Aihearkisto: Riegl

Riegl Lidar 2013, 1. päivä

Rieglin uudet tuotteet esiteltiin heti päivän aluksi. Ne ovat:

RIEGL LMS-Q1560
Rieglin uusin ilmalaserkeilausjärjestelmä mittaa entistä nopeammin! Järjestelmään kuuluu skanneri, IMU/GPS ja keskiformaatin kamera.
Myös erillisenä ostettava skanneri on täysin uudentyyppinen laite, jossa on kahden kanavan pyörivä monikulmiopeili (dual channel laser scanner) eli kaksi laseria. Skanneri toimii 800 kHz taajuudella, jolloin teoreettinen maksimimittausnopeus on 800 000 mittausta/s. Mittausnopeuden keskiarvo on 532 000 mittausta/s ja lisäksi laite mittaa 400 linjaa/s. Esimerkiksi lennettäessä 2000 m AGL korkeudella 110 solmun nopeudella mitataan 5 pistettä/m2 eli 300 km2/tunnissa. 85 solmun nopeudella mitataan puolestaan 12 pistettä/m2.
Radiometrisesti kalibroitu skanneri edustaa tuttuun tyyliin täyden aallonmuodon mittaustekniikka ja tulevaisuudessa järjestelmää toimitetaan myös kahden eri aallonpituuden laserilla.

Integroidussa keskiformaatin kamerassa on 80 Mpx, jolla saadaan 5 cm resoluutio 550m AGL korkeudessa.

Ensimmäinen LMS-Q1560 tilattiin heti tuotepaljastuksen jälkeen.

1560

RIEGL VMX-450 Rail
Kyseessä on rautateille suunniteltu mobiilimittausjärjestelmä varusteineen, joka on helppo asentaa eri tyyppisiin vaunuihin. Järjestelmä on myös strateginen yhteistyö saksalaisen Technet Rail 2010 -yhtiön kanssa, joka valmistaa rautateiden mallinnuksen ohjelmia. Ensimmäinen järjestelmä on myyty Ranskan rautateille.

RIEGL VMS-250
Riegl julkaisi myös ensimmäisen integroidun mobiiliskannausjärjestelmän asennettavaksi laivaan/veneisiin. Tähän mennessä moni palvelutuottaja on itse integroinut Riegin skannerin kaikuluotauslaitteistoon mittaamaan rantojen ja satamien maanpäällisiä samanaikaisesti vesistön mittauksen kanssa. Nyt täysin säässuojatun järjestelmän voi ostaa valmiina jopa monikaikuluotaimen kanssa. Muutoin järjestelmässä on yksi VQ-250 skanneri, kaksi kameraa ja IMU/GPS tiukasti kytkettyinä ja se toimitetaan VMX-skannerien tavoin täysin kalibroituna tehtaalta.

vns250

Tasataanko vai eikö tasata? – Laserskannerien kallistusanturit

Laserskannerien komponenteista tehdään vähän tutkimusta, joten Evon Silvian opinnäytetyöhön perustuvaa tutkimusta skannereiden kallistusantureista on mielenkiintoista lukea.

3D-laserskannereissa on tyypillisesti kallistusantureita, joita voidaan myös kutsua kompensaattoreiksi (compensator, inclination sensor, tilt sensor yms.). Kallistusantureita on useita tyyppejä, mutta ne ovat tyypillisesti rakenteeltaan opto-elektronisia. Kallistusanturit mittaavat skannerin koordinaatiston X- ja Y-kiertoa (eng. Roll ja Pitch) suhteessa painovoimavektoriin. Joissain kallistusantureissa on laaja toimintaalue, esim. ±10°, kun taas kompensaattoreiksi kutsutuissa antureissa on tyypillisesti kapea toiminta-alue, esim. ±0,08°, jolloin koje täytyy tasata erityisen huolellisesti jo ennen skannausta. Kompensaattorien tarkkuus on sama koko toiminta-alueella. Myös laajan toiminta-alueen kallistusanturit hyötyvät huolellisesta tasauksesta, sillä ne toimivat tarkemmin keskialueillaan eli hyvin tasattuina, kun taas reuna-alueet ovat mittaukseltaan tyypillisesti heikompia.

roll_pitchUsein ajatellaan, että skannereiden kallistusanturit ovat samanlaisia kuin takymetreissä, mutta itse asiassa jatkuvasti liikkuvan skannerin kallistuksien mittaaminen on paljon vaativampi tehtävä kuin takymetrin kohdalla, sillä takymetri pysyy paikallaan mittauksen aikana. Skannerissa mittauksen täytyy tapahtua kojeen liikkuessa – kallistusmittaus on siis myös dynaaminen, jolloin skannerin pyörimisliike ja moottorin aiheuttama värinä vaikuttavat myös lopputulokseen. Tämän takia joissain skannereissa kallistukset mitataan vain ennen mittausta ja mittauksen jälkeen, jolloin mittauksen aikaiset jalustan kallistukset jäävät huomioimatta. Joissain lyhyen matkan ( < 100 m) skannereissa kallistuksia ei mitata ollenkaan, mutta varsinkin pitkän matkan skannereissa kallistusarvojen mittaaminen on ensi arvoisen tärkeää tarkkuuden saavuttamiseksi.

Kuten takymetreissa, niin myös skannereissa herkät kallistusanturit reagoivat jo pelkästään mittaajan läheisyyteen, ohi ajaviin autoihin (paineaalto), kiinni paiskottuihin oviin (ääniaalto & ilmanvirtaus) tai jopa kojeen ohjaustaulun koskemiseen. Kevyen kosketuksen vaikutus voi olla jopa ±0,10°, mikä tarkoittaa 17,5 cm virhettä 100 m päässä. Tässä tutkimuksessa kauko-ohjaimen käytön havaittiin pienentävän keskihajontaa merkittävästi, joten haluttaessa tarkkoja mittauksia mittaajan on syytä siirtyä hieman etäämmälle skannerista.

Tutkimuksesta selviää myös, että luotettavammat kallistuarvot saadaan skannamalla koko 360° asteen horisontaalinen alue verrattuna kapean ”skannausikkunan” skannaamiseen kuten tehdään haluttaessa mitata vain yksityiskohtia. Tässä syystä olemme aina korostaneet 360° panoraamamittauksen tärkeyttä, jos kallistusantureiden arvoja halutaan hyödyntää esimerkiksi pistepilvien rekisteröinnin yhteydessä.

Riegl VZ-sarjan skannereissa kallistumia mitataan jatkuvasti mittauksen aikana (normaali moodi). Ajallisesti pitkissä skannaus-sessioissa, kuten monitorointimittauksissa, voidaan valita moodi, jossa skanneri määrittää kallistusanturin sisäiset virheet ennen ja jälkeen skannauksen, jolloin saadaan määritetyksi mahdolliset anturin sisäiset sähköiset muutokset ja niiden vaikutus skannauksen aikana mitattuihin anturin arvoihin. Tässä moodissa skanneri mittaa myös kallistuksen muutokset jatkuvasti skannauksen aikana. Koska skannauksen nopeus vaikuttaa kallistusarvojen mittaukseen, saadaan hitaammalla pyörimisnopeudella paremmat kallistusarvojen mittaukset. Riegl VZ-400 tapauksessa tutkimus osoittaa hyvän tuloksen saavutettavan suuremmilla kuin 100 s mittausajoilla. Jos kallistusanturien systemaattista virhettä halutaan elimoida, niin skanneri voidaan ohjelmoida pyörimän sekä myötä- että vastapäivään, jolloin virheet teoriassa kumoavat toisensa.

