Tuoreimmassa AVN:n numerossa 1/2015 on kansikuva-artikkelina mielenkiintoinen tutkimus korkearesoluutioisen ilmalaserkeilainaineiston käyttämisestä jokien tulvimisen ja sedimenttiaineiston liikkumisen selvittelyssä. Aineisto on mitattu vuonna 2012 Riegl VQ-820-G topo-hydrograafisella skannerilla ja tutkimuskohteena on Etelä-Tirolissa sijaitseva Ahr-joki.

Jokien virtausten ja topografian tutkiminen on tärkeää kartoittaessa alueiden tulvariskiä. Mitä korkearesoluutioisempi aineisto on käytettävissä, sitä luotettavampi mallinnuksen ja simulaation lopputulos yleensä on. Tällä hetkellä tyypillinen tapa toimia on käyttää ilmalaserkeilausaineistoja näkyvän maa-alueen kartoittamiseen ja yhdistää aineisto esimerkiksi maan pinnalla käsin mitattuihin profiileihin joen pohjasta. Tehokkaampi tapa mitata vesistöjen pohjia on käyttää kaikuluotainta, mutta matalikkojen kohdalla se ei ole mahdollista.

Hydrograafiset vihreän laserin veden alle mittaavat ilmalaserkeilaimet jakautuvat karkeasti kahteen luokkaan: perinteiset syvälle mutta harvaan mittaavat laitteet ja uudemmat matalalle, mutta tiheää pisteaineistoa mittaavat skannerit. Tässä tutkimuksessa mittausaineiston resoluutio on 20-40 pistettä/m2, myös joen pohjasta mitattuna ja joesta mitattiin 20 km pituinen alue.

Aineisto luokiteltiin ja kolmioitiin malliksi, jota käytettiin numeerisen virtausdynamiikan simulointiin (CFD). Lopuksi verrattiin perinteisin ja uusin menetelmin mitattujen aineistojen pohjalta laskettuja tuloksia keskenään. Tarkemman aineiston pohjalta laskettu simulaatio vastasi mittauspäivänä mitattua virtausta, kun taas karkeampi, perinteisin menetelmien profiileilla mitattu aineisto ei antanut samaa tulosta.

Uudet menetelmät eivät siis ole tässä tapauksessa vain nopeampia, vaan myös huomattavasti tarkempia. Voimme vain arvailla, mitä tehokkaammalla, viime vuonna julkaistulla RIEGL VQ-880-G saadaan aikaan.

Lähde: Baran, Ramona; Dobler, Wolfgang; Steinbacher, Frank; Aufleger, Markus (2014): Die hydraulische Modellierung von Wildbächen mit Hilfe hochaufgelöster hydrographischer LiDAR-Daten. AVN 1/2015.

Lisää samojen tekijöiden tutkimuksia löytyy esimerkiksi Insbruckin yliopiston sivuilta.