Avainsana-arkisto: Laserskannaus

Tuulivoimaloiden mittaus

Arkistojemme kätköistä kaivoimme jo useita vuosia sitten Riegl VZ-400 -skannerilla mitatun tuulivoimalan torniaineiston, josta alla olevat kuvakaappaukset ja video on tehty.

Asiakkaamme otti yhteyttä tiedustellen, että onko meillä todella tarkkaa teollisuustakymetria. No siinä vaiheessa ei ollut, mutta asiakkaan mittaustarpeisiin sellainen ei myöskään sopinut.

Mittauksen kohteena oli nimittäin tuulivoimalan tornin yläosassa sijaitsevat heijastavat tähykset ja tarkemmin ottaen kyseessä oli rakentamisen jälkeinen kontrollimittaus. Kyseiset tähykset näkyvät vain suoraan alhaalta tornin sisältä katsottaessa ja asiakkaamme oli jo yrittänyt mitata niitä usealla eri takymetrillä – aina yhtä huonoin tuloksin.

Takymetrimittauksen huono tarkkuus ei tässä tapauksessa ole mikään ihme, sillä kojeen rakenteesta johtuen suoraan ylöspäin mittaaminen on aina laitteiden kalibrointien ulkopuolella. Monet valmistajat myös muistavat mainita aiheesta manuaaleissa. Ero vaakatasossa tehtyihin mittauksiin ei ole milli- vaan senttimetrejä.

Asiakkaamme ongelma ratkaistiin kertomalla, että hänellä on jo olemassa tehtävään hyvin soveltuva mittauslaite, Riegl VZ-400. Varsinaisessa mittauksessa skannerin asentoa muutettiin useaan otteeseen ja varmistettiin vielä toistomittauksen tarkkuus. Kuvassa toinen mitatuista torneista sisältä alhaalta mitattuna.

Seuraavassa kuvassa näkyvät rakentajien jättämät heijastavat tähykset tornin yläosassa – ne siis sijaitsevat betonisen renkaan alapinnassa. Tornin päällä sijaitsee tuulivoimalan konehuone.

Seuraavassa kuvassa näkyy yksi tähyksistä hieman lähempää. Heijastavat tähykset tunnistetaan Rieglin aallonmuodon analysointitekniikalla, jolloin niistä mitataan tiheä pistepilvi huomattavistakin etäisyyksistä. Pulssimittaavan laserskannerin 3D- mittaustarkkuus heikkenee etäisyyden kasvaessa huomattavasti vähemmän kuin vaihe-eroskannerien, jolloin tämänkaltaiset mittaustehtävät voidaan suorittaa suurella tarkkuudella. Vaihe-eroskannereilla ei tyypillisesti edes saa mitata kaukana skannerista sijaitsevia pallo- tai paperitähyksiä erityisesti kulmamittaustarkkuuksien heiketessä huomattavasti. Heijastavat tähystarrat kelpaavat hyvin harvoille skannereille – pääosa skannereista ei voi mitata näin heijastavaan pintaan.

Rieglin etuna on myös mahdollisuus sijoittaa skanneri vaikkapa kyljelleen, jolloin skanneri mittaa vaakasuunnassa ylöspäin taaten laitevalmistajan lupaamat parhaat mittausarvot.

Lopuksi vielä lyhyt video mitatusta kokonaisuudesta.

Jos sinulla on mittausongelmia, niin ota yhteyttä! p. 045 650 8585

Uusi Riegl miniVUX-1DL UAV-käyttöön

Vuoden 2017 Intergeossa Riegl esitteli uuden UAV/RPA-käyttöön suunnatun skannerin –miniVUX-1DL:n. Kyseessä on järjestyksessä toinen suositun miniVUX-sarjan skanneri.

Mitä eroja tässä skannerissa on miniVUX-1UAV:n nähden? Nimessä oleva lyhenne DL kertoo meille skannerin olevan ”Downward looking” eli alaspäin katsova. Avauskulma on siis 46 astetta, mikä viittaa perinteisiin ilmalaserskannereihin, kun taas VUX ja miniVUX-1UAV mittaavat suuremmalla avauskulmalla ja mahdollistavat esimerkiksi pystysuorien rakenteiden kuten seinien mittaamisen sivusuunnasta. miniVUX-1DL:n paino on 2,4 kg, pulssintoistotaajuus 100 kHz ja maksimimittausetäisyys on 200 m (@60% heijastavuus)

Käytännössä skannerin mittaustekniikka on täysin erilainen eli miniVUX-1DL on ns. Palmer-skanneri. Mittauskuvioksi maahan muodostuu ellipsi ja kokonaispistejakaumasta saadaan näin hyvä. Käytännössä pystysuorista kohteista saadaan myös mitattua pisteitä eteen- ja taaksepäin mitatessa. Ominaisuuksiensa tähden monet pitävät Palmer-skannauskuviota (kuva alla) parhaimpana mallinnuksen kannalta ja huikeinta aineistoa on nähty kahden Palmerskannerin laitteistoissa. Kuvassa oleva mittaus on tehty 18 m/s nopeudella 80 m korkeudelta. Huomioitavaa on, että nadiiriin saadaan mitattua selkeästi tiheämpi pistepilvi kuin miniVUX-1UAVL:llä.

Muihin markkinoilla saatavilla oleviin skannereiden nähden Rieglin aallonmuodon analysointitekniikalla saadaan tyypillisesti mitattua hyvin tummia pintoja, jotka ovat monen skannerin kompastus. Nykyään kiinnitetään myös erityistä huomiota säännölliseen pistejakaumaan, ei nominaaliseen lukuun pisteitä/m2, sillä vuosien kokemus on osoittanut käyttäjille ettei kyseiseen lukuun voi suoraan luottaa.

