pulssilaserkeilaimet voidaan jakaa kahteen pääluokkaan: diskreetit ja täyden aallonmuodon laitteet. Suurin osa skannereista toimii analogisella pohjalla, jolloin mittaustulokseksi saadaan diskreettejä pisteitä, yksi tai useampi lähtevää pulssia kohden. Piste voidaan määritellä takaisinsironneesta kaiusta useilla eri tavoilla ja tietyssä laitteessa käytetty algoritmi on lähinnä laitevalmistajan tiedossa.

Mitattava piste voidaan määrittää palautuneesta kaiusta monesta eri kohtaan. Diskreeteissä laitteissa määritys on automaattinen eikä alkuperäiseen aineiston voida palata jälkianalyysissä.
Lähde: Laserkeilauskurssi 2008. TKK

Täyden allonmuodon mittaustekniikkaan perustuvat keilaimet ovat kuitenkin kovassa nousussa, sillä mittaustulos (sisäinen ja ulkoinen tarkkuus) saadaan niillä paremmaksi ja lisäksi ne tarjoavat mittauksille lisäarvoa. Mitattavan kohteen ominaisuuksissa voi näet määrittää X, Y, Z koordinaattien sekä aikaleiman lisäksi muutakin tallennetun datan perusteella. Jos laitteesta voidaan ratkaista sisäinen orientointi, radiometrinen kalibrointi ja systeemin vasteen kalibrointi, niin lopputuotteina ovat myös takaissironneen signaalin amplitudi sekä sen kalibroitu muoto reflektanssi, kaiun leveys sekä takaissironneen signaalin muodon hajonta. Näitä arvoja voidaan esimerkiksi käyttää pistepilviaineistojen luokitteluun.

Takaisinsironnan muodosta johdettu alfa-arvo, joka heijastaa selkeästi eroa kasvillisuuden ja rakennusten välillä. Lähde: Mallet., Bretar ja Sorgel 2008, Analysis of Full Waveform Lidar Data for Classification of Urban Areas. Geoinformation 5/2008.

Palataanpa alkuperäiseen kysymykseen: saadaanko yllä esiteltu etu kaikista ns. ”täyden aallonmuodon” tallentavista laitteista? Rieglin tutkimuspäällikön Andreas Ullrichin ja Martin Pfennigbauerin mukaan näin ei suinkaan ole. Näin ollen he ehdottavat seuraavaa luokittelua tällä hetkellä kaupallisilla markkinoilla myynnissä olevista laitteista:

Tässä luokittelussa kysymys on siitä, miten täysi aallonmuoto digitoidaan ja tallennetaan eli myös käytettävän A/D-muuntimen yhteys järjestelmään on merkityksellinen. Kuten taulukosta nähdään, löyhästi kytketty A/D-muunnin ei tarjoa mahdollisuutta radiometriseen kalibrointiin. Aineistosta puuttuu myös tarkka etäisyysmittaus- ja amplitudi-informaatio, eikä sitä voida saada tallennetusta digitoidusta aallonmuodosta. Näin siksi, että takaisin sironneesta pulssista otetaan vain muutamia otoksia, joista koko aallon rekonstruointi ei kuitenkaan ole mahdollinen. Sen sijaan ylimpänä mainittu Full waveform -data sisältää lähetetyn profiilin, jolla voidaan poistaa epästabiilin järjestelmän vaikutus mittaustulokseen, digitoidut kaiut, aikaleiman ja lähetyskulmat. Jos järjestelmä on stabiili, niin lähetetyn signaalin profiilia ei tarvitse tallentaa (echo waveform data).

Käyttäjän kannalta tilanne on sama kuin vaikkapa ruisleipää ostettaessa. Päällepäin ruisleipä vaikuttaa samalta, mutta tuoteselostetta lukiessa huomaakin merkittäviä eroavuuksia kuten rukiin määrän lopputuotteessa. Jos laserkeilausaineistolta odottaa tiettyjä ominaisuuksia, niin on perehdyttävä tarkkaan jopa laitteen elektroniikkaan.

Lähteet:

Mallet, C., F. Bretar and Soergel, U.: Analysis of Full-Waveform Lidar Data for Classification of Urban areas. Photogrammetrie – Fernerkundung – Geoinformation (PFG), 5/2008, pp.337-349.