Tietyissä tilanteissa kallistusanturit on otettava pois päältä – esimerkiksi skannatessa keikkuvissa laivoissa tai käytettäessä skanneria vinossa asennossa. Normaalitapauksissa lopputulos on kuitenkin selvä: kun skanneri on pystysuorassa asennossa kallistusanturien toiminta-alueella, niin kallistusanturien on hyvä olla aina toiminnassa optimaalisten mittaustulosten saavuttamiseksi.

Lähteet:

– Silvia, E. and Olsen, M. (2012). ”To Level or Not to Level: Laser Scanner Inclination Sensor Stability and Application.” J. Surv. Eng., 138(3), 117–125.

– Hannu Heinonen – Zeiss Elta S ja Nikon NPL-700 takymetrien suunnittelutiimien jäsen

RIEGL VQ-820-G palkittu esimerkillisenä innovaationa

RIEGLin matalien vesistöjen mittaamiseen suunniteltu VQ-820-G ilmalaserkeilain on palkittu esimerkillisenä keksintönä Rotterdamissa järjestetyssä Geospatial World Forum -tapahtumassa.

Vihreää laseria hyödyntävä VQ-820-G on maailman ensimmäinen tiukasti kytketty topo-hydrografinen ilmalaserkeilain, joka hyödyntää älykkäästi aallonmuodon mittausta. Skanneri mahdollistaa ensimmäistä kertaa vaikeiden vesistöjen ja tulva-alueiden mittauksen suurella tarkkuudella, kuten Yhdysvalloissa esimerkkiprojektina tehty Sandy-joen ympäristö osoittaa. Vesistöjen kaukokartoitus optisesti on haastavaa, sillä näkyvyys säätelee tiukasti mittaussyvyyttä. Lisää projektista ja esimerkkikuvia näet tästä.

RIEGLin lehdistötiedote

[embedplusvideo height=”379″ width=”625″ standard=”http://www.youtube.com/v/NFrIWhC4f7A?fs=1&hd=1″ vars=”ytid=NFrIWhC4f7A&width=625&height=379&start=&stop=&rs=w&hd=1&autoplay=0&react=1&chapters=&notes=” id=”ep7538″ /]

Skeittaripotretteja

Skannereita testaillessa mittauksiin saa helposti tallennettua mielenkiintoisia tapahtumia. Tällä kertaa kolme naapurinpoikaa halusi ikuistaa itsensä Riegl VZ-400 -skannerilla – siis kaveripotretti! Vuoden kuluttua voimme kontrollimittauksella mitata poikien kasvukäyrää 🙂

skeittaajat2

Kuvan värimaailma on myös mielenkiintoinen, sillä Rieglin laserin lähi-infrapunan aallonpituudella heikosti heijastavat kohteet näkyvät kuvassa vihreinä ja sinisinä. Poikien iho on siis huonosti heijastava materiaali – ihossa on paljon vettä. Silmäturvallisena L1 -luokan skannerina Rieglin lasersäde ei vahingoita kudosta tai silmiä.

Miljoonasäästöt 3D-laserskannauksella

Runsas vuosi sitten kirjoitin Englannin poliisin suurhankinnasta CLEAR (collision, lead, evaluate, act and reopen) -hankkeen yhteydessä. Peräti 38 3D-laserskanneria hankittiin poliisikäyttöön liikenneonnettomuuksien selvittelyn nopeuttamiseksi. Hankintaa edelsi skannerien perinpohjainen testaus tätä käyttötarkoitusta varten ja suurimmaksi voittajaksi selviytyi RIEGL VZ-400. Aallonmuodon mittausta automaattisesti hyödyntävä pulssilaser (TOF) voitti miljoona pistettä/s mittaavat vaihe-erokeilamet kenttätyön tuottoisuudessa, nopeudessa ja kätevyydessä. Lisäksi yli puolen kilometrin mittausetäisyydestä ulkomittauksissa on yksinkertaisesti paljon hyötyä.

uk_police

Vuoden 2012 loppuun mennessä käytössä olleiden tilastojen mukaan skannerihankinta on ollut myös erittäin menestyksekäs poliisivoimille: arvioidun 44 minuutin ajansäästön sijaan onnettomuuden selvittelyaika on skannauksella lyhentynyt keskimäärin 49 minuuttia. Englannin ruuhkaisilla teillä liikenteen ongelmakohtien selvittäminen on näin tuonut jo nyt kymmenien miljoonien puntien säästöt ja lisää säästöjä on luvassa. Skannerit ovat siis maksaneet itsensä takaisin moninkertaisesti jo hankintavuoden aikana, vaikka mukaan on laskettu vasta 4 kuukauden onnettomuudet! Tuottavuuslukujen takana on luonnollisesti koko mittausprosessin huolellinen suunnittelu ja henkilökunnan koulutus: laserkeilaus ei tuo samaa hyötyä jos sen etuja ei hyödynnetä uusimalla toimintatapoja.

Lue lisää CLEAR-hankkeen alustavista tuloksista Englannin liikenneministeriön tiedonannosta joulukuussa 2012. Lopullinen raportti ilmestyy myöhemmin tänä vuonna.

Katso myös RIEGLin videolta miten kenttätyötä on automatisoitu poliisin tarpeita varten: puolessa tunnissa kentältä lopputuotteeksi eli oikeudessa päteväksi todetuksi pistepilvikartaksi.

[embedplusvideo height=”379″ width=”625″ standard=”http://www.youtube.com/v/lbxvzMlTWyg?fs=1&hd=1″ vars=”ytid=lbxvzMlTWyg&width=625&height=379&start=&stop=&rs=w&hd=1&autoplay=0&react=1&chapters=&notes=” id=”ep6437″ /]

RIEGL LIDAR 2013 lähestyy

Kesäkuu ja RIEGL LIDAR 2013-tapahtuma lähestyvät kovaa vauhtia. Jos et ole vielä ilmoittautunut mukaan, niin harkitse uudestaan. Esittelyvideossa nähdään mitä Wienissä on luvassa: kaikki laserskannauksesta – maassa, ilmassa ja mobiilisti! Tehtaalla näet lisäksi skannerin kuorien sisään ja järjestelmäintegraattoreilta voit kysyä miten skannausjärjestelmiä asennetaan lentokoneisiin ja helikoptereihin.

[embedplusvideo height=”379″ width=”625″ standard=”http://www.youtube.com/v/xpeTvimQmKI?fs=1&hd=1″ vars=”ytid=xpeTvimQmKI&width=625&height=379&start=&stop=&rs=w&hd=1&autoplay=0&react=1&chapters=&notes=” id=”ep8476″ /]

RIEGL LMS-Q780: uudet tulokset

Maaliskuussa RIEGL julkaisi uuden esitteen syksyllä 2012 esittelemästään ilmalaserkeilaimesta LMS-Q780. Ensi kokemusten perusteella laite mittaa vielä tehokkaammin kuin on alunperin laskettu ja sen perusteella skannerin suorituskykyarvoja on nostettu.

