Monitoroinnin tarve kasvaa koko ajan, mutta mitä se oikeastaan on? Hyvä perusmääritelmä löytyy esimerkiksi wikipediasta eli kyseessä on yksinkertaistettuna prosessin tarkkailu tai valvonta. Prosessi voi olla keinotekoinen kuten esimerkiksi rakennusprosessi tai luonnollinen, kuten eroosio. Joka tapauksessa seurataan muutoksia mitattavassa kohteessa eli suomeksi voidaan puhua myös seurannasta. Muutoksia voidaan tehdä suuressa mittakaavassa myös satelliiteistä, kuten EU:n GMES Sentinel -ohjelmassa.

Erityyppistä monitorointia voidaan tehdä monin eri tavoin riippuen muun muassa valvottavan alueen koosta ja mittaukselta vaadittavalta tarkkuudelta. Perinteisillä geodeettisilla tekniikoilla valvottavaa kohdetta on kyetty seuraamaan pistemäisesti, mutta nykytendenssi on kohti alueiden mittaamista. Pistemäinen mittaustapa ei näet paljasta liiketta, jos kohde ei liiku tasaisesti kaikilta osiltaan.

Toinen suuri yleistendenssi on reaaliaikaisuus eli hälytys muutoksista halutaan saada heti kun ne ylittävät asetetun kynnysrajan. Näin voidaan esimerkiksi ehtiä pelastamaan ihmiset alkavan lumivyöryn tai maansortuman alaisilta alueilta. Ylikansallisia monitorointijärjestelmiä – tässä tapauksessa puhutaan usein varoitusjärjestelmistä – on tehty esimerkiksi maanjäristysten ja tsunamien valvontaa. Viime vuonna Japanin maanjäristyksessä varoitusjärjestelmän avulla ennätettiin pysäyttää luotijunat ja tehtaissa kriittisiä prosesseja juuri ennen pahinta järistystä. Näin systeemi maksaa itsensä takaisin säästetyillä ihmishengillä.

Alueiden mittaamisessa 3D-laserskannerit ovat omimmillaan, koska koko mittaustekniikka ja myös pinnan mittauksen tarkkuus perustuvat suuriin pistemääriin. Kaikkia skannereita voi käyttää monitorinnissa siten, että kohdetta mitataan määrätyin aikavälein ja aikaisempia pistepilviä/suunnittelumallia vertaillaan keskenään. Mietittävä asia on luonnollisesti skannerin mittausetäisyys, koska vaihe-eroskannereita voi etäisyyksien takia käyttää vain lähietäisyyksillä kuten tunneleissa. Esimerkkejä Faro Focus3D:n käytöstä rakentamisen valvonnassa näet täältä. Rieglin pulssilaserien kohdalla mittausetäisyys ei muodostu ongelmaksi, sillä laitteet mittaavat jopa 6 km asti.

Reaaliaikaisessa valvonnassa tarvitaan lisäksi myös monitorointia tukeva ohjelmisto, jollainen on esimerkiksi Riegl RiMonitor. Tällöin skanneri voidaan asettaa mittaamaan automaattisen määrävälein vaaralliseksi arvioitu kohdetta ja muutoksen tapahtuessa hälytys ohjataan hälytysjärjestelmiin tai vaikkapa vastuuhenkilöiden kännykkään. Tällaisia järjestelmiä käytetään esimerkiksi avolouhoksilla, sillä kaivosten seinämät ovat epävakaita ja alttiita sortumille. Samoin erilaisten patoaltaiden muurit voivat odottamattomasti syöpyä rikki.

Monitorointijärjestelmät ovat kehittymässä mielenkiintoiseen suuntaan sensoritekniikoiden yhdistyessä ja koneälyn yhdistämisessä mittaustulosten analyysiin. Seurantaan halutaan liittää ennustettavuus.