Kerromme mielellämme lisää Rieglin miniVUX ja VUX-skannereista, joten ota yhteyttä!

p. 045 650 85 85

3D-skannaus/Lidar & lasi

“Lidar cannot sense glass”

Mittaustyötä tehdessä lasi on harmillinen rakennusmateriaali aktiivista laseriin perustuvaa mittausmenetelmää kuten 3D-laserskannausta käytettäessä. Kuten jokainen omin silmin näkee, valo läpäisee normaalin lasipinnan ja optisessa mielessä taittuu kahden eri aineen – ilman ja lasin – rajapinnassa. Lasin pintaa ei siis saa mitattua tällä menetelmällä samalla tarkkuudella kuin ympäristöään ja ikkunalasin toisella puolella sijaitsevat kohteet eivät sijaitse oikeassa paikassa rajapintojen aiheuttamien siirtymien takia.

Mitattaessa täyden aallonmuodon analysointia hyödyntävällä pulssimittaustekniikalla lasin pinta saadaan havaittua ja siitä muodostuu ns. ensimmäinen palautuva kaiku kuten kuvakaappaus toimistomme ikkunasta osoittaa. Mitä likaisempi lasi on (=pinnalla on kalvo), niin sitä helpompi se on itse asiassa mitata. Lasi (keltaiset pisteet) näkyy aineistossa helposti ja se voidaan myös tunnistaa ominaisuutensa perusteella

On siis kovin harmillista kun robottiautojen kehityksessä käytetään vain halvimpia mahdollisia laserskannereita eli lidareita, joiden ominaisuudet ovat hyvin rajatut. Tästä syystä aihepiiriä käsittelevissä artikkeleissa esiintyy pääosin hyvin erikoisia lausuntoja itse tekniikasta. Toisaalta olemme iloisia siitä, että lidarista puhutaan jo kaiken kansan keskuudessa, mutta toisaalta harmittaa kaikki heikosta tiedosta johtuvat väärinkäsitykset.

Mittaussensorien heikkouksia käsittelevässä MIT Review’n populaariartikkelissa todetaan siis komeasti että ”lidarilla ei voi havaita lasia” – “Lidar cannot sense glass, radar senses mainly metal, and the camera can be fooled by images,”

Todettakoon siis lyhyesti, että lidarilla voi havaita lasipintoja, mutta toki se ei havaitse minkävärinen valo liikennevaloissa palaa. Sinänsä artikkelin esittelemä ajatus siitä että ympäristön havaitsemiseen tarvitaan useampia tekniikoita pitää tällä hetkellä paikkansa, sillä vain yksi sensoriteknologia ei toimi tarpeeksi luotettavasti. Tarvitsemme redundantteja tekniikoita turvallisuuden varmistamiseksi kunnes jotain parempaa keksitään.

Mönkijä maalaserkeilauksen mittausalustana

Asiakkaamme Tasamitta on siirtänyt Riegl VZ-400-skannerin 3 metrin korkeuteen ja tarjoaa nyt Stop&Go-mittausta kuvan mukaisella kalustolla. Korkealla sijaitsevasta skannerista on etua monessa paikassa, koska näin skanneri näkee ja mittaa matalampien esteiden yli. Toisekseen mittaus tapahtuu kohtisuorempaa maanpintaan kohden, jolloin mittaustulos on aina parempi. Kolmenneksi liikkuminen paikasta toiseen on luonnollisesti nopeampaa ja mönkijä liikkuu keveästi maastossa kuin maastossa.

Huomaa myös skannerin telineen optimaalinen sijainti alustan suhteen suunnilleen keskellä mönkijää, jolloin mönkijä ei näy skannausaineistoissa.

Skannerin päällä Javad Triumph NT-vastaanotin puolestaan paikantaa puolestaan skannerin sijainnin, jolloin skannausasemien georeferointi on sujuvaa. Riegl on hiljan esitellyt kakkosversion automaattisesta rekisteröintiohjelmamoduulistaan, jolla entistä suuremmat projektit saadaan nopeammin prosessoitua. Toivomme hyviä skannauksia Tasamitalle!

Rakennusten ja julkisivujen tehokas 3D-skannaus

Atlastica, ensimmäinen Riegl VZ-400i– asiakkaamme, on pannut tuulemaan Lapissa! Kenttämittauksen tehokkuus yhdistettynä aineistojen tehokkaaseen prosessointiin kiinnostaa kovasti myös muita paikallisia yrittäjiä sekä seudun kuntia.

Nyt myös YLE kiinnostui asiasta ja esittelee Atlasticaa uutisissa ja kuvissa poseeraa myös VZ-400i -aineistojen kera. Atlastican sivuilla voit tutustua heidän muihin projekteihinsa – jopa legendaarinen hotelli Pohjanhovi on nyt skannattu.

Voit katsoa Jukan ja Janin haastattelun ja työntekoa myös YLEn uutisista, juttu alkaa 3 min kohdalla.

Tuorein video on Muoniosta, jossa Atlastica on tehnyt mittauksia Muonion kunnalle ja palaute on on ylistävää. Katso video alla!

Lapin mittauspäivillä ja Napapiirilla

Huomenna 16.3. alkavat Lapin 4. mittauspäivät Lapin AMK:n Rantavitikan yksikössä. Perinteiseen tapaan me olemme myös paikalla koko päivän esittelemässä erityisesti Rieglin uutta VZ-400i -skanneria. Esityksessämme pohdiskelemme 400i-skanneria jopa lennokkikuvauksen haastajana. Tämä skanneri on käsittämättömän tuotantotehokas ja joka tapauksessa tuottaa lennokkikuvausta tarkempaa mittausta.