Mitä uutta tekniikkaa skannerista oikein löytyy? Aloitetaanpa mahdollisuudesta tunnistaa jopa 10 ilmassa samanaikaisesti olevaa pulssia kaikuineen. RIEGL käyttää skannereissaan nopeasti pyörivää monikulmiopeiliä, joka mahdollistaa suuren pulssimäärän lähettämisen tasaisesti. Koska valon nopeus on rajana, RiMTA-ohjelma mahdollistaa puolestaan etäisyysmittauksen monitulkintaisuuden tulkinnan automaattisesti.

polygon_mirror

Skannerin monikulmiopeili mahdollistaa tasaisen pistekuvion maan pinnalla.

Skannaustekniikalla mahdollistetaan myös tasainen pistetiheys maan pinnassa sekä skannauksen etenemissuunnassa että kohtisuoraan. RIEGL kutsuu lopputulosta matriisiskannauskuvioksi – Matrix Scan Pattern. On huomionarvoista, että skannausprofiilit ovat toisiinsa nähden täysin yhdensuuntaisia.

scan_matrix

Kun tähän lisätään skannerin leveä näkökenttä, 60 astetta, niin skannaukseen saadaan huomattavaa tehokkuutta. Käytännössä lentolinjoja voidaan siis harventaa. Leveän näkökentän ansiosta skanneri ei myöskään tarvitse erillisistä stabilointialustaa lentokoneessa millään lentokorkeudella.Testien mukaan 10 km x 10 km kokoisen alueen mittaus pistetiheydellä 4 pistettä/m2 kestää karvan verran yli tunnin.

FOV

Täyden aallonmuodon mittaustekniikka on luonnollisesti mukana vakiona. Samoin mukana tulevat RIEGLin tehokkaat ohjelmat mittausaineistojen prosessointiin luovutuskelpoiseksi pistepilviaineistoksi asti.

Tutustu LMS-Q780-skannerin uuteen esitteeseen tässä ja laitteen esittelyyn sivuillamme pääset tästä.

Kehoitamme samalla tutustumaan myös eri skanneritekniikoiden vertailuun RIEGLin tuoreessa asiantuntija-artikkelissa. Tämä kirjoitus antaa myös hyviä työkaluja vertailla skannereita keskenään, sillä – kuten kaikki alaan perehtyneet tietävät – pelkkien teknisten tietojen vertailu suoraan laitevalmistajien antamien tietojen perusteella on mahdotonta.

Merelliset mittaukset

Laserskannaus toimii hyvin myös merellisissä olosuhteissa. Tyypillisiä skannattavia kohteita ovat muun muassa erityyppiset avomerellä sijaitsevat rakenteet, rannikon rakenteet kuten satamat ja itse rannikkon topografia. Samaan aikaan mitataan usein myös merenpohjaa esimerkiksi monikanava- tai viistokaikuluotaimella – tämä on mobiilimittausta parhaimmillaan.

meritaito

Merella etäisyydet muodostuvat helposti pitkiksi, joten skannerilta vaaditaan pitkää mittausetäisyyttä. Tällaisissa tehtävissä Rieglin skannerit VZ-400 ja VZ-1000 ovat siten omaa luokkaansa.

Rieglin etu on myös sen integroitavuus valmiisiin mittajärjestelmiin osaksi kokonaisuutta – mittausanturiksi muiden joukkoon. Kaikuluotaimien maailmassa hollantilaiseen Qinsy-ohjelmaan voi liittää monen eri valmistajan laitteita ja lisäksi myös Rieglin keilaimia. Qinsyssä mittausaineisto voidaan prosessoida reaaliaikaisesti tai skannausaineisto voidaan myös jälkiprosessoida RiProcessin avulla.

Miten tällainen järjestelmä toteutetaan ja millaisiin tuloksiin päästään? Näitä asioita voi tarkastella Hampurin HafenCity-yliopiston artikkelissa, jossa skanneri on liitetty Hampurin satamaviranomaisten kartoitusalukseen Ixbluen inertianavigointilaitteen kanssa. Lisäksi integroinnista on tehty diplomi-insinöörin opinnäytetyö (liite), jossa tarkastellaan erityisesti järjestelmän kokonaisepävarmuutta.

Suomessa on toteutettu vastaava Qinsyn, kaikuluotaimen&Riegl VZ-400 -yhdistelmä jo pari vuotta sitten Meritaito Oy:n ansiosta. Olemme kuulleet mobiilimittauksen olevan niin mukavaa, että staattiset mittaukset tuntuvat suorastaan kömpelöiltä rinnalla. Välillä niitäkin on tietysti pakko tehdä. Voit tutustua Meritaidon mittauksiin katsomalla alla olevan videon.

Tällä viikolla, 25.-28. maaliskuuta USA:ssa oleskelevat voivat myös käväistä New Orleansissa järjestettävässä Hydro 2013 -tapahtumassa. Messujen lisäksi RieglUSAn Joshua France kertoo lisäkokemuksia Rieglin hydrografisen ilmalaserkeilaimen VQ-820-G käytöstä otsikolla ”Continued Assessment of the RIEGL VQ-820-G in Various Environments”.

[embedplusvideo height=”379″ width=”625″ standard=”http://www.youtube.com/v/kai3wr024p0?fs=1&hd=1″ vars=”ytid=kai3wr024p0&width=625&height=379&start=&stop=&rs=w&hd=1&autoplay=0&react=1&chapters=&notes=” id=”ep9190″ /]

Maanmittauspäivillä aaltoillaan

Perinteinen mittausalan tapahtuma Maanmittauspäivät järjestetään ensi torstaina ja perjantaina, 21.-22.4.2013 Kuopiossa. Tällä kertaa yritämme selventää mitä täyden aallonmuodon digitointia hyväksikäyttävä mittaustekniikka tarkoittaa oikein luennon voimin – tervetuloa kuuntelemaan! Tämän esityksen jälkeen ei pitäisi enää olla epäselvää, miksi ja miten Rieglin skannerit pystyvät mittaamaan heijastintarraan ja miksi mittaus on kaiken lisäksi erittäin tarkka – sama pätee muihinkin materiaaleihin. Tähystarraratkaisua ei tähän päivään mennessä ole kyennyt toteuttamaan mikään muu valmistaja ja Rieglin maalaserskannerit ovat ainoita signaalin täysin digitaalisesti käsitteleviä 3D-skannereita.

tahys

Tunnelissa sijaitseva tähystarra visualisoituna valokuvassa. Kyseessä on kiinteä kontrollipiste, johon tähystarra sijoitetaan tyypillisesti takymetrimittausta varten.

Päivien ohjelma

Nordic Geo Centerin esitys

Videossa näkyy puolestaan Rovaniemen maanmittauspäivien tunnelmaa & Riegl VMX-250 liikkuva kartoistusjärjestelmä Suomen ja Lapin talvessa.

