Tuoreessa videossa esitellään Riegl VZ-4000 -skannerin käyttöä avolouhoksella. GPS skannerin päälle eikä tähyksiä tarvita. Aineiston voi käsitellä kaivoskäyttöön optimoidulla RiMiningillla tai RiScan Prolla. Näin helppoa se on!
[embedplusvideo height=”480″ width=”625″ editlink=”http://bit.ly/1ddLTtQ” standard=”http://www.youtube.com/v/BIDbgwjAuqs?fs=1&vq=hd720″ vars=”ytid=BIDbgwjAuqs&width=625&height=480&start=&stop=&rs=w&hd=1&autoplay=0&react=1&chapters=¬es=” id=”ep3017″ /]
Saksalainen pistepilvien käsittelyohjelma PointCab-ohjelma päivittyi hiljan uuteen 3.0-versioon, joka on jopa 500% nopeampi kuin edeltäjänsä ja ja pakkaa tiedostot 20% pienempään tilaan. Parannus johtuu uudesta tiedostoformaatista, LSD(X), mutta syy siihen on tietysti jatkuvasti kasvavat pisteaineistot: uusilla vaihe-erokeilaimella voi helposti tuottaa monen gigan kokoisia pisteaineistoja per skannausasema.
Kuten edeltäjänsäkin, 3.0-versio on hyvin helppokäyttöinen ja perustuu toimintojen sarjaprosessointiin.Ohjelma käyttää niin monta prosessoria kuin annat sille luvan ja prosessoinnin aikana voit hyvin tehdä uusia tehtäviä käsittelyjonoon.
Ohjelma tukee kaikkien merkittävien valmistajien skannereita ja niiden formaatteja. Ulosvientiformaatteina ovat muun muassa DXF, DAE ja World, sekä uutuutena ohjelmassa on nyt täysi tuki DWG-formaatille.
Ohjelman koeversion voit ladata PointCabin sivuilta ja jälleenmyyjätiedoksi voit laittaa tunnuksen FI_NGC_NH
Kesäkuun lopussa julkaistun liikkuvan kartoitusjärjestelmän VMX-450-RAILin ensimmäinen tuotantoversio on luovutettu asiakkaalle – Ranskan valtion rautateille SNCF:lle. Tällä järjestelmällä voidaan skannata rautateitä esimerkiksi 100 km tuntinopeudella liikkuvasta junasta. Itse skannausjärjestelmä voidaan asentaa junavaunuun tai veturiin ja asennusta voi vaihtaa joustavasti tarpeiden mukaan.
VMX-450-RAIL on rautatieympäristöjen mittausta varten räätälöity erikoisversio VMX-450 mobiiliskannausjärjestelmästä. Se on tehty strategisessa yhteistyössä saksalaisen Technet rail 2010 GmbH -yhtiön kanssa, joka on erikoistunut tekemään geodeettisiin rautatielaskentoihin tehtyjä ohjelmia.
Itse järjestelmä sisältää sekä fyysisiä lisävarusteita että ohjelmallisia lisäominaisuuksia. Lisävarusteita ovat muun muassa moneen vaunumalliin soveltuva kiinnitysalusta, optinen DMI, uusi virtalähde ja ohjausjärjestelmä sekä nostokehikko. Rieglin skannerien ”high sensitivity” ominaisuuden johdosta myös kiiltavat kiskot saadaan skannattua paremmin.
Ohjelmallisesti pistepilviaineisto voidaan nyt rekisteröidä tarkasti ratasuunnitelmaan ja kiskot voidaan suodattaa aineistosta erikseen uudella kulmasuodattimella.
Turkkilaisesta videosta voit katsella millaiselta rautatiet (Ankara – Taramasi) vaikuttavat skannattuina normaalilla VMX-450-järjestelmällä. Tässä ei ole mukana kameroita, joten aineisto on mustavalkoinen
[embedplusvideo height=”482″ width=”625″ editlink=”http://bit.ly/1bqqAuN” standard=”http://www.youtube.com/v/MCbbFdFOzc8?fs=1″ vars=”ytid=MCbbFdFOzc8&width=625&height=482&start=&stop=&rs=w&hd=0&autoplay=0&react=1&chapters=¬es=” id=”ep8009″ /]
Viime perjantaina käväisimme Tammisaaren Veneveistämöllä skannaamassa legendaarisen kuutosen – Renatan. Tämä jo lähes 90-vuotias daami on yksi Suomen kautta aikojen menestyneimpiä kilpaveneitä, mutta viimeiset 30 vuotta se on rapistunut hiljalleen eri varastoissa. Renatan koko tarinan löydät täältä. Videon skannauksesta näet puolestaan alla (You Tubessa myös musiikin kera).