Koska Napapiirillä on aina hauska käydä, veimme VZ-400i-skannerin myös tapaamaan Joulupukkia ja poroja. Mutta tule sinä vuorostasi tapaamaan meitä koululle! Nähdään huomenna!

Tarkkojen 3D-karttojen tarve

New York Timesissa pohditaan jälleen tarkkojen 3D-karttojen tarvetta robottiautojen liikkumistarpeita varten. Edelleenkin kehitteillä olevat kuljettamattomat ajoneuvot tarvitsevat paljon tarkempaa lähtötietoa tieympäristöstä kuin nykyiset perus- tai navigointikartat tarjoavat. Itse asiassa tarkka lähtötieto helpottaa kaikkia itsestään kulkevia – ja navigoivia laitteita, sillä hyvällä lähtötiedolla laitteissa tarvitaan paljon vähemmän laskentakapasiteettia.

Koska teiden tarkempi mittaus on pienissäkin maissa valtava urakka saatikka sitten koko maapallolla, niin vastaukseksi ongelmaan tarjotaan kartoituksen joukkoistamista ja kerrotaan esimerkkejä jo käynnissä olevista projekteista.

Helsingin Hakaniemessä mobiilillä laserskannausjärjestelmällä mitattua aineistoa – yksityiskohta kaupan ikkunasta.

Ajatuskuvio on sinä kiehtova, mutta tämänhetkisellä tekniikalla nämä suunnitelmat epäillyttävät edelleenkin meitä mittausalan ammattilaisia. Tulevaisuus on sitten asia erikseen. Tämänkin artikkelin kirjoittaja rinnastaa mitenkään kyseenalaistamatta kalliimman mobiilikartoitusauton tuottaman aineiston ja halvemmat, normiautoihin asennetut sensorit ikäänkuin niiden tuottama mittausaineito olisi itsearvoisesti laadullisesti samalla viivalla. Ajattelutapa kuvastanee niiden ihmisesten ajatustapaa, jotka eivät muutenkaan erota laadukkaita tuotteita tai palveluita huonoista eivätkä voi ymmärtää miksi tietyissä tilanteissa kannattaa valita laadullisesti parempi tuote – kokonaisuus tulee halvemmaksi.

Kun meidän valikoimissamme on lopputuloksen kannalta laadullisesti paljon huikeampia laitteita kuin nuo artikkelissa mainitut, niin laatuero kasvaa entistään. Artikkelin ”kalliit” kartoitusjärjestelmät eivät riitä tienrakentamisen, hoidon yms. tarpeisiin, sillä lähtötiedon pitää olla tarkempaa ja tuotannon tehokkaampaa.

Joukkoistetut karttapalvelut ovat arvokas lisä jo nykyisessä kartoitusympäristössä ja mekin käytämme niitä arkipäivässämme. Olemme kuitenkin varsin tietoisia siitä, että eri tavoilla tuotettu pohja-aineisto aiheuttaa laadullista vaihtelua karttojen sisällä ja siten käyttöä täytyy miettiä tapauskohtaisesti.

Mutta palataanpa taas tuohon NYT:n artikkeliin. Jutun ydin on tietysti seuraavissa lauseissa:

“The idea is that Here at some point will license the mapping information for use by self-driving cars and Mobileye will get a share of that, Mr. Shashua said. Some of the money will go back to automakers like VW and BMW that add the mapping capability to their cars. There is a revenue-sharing model between us and the carmakers,” he said, noting that map services are a future business. “Consumers would be paying for map services for their autonomous cars.”

Vuosien mittaan olemme kiinnittäneet huomita siihen, ettei monissakaan tutkimusprojekteissa tehdä kokonaisvaltaista laskentaa suositeltujen menetelmien kokonaishinnasta ja annetut hintaesimerkit kertovat, että tulevaisuus vaikuttaa kovin kalliilta nykyisyyteen verrattuna laadun useimmiten heikentyessä. Näin myös ns. halpojen* ja joukkoistettujen kartoitusmenetelmien käytössä, jossa tuotteen laadulla ei ole takuuta ja sen avulla rahastaminen on liiketoiminnan perusidea. Kun kuluttajana kaiken lisäksi ensin tuotamme aineiston ja maksamme sitten sen käytöstä – todennäköisesti vielä käytön määrän mukaan – niin jokin tässä visiossa mättää.**

Odotamme myös jännityksellä millaisia oikeustapauksia näemme tulevaisuudessa karttoihin liittyen. Ehkäpä allekirjoitamme autoon astuessamme vastuuvapauslausekkeen?

* (halpa mittauslaite ei tee mittauksesta halpaa – mittaapa 10 km tietä mittanauhalla ja mieti mittaukseen kulunutta aikaa, tuloksia ja kustannuksia kun mittaat saman matkan vaikkapa matkamittarilla)

** Jakamistaloudet, avoimet alustat yms. ovat myös kivoja ajatuksia, mutta niin kauan kun maailman isoimmatkin yritykset tekevät käytännössä suljettuja alustoja ja varjelevat dataansa/alustojaan valtavien lakimiesarmeijoiden avulla, niin meidän ei kannata olla hyväuskoisia hölmöjä. Noh, sellaisina meitä suomalaisina sinänsä monessa maassa pidetäänkin ja välillä ihan syystä.