[embedplusvideo height=”496″ width=”625″ standard=”http://www.youtube.com/v/B9CbAHJ9TF4?fs=1&hd=1″ vars=”ytid=B9CbAHJ9TF4&width=625&height=496&start=&stop=&rs=w&hd=1&autoplay=0&react=1&chapters=&notes=” id=”ep9878″ /]

RIEGL LIDAR 2013-tapahtuman ohjelmaa

Kesäkuussa Wienissä järjestettävän RIEGL LIDAR 2013 -tapahtuman ohjelma alkaa muotoutua ja tietoja esityksistä alkaa hiljalleen tihkua. Ensimmäiset nimetyt ulkopuoliset puhujat ovat Ilja Rilski (Ark-on), Alastair Jenkins (GeoDigital, Kanada) ja tältäkin palstalla aikaisemmin tuttu Martin ”Herra LAStools” Isenburg (rapidlasso, Saksa). RIEGLin puolelta puhujina toimivat ainakin Johannes Riegl Sr, Andreas Ullrich (lidar-teknologia) ja Martin Pfennigbauer, joka puhuu aiheesta ”tutkimus ja aineeton omaisuus”. Selviääköhän täällä muuten, mitä RIEGL tekee käyttämättömille ideoilleen ja keksinnöilleen? Onko Itävallassa Innovation mill -tyyppistä toimintaa, joka on nyt Suomessa ja monessa muussa maassa kovin in-ja pop?

Ulkopuolisista puhujista voisi mainita sen verran lisää, että Ark-on on iso venäläinen kartoitusalan yhtiö ja Ilja Rilski on yhtiön kaukakartoitusosaston vetäjä. Yhtiö toimii esityksensä mukaan laajalla skaalalla ilmassa ja maassa – staattisesti ja kinemaattisesti – Venäjän jättimäisissä infrarakentamishankkeissa. Kuvissa vilahtaa myös RIEGLin mobiilimittausjärjestelmä ja maalaserskanneri. Lisätietoja kesäkuussa.

Alastair Jenkins on puolestaan Geodigital Internationalin toimitusjohtaja, jolla on vankka tietotaito kartoitus-, paikannus- ja ilmailuteollisuuksista sekä rahoitus- ja markkinointiosaamista. Näinpä hän on ollut luomassa uusia yrityksiä kyseisille aloille myös sijoittajana. Näyttää siltä, että Jenkins on myös vankka täyden aallonmuodon tekniikan (full waveform) fani, sillä hän on muun muassa osallistunut artikkelin kirjoittamiseen aihepiiristä sähkölinjojen esteettömyyden mittauksessa. Näin siis Kanadassa vuonna 2008.

Saksalainen, hyvän aikaa Yhdysvalloissa työskennellyt Martin Isenburg on pitkän linjan ohjelmistontekijä. Nykyään hän keskittyy oman ilmalaserskannausohjelmistonsa LAStoolsin kehittämiseen sekä PulseWaves-standardin luomiseen yhteisen tiedonsiirtoformaatin saamiseksi täyden aallonmuodon aineistoille. Monet suomalaisetkin käyttävät Martinin luomaa LASzip-työkalua las-aineistojen purkamiseen tai zippaamiseen. Wienissä voit tavata tämän persoonallisen käkkäräpään, joka on aina kiinnostunut uusista kontakteista.

Mitä muuta on luvassa? Esitysten ja luentojen lisäksi voi osallistua muun muassa RiSolve & RiMining -työpajoihin sekä retkelle RIEGLin tehtaalle Horniin. Ylimääräisenä päivänä perjantaina voi puolestaan vierailla itävaltalaisten ilmailualan toimijoiden luoda tutustumassa Diamond-lentokoneisiin, Schiebelin miehittämättömiin koptereihin (UAS) ja systeemi-integraattoori Airborne Technologiesin toimintaan. Paikan päällä selviää varmasti, mitä kaikkea ilmalaserskannausjärjestelmän asentamisessa ja käyttämisessä pitää oikein ottaa huomioon.

Vapaa-ajan ohjelmaan kuuluu erilaisia iltarientoja ja luonnollisesti juhlaillallinen, joka järjestetään yllätyskohteessa. Hmm…entinen keisarikunnan pääkaupunki Wien on täynnä mitä upeampia historiallisia paikkoja ja se on myös arkkitehtuurin tyylisuuntien sekä taiteen näyttämö mukaanlukien Spittelaun kaupunginosassa sijaitseva moderni jätteenpolttolaitos. Toisaalta illallispaikka voi sijaita jossain kaupungin lukuisista luontokohteista kuten Tonavan saarella. Jännittävää.

Esimakua tapahtumasta saat tutustumalla RIEGL LIDAR 2012 -tapahtumaan Floridassa seuraavan videon avulla

[embedplusvideo height=”379″ width=”625″ standard=”http://www.youtube.com/v/tri7g7th3EA?fs=1&hd=1″ vars=”ytid=tri7g7th3EA&width=625&height=379&start=&stop=&rs=w&hd=1&autoplay=0&react=1&chapters=&amp;notes=” id=”ep3594″ /]

Skannerien käytön koulutus

Yhdysvalloista tulee kuvaa skannerien käyttökoulutuksesta USGS:n ja RIEGL USAn malliin. USGS on valtion tieteellinen tutkimuskeskus, joka tekee karttoja, tutkii geologiaa, maankäyttöä, maanjärjestyksiä, ilmastonmuutosta jne., eli sen toiminta-aloissa yhdistyvät muun muassa meidän Geodeettisen laitoksemme, Geologisen tutkimuskeskuksen, Maanmittauslaitoksen ja SYKEn toimintoja.

riegl_vz_1000

USGS on hankkinut RIEGLin VZ-1000 laserskannerin, joka toimitettiin heille joulukuussa. Nelipäiväisen kouluksen aikana pitää tietysti käydä tekemässä käytännön mittauksia. Tällä kertaa on menty mittaamaan Kaifornian rannikkoa – näyttää houkuttelevalta Suomen talvesta tarkasteltuna 🙂 Vaikka USGS:n tutkijoilla on paljon skannauskokemusta jo entisestään, niin koulutuksessa on lähdetty liiikkeelle perusteellisesta uuden oppimisen ajatuksesta. Samoin toimivat muuten useimmat suomalaisetkin asiakkaamme, joiden kanssa olemme samalla laitteella mitanneet muun muassa jokien penkkoja, tunneleita ja rakennuksia.

RIEGL VZ-6000 -skannerin uusin seikkailu

GIM International -lehden uusimmassa numerossa 2/2013 raportoidaan RIEGL VZ-6000 -skannerin käyttämisesta jäätikkömittauksiin Grönlannin Helheimin jäätiköllä. Kyseinen jäätikkö on on erittäin nopealiikkeinen: se vetäytyy noin 7-11 km vuositahtia ja ohentuu noin 200 m vuodessa. Tunnissa kokonaismuutos on suurempi kuin 1 m eli sitä on jo haasteellista mitata.