Ullrich, A. and Pfennigbauer, M. Categorisation of full waveform data provided by laser scanning devices. Electro-Optical Remote Sensing, Photonic Technologies, and Applications V. Edited by Kamerman, Gary W.; Steinvall, Ove; Bishop, Gary J.; Gonglewski, John D.; Lewis, Keith L. Proceedings of the SPIE, Volume 8186, pp. 818609-818609-10 (2011).

Wagner, W. Radiometric calibration of small-footprint full-waveform airborne laser scanner measurements: Basic physical concepts. ISPRS Journal of Photogrammetry and Remote Sensing (2010). Volume: 65, Issue: 6, Publisher: Elsevier B.V., Pages: 505-513

Monitoroinnin tarve kasvaa koko ajan, mutta mitä se oikeastaan on? Hyvä perusmääritelmä löytyy esimerkiksi wikipediasta eli kyseessä on yksinkertaistettuna prosessin tarkkailu tai valvonta. Prosessi voi olla keinotekoinen kuten esimerkiksi rakennusprosessi tai luonnollinen, kuten eroosio. Joka tapauksessa seurataan muutoksia mitattavassa kohteessa eli suomeksi voidaan puhua myös seurannasta. Muutoksia voidaan tehdä suuressa mittakaavassa myös satelliiteistä, kuten EU:n GMES Sentinel -ohjelmassa.

Erityyppistä monitorointia voidaan tehdä monin eri tavoin riippuen muun muassa valvottavan alueen koosta ja mittaukselta vaadittavalta tarkkuudelta. Perinteisillä geodeettisilla tekniikoilla valvottavaa kohdetta on kyetty seuraamaan pistemäisesti, mutta nykytendenssi on kohti alueiden mittaamista. Pistemäinen mittaustapa ei näet paljasta liiketta, jos kohde ei liiku tasaisesti kaikilta osiltaan.

Toinen suuri yleistendenssi on reaaliaikaisuus eli hälytys muutoksista halutaan saada heti kun ne ylittävät asetetun kynnysrajan. Näin voidaan esimerkiksi ehtiä pelastamaan ihmiset alkavan lumivyöryn tai maansortuman alaisilta alueilta. Ylikansallisia monitorointijärjestelmiä – tässä tapauksessa puhutaan usein varoitusjärjestelmistä – on tehty esimerkiksi maanjäristysten ja tsunamien valvontaa. Viime vuonna Japanin maanjäristyksessä varoitusjärjestelmän avulla ennätettiin pysäyttää luotijunat ja tehtaissa kriittisiä prosesseja juuri ennen pahinta järistystä. Näin systeemi maksaa itsensä takaisin säästetyillä ihmishengillä.

Alueiden mittaamisessa 3D-laserskannerit ovat omimmillaan, koska koko mittaustekniikka ja myös pinnan mittauksen tarkkuus perustuvat suuriin pistemääriin. Kaikkia skannereita voi käyttää monitorinnissa siten, että kohdetta mitataan määrätyin aikavälein ja aikaisempia pistepilviä/suunnittelumallia vertaillaan keskenään. Mietittävä asia on luonnollisesti skannerin mittausetäisyys, koska vaihe-eroskannereita voi etäisyyksien takia käyttää vain lähietäisyyksillä kuten tunneleissa. Esimerkkejä Faro Focus3D:n käytöstä rakentamisen valvonnassa näet täältä. Rieglin pulssilaserien kohdalla mittausetäisyys ei muodostu ongelmaksi, sillä laitteet mittaavat jopa 6 km asti.

Reaaliaikaisessa valvonnassa tarvitaan lisäksi myös monitorointia tukeva ohjelmisto, jollainen on esimerkiksi Riegl RiMonitor. Tällöin skanneri voidaan asettaa mittaamaan automaattisen määrävälein vaaralliseksi arvioitu kohdetta ja muutoksen tapahtuessa hälytys ohjataan hälytysjärjestelmiin tai vaikkapa vastuuhenkilöiden kännykkään. Tällaisia järjestelmiä käytetään esimerkiksi avolouhoksilla, sillä kaivosten seinämät ovat epävakaita ja alttiita sortumille. Samoin erilaisten patoaltaiden muurit voivat odottamattomasti syöpyä rikki.

Monitorointijärjestelmät ovat kehittymässä mielenkiintoiseen suuntaan sensoritekniikoiden yhdistyessä ja koneälyn yhdistämisessä mittaustulosten analyysiin. Seurantaan halutaan liittää ennustettavuus.