Puulajeja tunnistettu maalaserskannauksella

Iloksemme muutama vuosi sitten tutkimuksen pohjaksi tuottamistamme aineistoista on nyt julkaistu tieteellinen artikkeli – Automatic tree Species recognition with quantitative structure models! Skannasimme useita, erityyppisiä metsäaluieta Etelä- ja Itä-Suomessa ja aineistoja käytettiin Tampereen Teknillisessä yliopistossa/LUKEssa puulajitunnistuksen algoritmin kehittämiseen.

Skannaustyö sujui joutuisasti Riegl VZ-400-maalaserskannerilla jonomittauksena, koska synkissä metsiköissä GPS-paikotus ei toimi. Mikäli GPS-toimii, niin tähysmerkkejä ei Rieglin järjestelmässä tarvita suuremman alueen tai yksittäisen puun mittauksessa.

Tieteellisen artikkelin lyhyt esittely sekä havainnollinen video löytyy Metsä-lehden sivuilta.

Ja video myös alla:

Riegl VZ-400i -koeajo

Saimme jokin aika sitten oman demokappaleemme Rieglin uudesta VZ-400i -skannerista ja kokeilemaanhan sitä piti heti päästä. Demokohteeksi valitsimme Herttoniemen teollisuusalueella sijaitsevan Helsingin Energian muuntoaseman, joka vaikutti sopivan haasteelliselta pylväineen, johtimineen ja muine rakenteineen. Matkaan aurinkoisena, mutta tuulisena loppusyksyn päivänä lähtivät Jarkko ja Vellu.

Muuntoaseman alue Google Street View:ssä.

Saavuimme paikalle perjantai-iltapäivänä noin klo 13:n maissa ja ensimmäiseksi tutustuimme kohteeseen kiertämällä alue jalan. Muuntoasema on ympäröity kolmen metrin korkuisella aidalla, mikä tarjosi mahdollisuuden selvittää, millaisen aineiston saamme aikaiseksi aidan läpi (ja toki myös yli) skannatessa. Alueen yhtä sivua reunusti myös entinen autoliikkeen aidattu ja lukittu, nyttemmin käyttämätön parkkipaikka, jonka jalankulkuportti oli kuitenkin lukitsematta. Kahden aidan läpi ei siis tarvitsisi sentään skannata. Toinen sivu saataisiin skannattua autoliikkeen katolta asiakaspaikoituksesta alaviistoon, kolmas Itäväylän rampin pientareelta ja viimeinen ruusupuskien ja niityn keskeltä. Vaihtelevaa maastoa oli siis luvassa.

Skannauksen asemapisteet ja kiertojärjestys kartalla

Haimme kaluston autosta ja siirryimme ensimmäiselle asemapisteelle aidatulle parkkipaikalle, ”häkkiin”. Kiinnitimme skannerin kolmijalkaan, kytkimme virran, loimme uuden projektin ja käynnistimme skannauksen. Noin 30 sekunnin päästä siirsimme kaluston uuteen paikkaan ja klikkasimme kerran kosketusnäyttöä – näin yksinkertaisesti se käy normaalitapauksessa. Skannasimme häkissä vielä viisi muuta asemapistettä, jotta saimme muuntoaseman skannattua hieman eri suunnista. Seuraavaksi olisi vuorossa siirtyminen autoliikkeen katolle.
Sitten tulikin mutka matkaan – parkkipaikkahäkin ovi oli lukossa. Olimme kulkeneet siitä läpi jo kolmesti ja sulkeneet oven aina perässämme ongelmitta, mutta nyt jotain oli tapahtunut. Joko ohikulkija oli tehnyt meille käytännön pilan, tai ovi oli viallisuuttaan lukittunut vasta nyt, mene ja tiedä. Yhtä kaikki olimme vankina kallisarvoisen upouuden skannerin kanssa. Jarkko kiipesi aidan yli ja kiersi neljä lähiliikettä selvittäen, löytyisikö jostain parkkipaikan vuokralainen, vuokraisäntä tai muu taho, jolta avaimet löytyisivät. Vellu taas jäi pitämään seuraa kalustolle. Lopulta saimmekin puhelimen päähän kiinteistöpäällikön, joka kuitenkin oli parhaillaan Pariisissa. Toiset avaimet olisivat mahdollisesti löytyneet Vantaalta, mutta kello alkoi olla jo sen verran, että katsoimme parhaaksi yrittää saada skanneri ulos lukkojen takaa omin voimin.

Kaamea totuus paljastuu: olemme jääneet lukkojen taakse!

Kaamea totuus paljastuu: olemme jääneet lukkojen taakse!

Mietimme skannerin pakkaamista jykevään kuljetuslaukkuunsa ja nostamista aidan yli. Vaikka painoa on parisenkymmentä kiloa ja aidalla korkeutta se kolmisen metriä, kahdella miehellä tämän luulisi onnistuvan. Parkkipaikan aidasta löytyi kuitenkin rako, josta saimme skannerin ujutettua läpi. Autosta haimme viltin pehmusteeksi maahan, jotta kallisarvoinen laite ei vaurioidu. Pääsimme siis jatkamaan työtä, ylimääräistä aikaa tähän tuhraantui kolme varttia.

Muuntoasema autoliikkeen katolta tarkasteltuna.

Muuntoasema autoliikkeen katolta tarkasteltuna.

Loput skannaukset suunnitelluilta asemapisteiltä saatiin vietyä läpi ripeästi. Yhteensä 23 aseman skannaamiseen kului aikaa yhteensä tunti ja 45 minuuttia, josta voi siis vähentää 45 minuuttia lukittuneen kulkuportin kanssa.