[embedplusvideo height=”379″ width=”625″ standard=”http://www.youtube.com/v/Tx2dEoUYEf8?fs=1&hd=1″ vars=”ytid=Tx2dEoUYEf8&width=625&height=379&start=&stop=&rs=w&hd=1&autoplay=0&react=1&chapters=&amp;notes=” id=”ep8700″ /]

Yhdysvaltain armeijan kylmätutkimuslabran (US Army Corps of Engineers Cold Regions Research Lab) aikaisemmat yritykset mitata Helheimin liikkeita maalaserkeilaimella ovat epäonnistuneet juuri tuo muutosnopeuden takia: skannerit ovat olleet liian hitaita. Aikaisemmilla skannereilla on pystytty myös mittaamaan vain 3-4 km etäisyyksiä, mikä on ollut myös ongelmallista jäätikön ollessa tyypillisesti 5-10 km leveä ja 100 km pitkä.

RIEGL VZ-6000 -skannerilla saavutettiin mitattaessa yli 6 km etäisyyksiä ja mittauksia voitiin toistaa tihein välein, jolloin mittaustulokseen saatiin mukaan ajallinen muuttuvuus eli tuotettiin 4D-aineistoja. Käytännössä skanneri ajastettiin skannaamaan 2 min välein 48 tunnin ajan, kunnes myrsky pakotti keskeyttäämään työn. Tässä ajassa skannerin luotettavuus vaativissa olosuhteissa tuli jälleen kerran osoitettua.

Viime vuonna VZ-6000-skannerilla käytiin muuten mittailemassa hawaijilaisen tulivuoren savuaa kraateria, jonka se myöskin mittasi mallikkaasti savun lävitse. Kuumuus, kylmyys ja vaikeat olosuhteet eivät siis ole esteitä RIEGLin skannereille.

GIMin artikkeli

RIEGLin lehdistötiedote

P.S. 16.3.2013

Tänään näin filmipätkän vastaavanlaisen jäätikön ”poikimisesta”. Jäätikköbongarit saivat ensimmäisen kerran kuvattua näin ison tapahtuman, jonka mittakaavaa on havainnollistettu Manhattanin avulla videon loppupuolella. Aivan lopussa näkyy myös surullinen havainnollistus ilmastön lämpenemisen nopeudesta.

[embedplusvideo height=”379″ width=”625″ standard=”http://www.youtube.com/v/hC3VTgIPoGU?fs=1&hd=1″ vars=”ytid=hC3VTgIPoGU&width=625&height=379&start=&stop=&rs=w&hd=1&autoplay=0&react=1&chapters=&notes=” id=”ep1559″ /]

RIEGL VQ-820-GU lennokissa

Miten sitä niitä vedenalaisia ranta-alueita oikein keilataankaan? RIEGL ja Schiebel saavat kauko-ohjatun skannauksen miehittämättömällä lennokilla – tässä tapauksessa helikopteri – näyttämään niin helpolta. Ranta-alueiden lisäksi keilain skannaa siis myös maanpäällisen topografian ja vaikkapa puuston samalla kertaa, kuten videon kuva-aineistosta näkee.

 

 

3D-skannerien kalibrointi ja huolto

Skannerien hankinnan yhteydessä, esimerkiksi kilpailutuksissa, tulee säännöllisin väliajoin esille skannerin huolto- ja kalibrointikysymykset. 10 pistettä ja papukaijamerkin saa ilmoittamalla eli ”hieman omaatuntoa venyttämällä”, että skannerit huolletaan Suomessa.

Tarjouskilpailua valmisteltaessa olisi siis mietittävä, onko kyseisellä huoltopykälällä minkäänlaista todellista arvoa muuta kuin koko kilpailutuksen vaarantaminen? Toisin sanoen, onko pulssi/vaihe-erotekniikkaisten skannerien huolto ja kalibrointi yleensä mahdollista Suomessa joko maahantuojan hoivissa tai jossain muussa kaupallisessa palvelussa? Vastaus : Suomessa ei tällä hetkellä ole maalaserskannerien kalibrointimahdollisuutta. Täten myös laitteiden huolto on hiukan hankalaa, sillä monet operaatiot vaativat lopuksi laitteen kalibroinnin. Kaikissa Suomen huolloissa skannerin mahdollinen vika analysoidaan tarkemmin kun laite saadaan asiakkailta ja tämän jälkeen tehtailta saadaan toimintaohjeet vian korjaamiseksi. Yksinkertaisinta on, jos tilanteesta selvitään firmware-päivityksellä. Kaikki laitteen avaamiseen johtavat operaatiot vaativat todennäköisesti kalibroinnin, joten laite on lähetettävä tehtaalle. Esimerkiksi Rieglin kohdalla skannerin hyvä suojaus (IP 64) merkitsee vielä sisusten typpihuuhtelua jos laitteen kuoret on avattu.

Miksi skannerien huolto- ja kalibrointitilanne on tällainen? Kyseessä on puhtaasti taloudellinen ratkaisu, sillä vaadittavaa tietotaitoa voisi maailmalta yrittää ostaa. Stabiilin kalibrointikentän rakentaminen sen sijaan maksaa seitsemännumeroisen summan, joten ihan joka tyttö/poika tai joka maa ei sellaiseen toimintaan ryhdy. Itse asiassa emme tiedä maailmalla yhtäkään kaupallista, tehtaiden ulkopuolista kokonaiskalibrointipalvelua skannereille. Esimerkiksi USA:n National Institute of Standards and Technology (NIST), tarjoaa ainostaan skannerien etäisyysmittausten kalibrointipalvelua kalibrointiradallaan, mutta sillä ei pitkälle pötkitä haluttaessa saada laitteen kaikki arvot kohdalleen tai todeta poikkeama oletetusta.

Skannerien lisäksi sama kuvio koskee myös monimutkaisia uusia takymetrejä, joissa korjaus on tyypillisesti keskitetty tehtaille tai laitevalmistajan suuriin huoltokeskuksiin eri mantereilla. Kaikkien takymetrien kohdalla tilanne on kalibroinnin osalta siinä mielessä vielä jokseenkin surkuhupaisa, että TKK:n vanha 80-metrin kalibrointirata jäi pois käytöstä muutama vuosi sitten, koska sen tilalle piti saada Aalto-yliopiston päärakennuksen uudet ilmastointilaitteet. Nyt kalibrointipalvelua tarjoaa esimerkiksi Mikes 30-metrisellä radallaan, mutta ainakaan viime vuoden puolella kojeiden etäisyysmittausta ei kalibroitu absoluuttisesti, vain suhteellisesti. Taitaa olla niin, että kaikki viralliset, oikeaoppiset laboratoriokalibrointipalvelut sijaitsevat tälläkin alalla Suomen ulkopuolella.

Ottaen vielä huomioon, kuinka tarkasti laitteet nykyään mittaavat vain nappia painamalla, niin tarvitaanko tällaisia kalibrointipalveluita? Kyllä vaan, sillä kaikki elektroniset mittauslaitteet elävät ajan funtiona ja ryömivät vähitellen pois tehdassäädöistä. Sitten on laitteiden korjaustilanteet, joiden jälkeen voi esiintyä kalibroimistarvetta kuten yllä on kuvattu.