KatselinRieglin VZ-1000-skannerilla hiljan mittaamaamme aineistoa ja hämmästyksekseni huomasin laitteen mitanneen myös lähistön pienvoimalan savua.

Riegl VZ-1000-skannerilla mitattua pienvoimalaitoksen savua.

Tarkemmin mietittynä asiassa ei ole mitään outoa, vaan laite on tallentanut aerosolia 150 m etäisyydeltä. Kaasun joukossa on siis pienhiukkasia. Ensimmäiset LiDARit on jo vuosikymmeniä sitten suunniteltu juuri tähän käyttätarkoitukseen eli aerosoli-LiDAReilla mitataan kohti taivasta ja tutkitaan ilmakehän aerosolipitoisuutta. Laitteilla oli kova kysyntä vuonna 2010 Eyjafjallajökullin tulivuorenpurkauksen mainingeissa, kun Euroopan yllä olevan tuhkapilven laajuutta, tiheyttä ja rajoja koetettiin selvitellä. Hämmästyttävää, että Riegl toimi näin hyvin tässä käyttötarkoituksessa, mutta toisaalta se kertonee jotain kyseisen voimalan pienhiukkaspäästöjen suuruudesta.

Yhdysvaltainen keskusrikospoliisia vastaava virasto Federal Bureau of Investigation on myös siirtymässä Riegl-aikaan. Tarjouspyynnön mukaan ollaan hankkimassa VZ-400-skanneria, joita myös Ison-Britannian poliisi on viime aikoina hankkinut roppakaupalla. Laitteiden käytöstä rikos- ja onnettomuustutkinnassa olisi mielenkiintoista tietää enemmän, mutta luonnollisesti aiheen yksityiskohdista puhutaan avoimesti ainoastaan alan viranomaisten välisissä keskusteluissa. Parempien tietojen puutteessa täytyy tyytyä seuraamaan lähinnä laitehankintoja. Nehän kertovat myös testauksissa saavutetuista tuloksista.

Italian rannikolla karille ajanut risteilijä Costa Concordia aiheuttaa jatkuvaa huolta paikallisille asukkaille ja viranomaisille. Mikä laivan kohtalo on tulevaisuudessa on vielä avoin, mutta laivan nykyistä sijaintia on seurattava tarkoin vaaratilainteiden ehkäisemiseksi.

Rieglin Italian maahantuojan Microgeon sivuilla vinkataan laivan monitorointia tehtävän myös Rieglin skannereilla. Firenzen yliopiston sivuilta löytyy lisätietoa kaikesta laivaan kohdistuvasta monitoroinnista ja näitä menetelmiä näyttääkin olevan käytössä aikamoinen määrä. Pitkän matkan laserskanneri asennetaan pysyvästi kiinteään alustaan ja skannausten tuloksia vertaillaan päivittäin muutosten havaitsemiseksi. Rieglin käytettävyys työssä tulee hyvin esille pitkän etäisyymittauksen ansiosta, mutta myös valmis RiMonitor-ohjelma mahdollistaa reaaliaikaisen monitoroinnin skannausdatasta ja hälytyksen lähettämisen automaattisesti jos muutosta tapahtuu.

Italian rannikolla karille ajanut risteilijä Costa Concordia aiheuttaa jatkuvaa huolta paikallisille asukkaille ja viranomaisille. Mikä laivan kohtalo on tulevaisuudessa on vielä avoin, mutta laivan nykyistä sijaintia on seurattava tarkoin vaaratilainteiden ehkäisemiseksi.

Rieglin Italian maahantuojan Microgeon sivuilla vinkataan laivan monitorointia tehtävän myös Rieglin skannereilla. Firenzen yliopiston sivuilta löytyy lisätietoa kaikesta laivaan kohdistuvasta monitoroinnista ja näitä menetelmiä näyttääkin olevan käytössä aikamoinen määrä. Pitkän matkan laserskanneri asennetaan pysyvästi kiinteään alustaan ja skannausten tuloksia vertaillaan päivittäin muutosten havaitsemiseksi. Rieglin käytettävyys työssä tulee hyvin esille pitkän etäisyymittauksen ansiosta, mutta myös valmis RiMonitor-ohjelma mahdollistaa reaaliaikaisen monitoroinnin skannausdatasta ja hälytyksen lähettämisen automaattisesti jos muutosta tapahtuu.