Toimistolla kopioimme aineiston skannerista työasemalle ja toimme Rieglin RiSOLVE-ohjelmistoon. Pistepilvien rekisteröinti ja hienosäätö onnistui automaattisilla algoritmeillä erinomaisesti, ohessa kuva. Aineistosta onnistuu mainiosti esimerkiksi tarkka mittaaminen ja se voidaan edelleen luokitella ja mallintaa esimerkiksi suunnittelutyön pohjaksi.

Ote muuntoaseman pistepilven keskeltä. Eri värit kuvaavat eri asemapisteiltä, eli eri suunnista tehtyjä skannauksia.

Ote muuntoaseman pistepilven keskeltä. Eri värit kuvaavat eri asemapisteiltä, eli eri suunnista tehtyjä skannauksia.

Lopuksi vielä koostevideo koko työnkulusta. Noin tunti maastotöihin ja toinen mokoma toimistolla, ja ruudulla oli rekisteröity pistepilvi valmiina mittauksiin, inventointiin tai muuten suunnittelun pohjaksi:

[embedyt] http://www.youtube.com/watch?v=TVnwajVXEsY[/embedyt]

Kiinnostuitko? Ota yhteyttä, niin keskustellaan, miten Riegl VZ-400i voisi auttaa Sinua työssäsi.

Riegl VZ-400i käy kaupaksi

Loppukeväästä tuotantoon ehtinyt Rieglin maalaserkeilainuutuus tuntuu käyvän kaupaksi ainakin toimitusaikojen perusteella. Seuraavan kerran me pääsemme esittelemään skanneria vasta Paikkatietomarkkinoilla marraskuussa – siellä skanneri esitellään myös ensimmäistä kertaa järjestettävällä demotorilla.

Tehdas ei pahemmin kerro kaupoista liikesalaisuuksien vuoksi, mutta julkishallinnon kaupat julkaistaan monissa maissa. Kesältä löytyikin mielenkiintoinen ostaja – USAn armeijan insinöörijoukot – joka osti suorahankintana VZ-400i -skannerin. Voinemme olettaa laitteen olleen siellä ensin testeissä ja pärjänneen hyvin. Suorahankinta onnistuu kilpailutussäännöistä huolimatta, sillä laitteelle ei ole vastinetta kaupallisilla markkinoilla.

USA on yleensäkin ollut Rieglille hyvä markina-alue itävaltalaisesta alkuperästään huolimatta. Yhdysvallathan on tunnetusti monilla aloilla tiukasti ulkomaisilta suojattu markkina-alue, joten menestykseen siellä täytyy myös tuotteen olla kunnossa. Jenkit suosivat estoitta kotimaisia valmistajia. VZ-400i:n edeltäjä VZ-400 kelpasi myös monelle julkishallinnon taholle mukaanlukien armeijan eri joukko-osastot ja FBI. Onneksi suuremmat markkinat ovat kuitenkin yksityisellä puolella kuten rakennusfirmoissa eikä vain turvallisuusaloilla.

Suomessa suurin käyttäjäryhmä ovat konsulttifirmat, jotka toimivat rakentamisen mittausten parissa. Odotamme kyllä mielenkiinnolla, millaisia uusia käyttäjäryhmiä VZ-400i monipuolisine ominaisuuksineen alkaa kiinnostaa.

Atlastica Oy:n VZ-400i on laitettu mönkijän kyytiin skannaamaan.

Atlastica Oy:n VZ-400i on laitettu mönkijän kyytiin skannaamaan.

Katso skannerin videoesittely alla!

Muotokuvia

Uudella VZ-400i -skannerilla skannattaessa paikalla olevat ihmiset tallentuvat entistä useammin ilman liikettä skannauksiin, koska skanneri on niin nopea. Katselimme juuri aineistoja ja sen kunniaksi julkaisemme muutaman potretin henkilökunnastamme.

Kuvissa Hannu Heinonen, Nina Heiska, Jarkko Kuoppamäki ja Tauno Suominen (sininaamaisena tietysti!).

Pistepilviaineistoja voidaan visualisoida erilaisillä värityksillä, myös kameran kuvalla, mutta on mielenkiintoista tarkastella ympäristön heijastuvuutta pelkän heijastuneen energiamäärän perusteella. Paljon vettä sisältävänä ihmisen iho heijastaa Rieglin skannerin käyttämällä aallonpituusalueella huonosti signaalia – käytetty aallonpituus on helppo tehdä silmäturvalliseksi.

Joulutervehdyksemme

Joulu ja vuoden loppu lähenevät kovaa vauhtia, joten on tullut aika julkaista joulutervehdyksemme ja toivottaa Hyvää Joulua kaikille yhteistyökumppaneillemme.

Tämän vuoden teema ovat kirkonkellot, jotka vangitsimme sen suuremmin suunnittelematta skannatessamme kesällä Kulosaaren kellotapulin ympäristöä. Uusia skannereita on hyvä testata, uudet työntekijät tarvitsevat harjoitusta ja niinpä suuntasimme toimistomme lähellä sijaitsevalla kohteelle mittamaan kalliota ja siinä samassa tuon kellotapulin. Mittausasemat näkyvät Google Earthissä näin:

skannausasemat2

Ylhäältä katsottuna kallioiden korkeuserot eivät paljastu, mutta ne näkyvät helposti pistepilvessä. Aukkoja välttääksemme jouduimme siis skannamaan asemia varsin tiheästi. Lopputuloksessa myös Armas Lindgrenin suunnittelema kellotapuli tuli mitattua monesta eri suunnasta ja yllätykseksemme korkealla sijaitsevat kirkonkellot tallentuivat myös hyvin aineistoon.