Kalibrointi jakautuu muuten oikeastaan kahteen pääosa-alueeseen, laboratorio- ja kenttäkalibrointiin. Laboratoriokalibroinnissa määritetään laitteen mittaustarkkuudet ihanteellisissa ja stabiileissa mittausolosuhteissa. Kenttäkalibroinnissa selvitetään muuttuvien ympäristö- ja lämpötilasuhteiden vaikutus laitteen mittaustarkkuuteen ja voidaan tehdä järjestelmäkalibrointia, jossa selvitään myös mittaajien osuutta mittaustulokseen. Takymetrien kohdalla löydettiin Tampereen vanhalla testikentällä laitteita, jotka saivat laboratoriotesteissa erinomaiset tulokset, mutta välittömästi tehty kenttäkalibrointi osoitti laitteiden olevan lähes käyttökelvottomia käytännön mittauksissa. Skannereiden kohdalla esimerkiksi RIEGL tekee laitteilleen tehtaalla sekä laboratorio- että kenttäkalibroinnin.

Suomessa on yksi huomattava kenttäkalibrointikenttä, joka sijaitsee Kirkkonummen Sjökullassa. Se on Geodeettisen laitoksen ilmakuvakameroille ja nykyään myös esimerkiksi ilmalaserkeilaimille suunniteltu testikenttä, jossa voidaan käytännössä tutkia laitteiden toimivuutta ja myös kehittää uusia kalibrointimenetelmiä tekniikkojen muuttumisen myötä. Kalibrointi- ja testikenttiä ei siis tarvita ainoastaan olemassa olevien laitteiden testaamiseen ja säätämiseen, vaan ne ovat myös perusta uuden kehittämiseen.

Zürichin kantoninpolisiisi käyttää Riegl VZ-400 skanneria monipuolisesti onnettomuus- ja rikospaikkatutkimuksessa.

Zürichin kantoninpoliisi käyttää Riegl VZ-400 skanneria monipuolisesti onnettomuus- ja rikospaikkatutkimuksessa. Kuvalähde: RIEGL

RIEGL LIDAR 2013

Early Bird -ilmoittautuminen RIEGL LIDAR 2013 -käyttäjäpäiville päättyy tammikuun lopussa, joten Riegl-skannerin omistajat ja käyttäjät – kiirehtikää ilmoittautumaan edullisemmalla osallistumismaksulla.

RIEGL LIDAR 2013 -tapahtumassa voi tutustua perinpohjaisesti ilma-, mobiili- ja maalaserkeilaukseen sekä luonnollisesti eri tyyppisten aineistojen yhdistämiseen. Tänä vuonna skannaus ilma-aluksista (UAV) on myös keskustelun alla. Käyttäjien vertaistapaamisten lisäksi paikan päällä voi jutella Rieglin tuotekehittäjien kanssa ja kuulla tuoreita uutisia laite- ja ohjelmistotuotteista. Kuulemme myös arvioita siitä, mihin suuntaan RIEGL arvelee laserskannauksen kehittyvän.

Tilaisuus järjestetään 25.-27. kesäkuuta Wienin keskustassa, joten matka on myös helppo yhdistää kaupunkilomamatkaan yhdessä Euroopan kiehtovimmista pääkaupungeista.

RIEGL LIDAR 2013 on avoin myös Riegl-skannerin ostoa harkitseville, mutta siinä tapauksessa ottakaa meihin yhteyttä ennen ilmoittautumista. (p. 045 650 85 85)

Tervetuloa!

riegl_lidar_2013

Lumen ja jään mittaus

Lumisen uuden vuoden kunniaksi aloitamme vuoden pohtimalla lumi- ja jääpeitteiden mittausta – aina niin ajankohtaista aihetta sekä normaalissa lumitilanteen seurannassa että ilmastonmuutoksen olemusta miettiessä.

Lumikerroksen paksuutta mitataan esimerkiksi pistemäisesti kiinteissä mittausasemissa ympäri maailmaa, mutta paljon kattavampaa tilannekuvaa saadaan seuraamalla laajoja alueita aktiivisen ja passiivisen kaukokartoituksen keinoin. Lumi ja jää ovat muuten optisen mittauksen kannalta inhottavia mittauskohteita, sillä ne voivat olla hyvin huokoisia pintoja, joihin mittaussäde saattaa tunkeutua varsin syvälle ja sama ongelma on muuten pitempää aallonpituutta käyttävissä tutkapohjaisissa mittauksissa. Toinen ongelma on erottaa lumi ja jää toisistaan sekä luonnollisesti maanpinnasta. Joka tapauksessa koko maapallon lumitilannetta seurataan esimerkiksi NASA:n Terra (maa) ja Aqua (vesi) satelliitteihin asennetuilla MODIS-sensoreilla, joiden avulla tilannetta mitataan 1-2 vuorokauden välein. Tässä esimerkkikuva Balkanin lumitilanteesta Tapaninpäivänä 2012.

MODIS antaa lumitilanteesta hyvän kokonaiskuvan, mutta sen resoluutio ei riitä yksityiskohtien seuraamiseen. Niinpä jäätiköitä ja lumipeittoja, erityisesti niiden muutoksia, seurataan myös lentokoneista ja maasta tehtävin mittauksin esimerkiksi laserkeilaamalla. Ilmalaserkeilauksen käytöstä jäätiköntutkimuksessa kirjoitimme jo aikaisemmin syksyllä, lue blogi täällä. Maa- tai mobiililaserkeilausta voi puolestaa käyttää aivan vastaavalla tavalla mittaustulosten tarkentuessa mutta mittausalueiden tyypillisesti pienentyessä vaikkapa laskettelurinteiksi tai pienemmiksi jäätiköiksi.

Koska skannereissa on tyypillisesti käytössä vain yksi aallonpituus, niin laitevalinnassa on kiinnitettävä huomiota siihen, miten lumi- ja jää heijastuvat kyseisellä aallonpituudella. Muuten mittausmatka saattaa jäädä liian lyhyeksi. Totuus ei luonnollisesti ole näin yksinkertainen, sillä lumen ja jään monet muut ominaisuudet kuten lämpötilä ja vesipitoisuus vaikuttavat myös huomattavasti mittausmatkaan. Otetaanpa esimerkiksi kuivan lumen heijastuminen eri aallonpituuksilla:

Kuivan lumen heijastavuus on merkitty sinisellä käyrällä.

Kuivan lumen heijastavuus on merkitty sinisellä käyrällä. Kuva: Riegl

Monet Rieglin skannerit toimivat silmäturvallisella 1,5 μm aallonpituudella, jolla maanpinta saadaan mitattua hyvin. Mutta haluttaessa erityisesti mitata lunta ja jäätä, on kehitetty näiden mittaamiseen paremmin soveltua malleja kuten VQ-580 ja pitkän matkan maalaserskanneri VZ-6000, joissa käytettävä aallonpituus on 1064 nm.

Käytettävän laserin aallonpituuteen vaikuttavat monet tekijät, joista mittaajan kannalta on tärkeätä miettiä mitattavaa kohteen heijastusominaisuuksia. Valmistaja pohtii tämän lisäksi myös muunmuassa lasereita koskevaa turvallisuuslainsäädäntöä sekä eri lasereiden saatavuutta ja hintaa. Mittauksen kannalta ei myöskään sovi unohtaa häiriötekijöitä, joista esimerkkinä alla olevassa kuvassa näkyvä auringon taustasäteilyn vaikutus ilmakehässä. Taustasäteily olisi siis hyvä minimoida ja toisaalta, eri aallonpituuksien fotonit imeytyvät eri tavoin tavoin ilmakehään.