Kellonmuotoiset kohteet ovat myös erinomainen tarkastelukohde aineiston rekisteröintiä tarkasteltaessa, sillä pyöreä muoto paljastaa virheet armotta. Saimme jopa mitattua pisteitä kellojen sisä- ja ulkopinnoilta, minkä voi huomata tarkastellessa joulukorttiamme tarkemmin. Rekisteröinti hoitui täysin automaattisesta Riegl RiSolve -ohjelmalla.

Lopputuloksesta teimme myös läpilentovideon. Tervetuloa tutustumaan Kulosaaren kirkon kellotapuliin!

[embedplusvideo height=”420″ width=”625″ editlink=”http://bit.ly/22TCZiN” standard=”http://www.youtube.com/v/_wQWrVi5-_A?fs=1&vq=hd720″ vars=”ytid=_wQWrVi5-_A&width=625&height=420&start=&stop=&rs=w&hd=1&autoplay=0&react=1&chapters=&notes=” id=”ep2537″ /]

Capturing Reality 2015

Salzburgin Capturing Reality -konferenssi on täydessä vauhdissa ja jatkuu vielä huomisen keskiviikon. Ohjelmassa on keskitytty lähes täydellisesti laserskannaukseen eri muodoissaan maassa, ilmassa ja merellä. Esityksiä vesistöjen pohjan kartoituksesta tuntuu olevan erityisen paljon, joten huomaa miten ajankohtainen aihe on eri puolilla maailmaa.

Muuta huomioitavaa on ns. reppuskannereilla tehtyjen projektien ja siten esitysten puuttuminen, vaikka laitteita on nähtävillä muutamalla valmistajalla. Olisiko niin, että näiden laitteiden hinta-laatusuhde on vielä kaukana normaalikäyttäjien ulottumattomissa, joten siksi emme näe niilllä tehtyjä töitä?

Mielenkiintoinen oli myös päivän ensimmäinen esitys ns. geigerskannereista. Rapakon takaiseen tyyliin itse esitys on sulava ja kaikki näyttää täydelliselta. Tekniikkaa on kehitetty 15 vuotta sotilaspuolella ja vasta 3 vuotta sitten se saatiin julkaista siviilipuolen käyttöön. Toimiessaan menetelmä mullistaisi nimenomaan kaikki kansalliset ilmalaserkeilaukset.

Lähemmin tarkasteltaessa kaikki ei näytäkään niin ruusuiselta,. Kukaan ei saa tutustua aineistoihin allekirjoittamatta sopimusta, jonka mukaan asiasta ei sitten saa puhua kenellekään. Laitteiston säätö on ilmeisesti varsin monimutkainen kokonaisuus ja riippuu hyvin paljon mittausolosuhteista ja mittauskohteesta. Esimerkiksi samalla kertaa ei saada mitattua kasvillisuuden peittämää maata ja sähkölinjoja, vaan alue pitää lentää useampia kertoja kokonaisuuden saamiseksi. Nopeuden tuoma edullisuus haihtuu kuin tuhka tuleen.

Esityksen jälkeen nähtiin myös muuten miellyttävähenkisen tapahtuman noloin tilanne, sillä esittäjä joko kieltäytyi ymmärtämästä kysymysta laitteen nopeudesta tai sitten ei oikeasti ymmärtänyt sitä. Jälkimmäinen vaihtoehto on se nolompi, sillä se paljastaisi, ettei tietämystä muista skannereista oikeasti olekaan. Ottaen huomioon, että esityksessä myös sulavasti haukuttiin kaikki kilpailevat tekniikat, niin aika paksuksi nämä tarinat menevät.

USGS on tilannut puolueettoman arvioinnin geiger-tekniikan käyttökelpoisuudesta Yhdysvaltain kartoituksessa, joten vasta raportin ilmestymisen jälkeen olemme toivon mukaan hieman viisaampia menetelmästä. Nyt kaikki on savuverhon takana.

Päivä päättyi 17:30, mutta keskustelut messuosastolla jatkuivat kiihkeästi paljon myöhempään. Järjestäjät näyttivät jo valomerkkejä, mutta porukka ei häipynyt paikalta. Ero suomalaisiin tapahtumiin on jotenkin huomattava, sillä niin sujuvasti esitykset ja messut on liitetty toisiinsa. Suomessa sen sijaan tehdään monasti selkeä hajurako kaupallisiin toimijoihin, jotka itse asiassa kustantavat läsnäolollaan tällaiset tapahtumat. Se olisi hyvä muistaa FIG Working Week 2017 -järjestelyissä. Jos organisaation muistia ei ole, niin muistutamme, että vuoden 1990 FIGin konferenssin jälkeen tapahtuman päämaksajat, isot valmistajat, vannoivat, etteivät enää koskaan palaa Suomeen. Niin kallis oli Finlandia-talo tapahtumapaikkana ja niin vähän ihmisiä kävi tutustumassa messuosastoihin…

Valomerkin jälkeen konferenssivieraat pysyvät sitkeästi tapahtumapaikalla.

Valomerkin jälkeen konferenssivieraat pysyvät sitkeästi tapahtumapaikalla.

Digitalisaatio!

Virkamiehet antavat muistiossaan kylmää kyytiä Suomen tilasta. Tuore uutinen koskettaa meitäkin, kun siinä sivutaan digitalisaatiota ja osaamisperustaa – asioita jotka ovat pk-yrityksemme pääaloja.