Auringon aina läsnäolevan taustasäteilyn voimakkuus eri aallonpituuksilla.

Auringon aina läsnäolevan taustasäteilyn voimakkuus eri aallonpituuksilla. Kuva: Riegl

Lopuksi esimerkkikuva siitä, miten pitkiltä etäisyyksiltä Riegl VZ-6000 -skannereilla voidaan mitata kuivaa lunta ja märkää jäätä:

Riegl VZ-6000 -laserskannerin mittausmatkat kuivaan lumeen ja märkään jäähän.

Riegl VZ-6000 -laserskannerin mittausmatkat kuivaan lumeen ja märkään jäähän. Kuva: Riegl

Käytetyllä 1064 nm aallonpituudella kuiva lumi heijastaa erittäin hyvin, mutta märkä jää on jo huomattavasti heikompi heijastaja, vain hiukan kuivaa asfalttia parempi. Kuitenkin tällä skannerilla märkää jäätä voidaan mitata heikommissakin näkyvyysolosuhteissa (oranssi käyrä, 5 km) yli 2 km etäisyydeltä ja näkyvyyden parantuessa (sininen viiva, 23 km) saavutetaan yli 4 km mittausmatkoja. Ei hullumpaa!

Joulutarina GT-formaatista

Suomalaisessa maanmittausmaailmassa on jo yli 25 vuotta kukoistanut siirtoformaattina GT, johon viitataan usein myös Tielaitoksen formaattina. Tässä GT:n lyhyt historiikki niille, jotka eivät tunne kyseisen tiedostomuodon alkuperää.

Kauan aikaa sitten, aikojen alussa, takymetreihin oli saatavilla hyvin vähän ohjelmia, mutta eri maissa ryhdyttiin heti koodaamaan sovelluksia kun siihen tuli mahdollisuus 1980-luvulla. Suomessa syntyi tässä vaiheessa GT-ohjelmisto, jonka vuokaavion Hannu Heinonen hahmotteli joulun pyhinä 1986. Tällöin ”hitaat aavistukset” ja kokemukset käytännön mittauksesta, opetuksesta, laitemyynnistä ja eri alan asiakkaiden mittaustarpeista kulminoituivat uuden luomiseen.

GT-formaatti syntyi osana vuokaavion suunnittelua, koska lähtöajatus oli mittatiedon sujuva tiedonsiirto sen ajan tärkeimpiin jatkokäsittelysovelluksiin, joista vastasivat Kunnallistieto Oy (nyk.Logica, v. 2012 alkaen CGI) ja Teknillinen laskenta Oy (nyk. Tekla). Molempien ohjelmissa oli käytössä 4 eri pituista ja eri järjestyksessä olevaa koodikenttää, jotka sisälsivät kaupunkinosan (T1), korttelin (T2), pistenumeron (T3) ja maastokoodin (T4). Näiden ohjelmien pisimmät kentät olivat 7 merkkisiä, joten Hannu päätyi 8 merkin pituisiin kenttiin. Näin molempien ohjelmien tiedot voitiin lukea GT:hen kentän pituudesta huolimatta ja päinvastoin eli GT mahdollisti ensimmäisenä myös tiedonsiirron eri ohjelmien välillä.

GT-ohjelmiston eri osia. Ajatus oli aikoinaan vallankumouksellinen: kaikki mittaukset ja laskennat voitiin tehdä kentällä ja työn lopussa oli mahdollista tulostaa vaikka valmis kartta.

GT-ohjelmiston eri osia. Ohjelma oli aikoinaan ”häiritsevä” keksintö olemassa olevaan tekniikkaan nähden: kaikki mittaukset ja laskennat voitiin tehdä kentällä ja työn lopussa oli mahdollista tulostaa vaikka valmis kartta.

Kun formaattiajatus oli valmis, niin se toimi alkuna maastomittausohjelman suunnittelulle. Ohjelman tarkoituksena oli mittaajien käytännön työn tarpeiden nopeuttaminen ja helpottaminen. Päällimmäisenä ajatuksena oli myös yhteensopivuus 3D-suunniteluun ja CAD maailmaan, joka juuri teki tuloaan myös tien- ja katujen suunnitteluun. Hannun visiona oli kehittää ”objektiorientoitunut, reaaliaikainen 3D-mittausohjelmisto”. Tämä tarkoitti sitä, että maastotietokoneen muistiin ladattiin olemassa oleva kiintopisterekisteri, maastoon merkittävien pisteiden tiedosto CAD’istä tai kaavalaskennasta ja tiegeometriatiedostot parametritiedostoineen. Takymetri orientoidaan koordinaatistoon ja kaikki mittaukset tehdään suoraan kohteen (objektin) koordinaatistossa, olipa sitten kyseessä maantieteellinen tai paikallinen vaakatasokoordinaatisto tai teollisuusmittauksen mielivaltaisessa asennossa oleva koordinaatisto. Mittauksen aikana syntyi myös loki, johon tallentui mittauksen tapahtumat niin, että sitä voitiin käyttää jälkikäteen työn oikeellisuuden todentamisessa. Maastossa GT mahdollisti helpon ja nopean tavan kartoittaa ja mitata 3D-maastomalli symboleineen, pisteineen ja viivoineen samanaikaisesti. Kuullostaako tutulta?

1987 alussa Hannu palkkasi ensimmäisen ohjelmoitsijan, Markku Salorannan, joka aloitti ohjelman koodaamisen Hannun ohjelmarungon perusteella. Syyskesällä ohjelmaa päästiin jo testaamaan maastomallimittauksissa ja ohjelmaa kehitettiin alusta alkaen käyttäjälähtöisesti testiryhmien palautteen perusteella. Vuoden lopulla ohjelmistosta ja takymetrijärjestelmästä saatiin ensimmäiset tilaukset. Ohjelman kehitystä jatkettiin vuosien ajan, vaikka takymetrimerkit vaihtuivat ja eräs versio myytiin Japaniin Nikonille. Loppujen lopuksia ohjelmalisenssejä myytiin yli 2200 kappaletta erityisesti Pohjois-Eurooppaan, mutta myös Kairon kaupunki osti niitä Egyptiin. Suomessa jo edesmennyt Tielaitos otti formaatin ja mittausohjelmat myös käyttöönsä, josta johtunee GT:n toinen nimi: Tielaitos-formaatti.

GT toimi aluksi ulkoisessa GeoNic/MicroNic-maastotietokoneessa. Vuonna 1988 Hannu teki sopimuksen uuden takymetrin kehittämisestä Nikonin kanssa, joten vuoden 1993 jälkeen GT toimi suoraan Nikonin ja myöhemmin Zeissin takymetreissä. Tämä monipuolisti ja nopeutti mittausta. Sittemmin tämä mahdollisuus suljettiin pois ja tyypillisesti takymetrit eivät ole vielä tänä päivänäkään avautuneet kunnolla uudestaan ulkopuolisille ohjelmille. Näin valmistajat voivat toisaalta suojata omaisuuttaan ja kilpailukykyään, mutta suljetut systeemit on loppujen lopuksi vaikea pitää hengissä pitkällä tähtäimellä. Steven Johnsonin sanoin: ” Suljettujen ympäristöjen ongelmana on, että ne estävät onnekkuutta ja pienentävät ongelmaa potentiaalisesti selvittävien mielten verkostoa”.

Kun käyttäjät ja ulkopuoliset sovelluskehittäjät pääsevät prosessoimaan suoraan raakadataa ja ohjelmoimaan suoraan omia sovelluksiaan laitteisiin, niin niiden käyttö yleensä monipuolistuu eri tarpeiden mukaan ja näin luodaan uutta kysyntää. Sellainen kehitys olisi myös suotavaa laserskannerien puolella, mutta osa laitteista pysyy tiukasti suljettuna. Onneksi avautumistakin on, sillä esimerkiksi Rieglin skannereihin voi ohjelmoida oman käyttöliittymäsovelluksen ja niiden tuottamaa täyden aallonmuodon dataa voi prosessoida halutessa itse. Kokonaisuudessaan ulko- ja sisäpaikannus sekä laserskannausmaailma ovat kehittyviä aloja sekä laiteiden, ohjelmien että palveluiden osalta, joten sinäkin, hyvä lukija, voit ideoillasi muokata tulevaisuutta.

Hyvät lukijamme, GT:n tarinan siivittämänä toivotamme teille hyvää, rentouttavaa ja idearikasta Joulua sekä menestyksekästä Uutta Vuotta 2013!

ELMF 2012 @Salzburg

Loppuvuoden mielenkiintoisin tapahtuma 3D-laserskannauksen saralla on Salzburgissa 4.-5. joulukuuta järjestettävä European Lidar Mapping Forum – ELMF 2012. Vain ja ainoastaan laserskannaukseen keskittynyt tapahtuma kerää paikalle kaikki laite- ja ohjelmistovalmistajat ja nähtävillä on siis laaja valikoima maa-, ilma- ja mobiiliskannereita ohjelmistoineen. Intergeon ohella ELMF lienee paras paikka Euroopassa lyödä monta kärpästä yhdellä iskulla ja saada rautaisannos laserskannaustietoutta.

ELMF

Messujen ohella ohjelmassa on valmistajien työpajoja, joissa voi tutustua tarkemmin vaikkapa IXsean uuteen Atlans-inertianavigointijärjestelmään tai Rieglin tehokkaaseen VMX-450 liikkuvaan kartoitusjärjestelmään.

Alan toimijoiden kannalta ELMFin mielenkiintoisin osio voi kuitenkin olla konferenssi, jonka esitysten kautta pääsee näkemään mitä muut yritykset puuhaavat. Vertaisarviointia, verkostoitumista ja oman ideapakin kehittämistä siis! Tänä vuonna me voimme ilolla todeta, että asiakkaamme VR Track Oy esittelee osallistujille laserskannaustoimintaansa esimerkkitapauksena Helsingin ja Turun välisen rantaradan tunnelit – kalustona Rieglin skanneri. Tunneleita on pakko seurata vuoden ympäri, sillä vuodenaikojen vaihtelu – varsinkin talvi – aiheuttaa helposti erilaisia muutoksia rakenteissa.

On hienoa nähdä suomalaisia yrityksiä mukana näillä areenoilla. Onnea esitykseen!

Oman polut kulkijat

Toisin kuin nykyään monasti halutaan uskotella, syvallinen osaaminen ja siitä pulppuavat keksinnöt eivät ole saavutettavissa lyhyellä tähtäimellä. Tästä hyvänä esimerkkinä olkoon Johannes Rieglin keksintöjen tarina. Hän aloitti tutkijana Wienin teknillisessä korkeakoulussa 1968 ja loi siellä 10 vuoden aikana perustan yhtiölleen, Riegl Laser Measurements Systemsille. Yhtiön historian sen tuotteiden kautta voi katsastaa täältä. Ja kyllä, joukossa on myös ne nopeustutkat, joita esimerkiksi Saksan poliisi käyttää.

Tohtorit Andreas Ullrich ja Johannes Riegl

Samanlaisia kehittäjiä tarvitaan koko ajan, sekä laitteiden ja ideoiden kehittäjinä että käytön soveltajina. Kun meillä Suomessa halutaan nykyään usein valmiiksi pureskeltuja ratkaisuja, ihmettelemme hieman minne on kadonnut kokeilunhalu? Ei kai kukaan oikeasti kuvittele luovansa taloudellista menestystä esimerkiksi vain kopioimalla muita tai tekemällä kaiken varman päälle? Tietysti on harmillista, että monet rahoitusmuodot suosivat vain pikavoittojen hakua eivätkä pitkän tähtäimen tavoitteita, mutta lyhytnäköistä ajattelutapaa vastaan on kamppailtava. Ajatelkaapa esimerkiksi, että laserin keksijät hyödynsivät 1960-luvulla Albert Einsteinin 40 vuotta aiemmin kehittämiä ideoita ja todennäköisesti he eivät ajatelleet keksintöään käytettävän 60 vuoden kuluttua silmäkirurgiassa tai 3D-laserskannereissa. Ideasta on joskus pitkä matka käytännön sovelluksiin.

Entäpä sitten olemassa olevien tekniikoiden soveltaminen muista poikkeavalla tavalla? Kiinassa Rieglin monikäyttöinen maalaserskanneri VZ-1000 laitettiin miehittämättömän kopterin kyytiin kameran kera ja tulokset olivat käyttäjien mielestä erinomaisia. Jo ennen systemaattisten virheiden poistoa saavutettu X/Y tarkkuus oli < 10 cm ja korkeustarkkuus Z < 5 cm. Lentokorkeus oli runsaat 200 m ja pisteitä saatiin mitattua noin 25 kpl/m2. Ilmakeilaukseen on paljon optimaalisempiakin skannereita, mutta tässä on selvästi käytetty mitä on saatavilla. Samalla skannerilla voi mitata myös staattisesti ja mobiilista maassa, joten käyttöaluiden lisääntyessa voimme todella alkaa puhua 3D-skannerien monitoimilinkkuveitsestä.

Toinen esimerkki on tunnelimittausten maailmasta Espanjasta, jossa on nykyään Euroopan pisin nopeiden junien verkko. Viranomaiset vaativat kahden vierekkäisen 25 km pituisen tunnelin tarkkaa kartoittamista mutta perinteisin menetelmin mittaus olisi kestänyt kuukausia. Riegl VMX-250 mobiiliskannausjärjestelmän IMU-yksikkö ei kestä pitkiä GPS-katkoksia, joten portugalilaiset kartoittajat ratkaisivat yli tunnin mittaiset GPS-katkokset muilla keinoin. Miten? Sen voi voit lukea täältä. Lopputuloksena saadun reitin (trajectory) absoluuttinen sijaintitarkkuus oli 2 cm!

Loppujen lopuksi myös mittaamisen voi ottaa pelaamisen kannalta. Tavoitteena on siis mitata nopeammin, tarkemmin, tehokkaammin ja luotettavammin! Parhaat pelaajat ajattelevat luovasti ja keksivät uutta. Ota yhteyttä, emme ole koskaan olleet luomassa jo keksittyä pyörää.