”Kansliapäälliköt ovat myös huolissaan digitalisaation vähäisestä hyödyntämisestä, eriarvoistumisen kasvusta, osaamisperustan murenemisesta, liikenteen infrastruktuurin ja rakennuskannan rappeutumisesta.”

Lähtisikö rakennetun ympäristön digitalisointi nyt vihdoin etenemään kunnolla, tiedä häntä, mutta ei se yrittämisen puutteesta ole aikaisemminkaan johtunut. Parhaillaankin koulutamme uusia osaajia digitoimaan liikenteen infraa, mutta jopa viranomaistaholla esiintynyt koulutuksen vastustus on aina yhtä hämmentävää kohdattavaa. Ilmeisesti tähän maahan saa kouluttaa vaan perinteisiä ammatteja, vaikka maailma muuttuu koko ajan. Ideaalimaailmassa me jokainen koulutamme jatkuvasti itseämme, mutta käytännössä valtaosa väestöstä tarvitsee jonkinmoista tukea ja ohjausta uuden oppimiseen sekä tiedon jäsentämiseen. Osaaminen kehittyy myös jaettaessa tietoa muiden kanssa.

Klikkaa ja lue YLEn uutinen

Vuosaaren satama

Vuosaaren satamaa Riegl VZ-1000 -laserskannerilla virtualisoituna.

Aurajoen skannaus

Maantieteen tutkija Paulina Nordström Turun yliopistosta on skannannut pitkän pätkän Aurajoen vartta pohjamateriaaliksi kaupunkimaantieteelliselle tutkimukselleen. Tämä on hyvin kunnianhimoinen skannausprojekti ensikertalaiselle, mutta me olemme tyytyväisiä näin ennakkoluulottomista asiakkaista!

Tässä näkyy osa Paulinan RIEGL VZ-400 -skannerilla mittaamista skannausasesemista visualisoituna Googlen karttapohjalla. Tämä oli vasta alkua ja tässä vaiheessa skannausasemia on jo useita satoja. GPS-mittauksin paikoitettujen skannausasemien rekisteröinti on tehty tähyksettömästi käyttäen RiScan Pro -ohjelman verkkotasoitustyökalua. Nostamme hattua!

Näin Paulina itse kertoo projektistaan:

”Aurajoki-projekti on osa Turun kaupunkitutkimusohjelmaa. Sain kaupunkitutkimusohjelman stipendin, jossa tutkin kahta eri visuaalista menetelmää Aurajoen kulttuuriympäristön esittämisessä. Ensimmäiseen osio on laserkeilauksella toteutettava 3D-mallinnus ja toisessa osiossa tarkastelen ihmisten osallisuutta maisemassa osallistuvalla valokuvauksella. Laserkeilauksessa tavoitteena on lisäksi tuottaa kaupungille visualisointi ja aineisto, jota voidaan käyttää Aurajoen kulttuuriympäristön kehittämisessä. Tieteellisessä artikkelissa kirjoitan metodologisesti laserkeilauksesta. Teemoina ovat aika/ajat (skannerin aika ja liikkuvan ”objektin aika”, ns. keskeneräiset ihmispistepilvet), abstrakti tila, kosminen yhteys ja jälkikäsittelyn rooli ”puhtaassa mallissa”

RiCOPTER & RIEGL VUX-1

Berliinissä järjestettävä Intergeo 2014 lähti käyntiin mielenkiintoisella tuoteuutuudella: RIEGL RiCOPTER miehittämätön lennokki. Tämä lennokki on suunniteltu RIEGL VUX-1 lennokkiskannerin alustaksi, jollion sen integrointi skanneriin on saumaton.

RiCOPTER nostetaan juuri ulos kuljetuslaatikostaan ja siivet käännetään lentoasentoon.

skanneri

RiCOPTER lento- ja kuvausvalmiudessa iltapäivän lentonäytöksessä.

Kopterin lisäksi VUX-1 skannerista julkaistiin täysin integroitu kameran ja INS-navigointijärjestelmän sisältävä järjestelmä, joka RiCOPTERin lisäksi voidaan asentaa monille muillekin lennokki- tai helikopterialustoille.

Lennokkiskannaus sopii rajoitetuille alueille, joista saadaan matalalta mitattuna suuri tarkkuus ja pistetiheys – pistepilvi on ennennäkemätön ja huomattavasti tarkempi verrattuna korkeakeilauksiiin. Alueen pinta-alan kasvaessa lentokone tai helikopteri alkaa olla jossain vaiheessa kokonaiskustannuksiltaan kustannustehokkaampi järjestelmä.

Lentonäytöksiä järjestetään lisää tänään ja huomenna, joten tervetuloa katsomaan!

Ilmalaserskannaus, lennokit & huono sää

Heinäkuun 2014 alkupuolella järjestettiin jälleen kerran kansainvälinen poliisien fotogrammetrian ja laserkeilauksen työpaja Saksan Neussissa.

Tapaamisesta löytyy muutama paikallaolijoiden kuvaus netissä ja näissä huomio kiinnittyy luonnonvoimien vaikuttavuuteen. Neussin tapaamisessa on nimittäin jo perinteisesti lavastettu jonkintyyppinen onnettomuus ja sitten annettu laitevalmistajien ja softankehittäjien esittää parastaan tilanteen dokumentoimisessa poliisitutkinnan tarpeita varten. Menneinä vuosina esimerkiksi Rieglin skannerit ovat menestyneet erinomaisesti auto-onnettomuuksien ja räjähdysten sutjakassa jälkidokumentoinnissa.

Tänä vuonna poliisit lavastivat ajankohtaisesti maahan syöksyneen lentokoneen hajottamalla lentokoneen rungon ja sirottelemalla sen kappaleita sekä noin 30 nukkea yhden neliökilometrin alueelle vanhalla kaivosalueella.

Mitä sitten tapahtui? Suomen helteiden aikaan Saksassa satoi, joten suunniteltuna kenttätyöpäivänä suunnitelmat menivät uusiksi. Kuvauslennokit ja lentokoneet jäivät pääosin maahan, mutta maalaserskannereilla hommiin sentään päästiin.

Jälleen kerran siis tuli selvästi esille, miten vaikea meidän on toimia monissa todellisissa onnettomuustilanteissa, kun aurinko ei paistakaan ja tuuli puhisee navakasti. Yksi kysymys on jo onnettomuuspaikalle pääsy, jos tiet ovat poikki myrskyn takia. Jos onnettomuuspaikalle taas pääsee hyvin, niin sallivatko sääolosuhteet työvälineiden käytön, kuten Neussin tapauksessa jouduttiin toteamaan. Normaalissa kartoituksessakin on sään takia joskus varsin tiukkoja aikaikkunoita tai pitkiä odotusaikoja, mutta tilanteen aiheuttama stressi on luonnollisesti matalammalla tasolla.

Tilannekuvan luomiseen kehitetty pikkarainen Black Hornet Nano UAS

Tilannekuvan luomiseen kehitetty pikkarainen Black Hornet Nano UAS. Kuva Wikimedia.

Ei ole epäillystäkään siitä, etteivätkö nopeasti kehittyvä robotiikka ja automatiikka toimisi vaikeissa ympäristöissä vuosi vuodelta paremmin, mutta kaikkein toimivimmat ja luotettavimmat ratkaisut ovat tyypillisimmin ne kalleimmat. Tämä on selkeästi nähtävissä vaikkapa nyky-Ukrainassa, jonne OSCE on juuri pyytänyt tarjouksia lennon MH17 onnettomuuspaikan valvomiseksi lennokilla. Käytännössä työhön sotatoimialueella kelpaavat vain harvat ratkaisut kuten Schiebelin ja Saabin muutaman miljoonan maksavat UAS:ät. Näiden järjestelmien ominaisuuksia on vielä turha odottaa tuhansista kymmeniin tuhansiin maksavilta lennokeilta, joiden parissa valtaosa käyttäjistä puuhastelee.

PS. Googlen robottiautoakaan ei ole vielä testattu lumisilla teillä ja sadekin on sille vielä ongelma. Positiivisimpien robotti-ihmisten mielestä tämä on kuitenkin vain mitätön sivuseikka, eikä tällaisia asioita pidä nostaa keskusteluun. Kehittäjät kuten Sebastian Thrun käsittelevät ongelmakohtiakin aika avoimesti, joten keskustelu on kyllä sallittua.

Övre Nybackan laserskannaus

Tänään julkaistavassa videossa palataan heinäkuuhun 2013, kuten kesäisestä tunnelmasta näkyy. Käväisimme silloin testaamassa uutta RIEGL VZ-400 skanneria Vantaan Martinkylässä, Övre Nybackan historiallisen kotiseututalon pihapiirissa. Keskellä pääkaupunkiseutua löytyy onneksi vielä perinteistä ja rauhallista tunnelmaa, jossa silmät, sielu & keho voivat levätä kaiken kiireen keskellä. Övre Nybackassa voi järjestää myös kaikenlaisia tilaisuuksia kuten häitä tai muita juhlia.

Klikkaa kuvaa nähdäksesi videon!

Övre Nybackan kotiseututila Vantaalla

Övre Nybackan kotiseututila Vantaalla

RIEGLin tuotekatalogi on ilmestynyt!

RIEGL on julkaissut sähköisen tuotekatalogin, josta on helppo nähdä kaikki maa-, mobiili- ja ilmalaserskannerit yhdellä silmäyksellä. Tämän jälkeen lisätietoja voi etsiä Rieglin ja meidän verkkosivuiltamme ja tarkimmat yksityiskohdat saa luonnollisesti meiltä. Tervetuloa käymään Kulosaaren toimistollellemme tai kutsu meidät esittelemään laserkeilausta sinun luoksesi/kohteeseesi!

Rovaniemen rajapyykit

Jälleen kerran oli hienoa käydä Rovaniemellä – tällä kertaa Lapin AMK:ssa järjestettyjen Lapin mittauspäivien merkeissä. Lapin tapahtumissa kävijöitä ja kiinnostuneita riittää, joten näytteilleasettajana tuntee olonsa oikeasti tarpeelliseksi.

RIEGL VZ-400 -skannerilla skannattu ja Nikon D800 - kameralla kuvattu maitolaituri Rovaniemellä.

RIEGL VZ-400 -skannerilla skannattu ja Nikon D800 – kameralla kuvattu maitolaituri Rovaniemellä.

Näyttely järjestettiin Lapin ammattikorkeakoulussa, jossa koulutetaan osa Suomen nuorista maanmittausinsinööreistä (AMK) Metropolian ja Novian ohella. Näyttelyn aikana kävimme mittaamassa koululle opetustarkoituksessa rakennetun rajapyykkikokoelman, jonka avulle nuoret maanmittarit opastetaan rajankäynnin yksityiskohtiin. Rajapyykit kertovat muodollaan ja sijainnillaan myös omaa tarinaansa eri vuosisatojen maanmittareiden työstä. Tutustu rajapyykkipuistoon tästä klikkaamalla linkkiä (video).