Nyt Renata on päätetty kunnostaa kunnianhimoisessa hyväntekeväisyysprojektissa, jonka tavoitteena on sen palauttaminen purjehduskelpoiseksi sekä käyttö tulevaisuudessa nuorten koulutuksessa. Projektin tavoitteet eivät suinkaan lopu tähän, sillä työ on tarkoitus tehdä minimoimalla entisöinnin hiilijalanjälki. Näin myös ympäristövastuullisuuden osalta luvassa on siis mielenkiintoinen oppimisprojekti.
Nordic Geo Center Oy on työssä mukana skannaamalla veneen runkoa, jotta Renata saadaan jälleen merikelpoiseksi. Nykyistä muotoa voidaan verrata alkuperäisiin piirrustuksiin ja suunnittelija saa lähtömateriaalia muutostyölle.
Lisätietoja:
Riegl Laser Measurements Systemsin valikoimista löytyy jo lähes 25 erilaista skanneria ja skannausjärjestelmää! Valikoiman selkeyttämiseksi ja lähestyvän syksyn kunniaksi olemme tuottaneet Rieglin valikoimasta tuoteluettelon, johon koko runsas mallisto ohjelmistoineen on koottu kompaktisti yhteen. Ole hyvä ja lataa ilmainen tuotekuvastomme tutustuaksesi tarkemmin siihen, mikä skanneri vastaa sinun yrityksesi tarpeita.
Riegl Laser Measurement Systems on vuonna 1978 perustettu laserskannereiden kehittämiseen ja valmistukseen keskittynyt itävaltalainen yritys. Kuluneen 35 vuoden aikana Rieglistä on kehittynyt alan johtava yritys, jolla on omat myyntiorganisaatiot Itävallan lisäksi USA:ssa ja Japanissa sekä maailmanlaajuinen myynti- ja tukiverkosto. Yhtenä harvoista valmistajista sen valikoimiin kuuluu sekä ilma-, maa- ja mobiililaserskannereita. Ainoana valmistajana kaikki yhtiön skannerit perustuvat digitaaliseen signaalinkäsittelyyn ja monipistemittaukseen. Rieglin laitteet piirikortteja myöten valmistetaan kokonaan yhtiön omilla tehtailla Itävallassa. http://www.riegl.com/
Suomessa ja Virossa Rieglin maahantuojana toimii vuonna 2005 perustettu Nordic Geo Center Oy. Olemme erikoistuneet laserskannereihin ja ohjelmistoihin. Valikoimistamme löytyy useiden eri valmistajien skannereita. Luonnollisesti annamme myös laitteiden käyttökoulutusta sekä suomenkielisen tuen laitteiden käyttäjille. Tutustu valikoimiimme laajemmin nettisivuillamme http://www.geocenter.fi.testwww.yritysweb.fi/NGC/
Tiesitkö, että Helsingissä on iloksemme yli 400 julkista veistossa? Toiset niistä ovat kaikkien kaupunkilaisten tuntemia kuten Rautatieaseman seinässä vaikuttavat Emil Vikströmin jyhkeät Lyhdynkantajat, joiden korjausta seurataan lehdistöä myöten. Toiset taas kätkeytyvät hiljaisiin lehtoihin kuten tämä taiteilija Viktor Janssonin vuonna 1942 valmistamat veistos Leikkivät pojat III, joka on melkein toimistomme ovella.
Paitsi että näitä vauhdikkaita pilttejä on mukava katsella, niin veistokseen kirjoitetut sanat ”Sörj ej den gryende dagen förut” eli ”Älä sure ennalta huomista päivää” kiinnittävät huomiota, koska ne on valittu tähän keskellä raskaimpia sotavuosia. Kriisin hetkellä ihminen voi huolehtia myös kulttuurista ja ympäristöstään; ne tuovat elämään toivoa ja jatkuvuutta.
Mukavia katseluhetkiä!
[embedplusvideo height=”379″ width=”625″ editlink=”http://bit.ly/13u8S0f” standard=”http://www.youtube.com/v/FrjPPNFDoC8?fs=1&hd=1″ vars=”ytid=FrjPPNFDoC8&width=625&height=379&start=&stop=&rs=w&hd=1&autoplay=0&react=1&chapters=¬es=” id=”ep6778″ /]
Keväällä kävimme jälleen skannaamassa tunnelin – kyseessä on kesäkuussa 2013 valmistunut VT 3:n katettu tunneli Hämeenlinnan kohdalla. Videossa se on siis vielä keskeneräinen.
Tämä oli koetyö, sillä kukaan ei oikein tahdoa uskoa tunnelien skannauksen onnistuvan Rieglin skannerilla. Onnistuihan se ja oikein joutuisastikin, sillä pistepilvet liitettiin yhteen vain yhdellä tähyksellä/skannaussema vapaalta asemapisteeltä mitaten. Miten se onnistuu? No, Rieglin skannerilla tietysti.
Skannasimme 230 m pitkän tunnelin, tai oikeastaan kaksoistunnelin, skanneri pystyasennossa. Jos halutaan aukoton aineisto katon ja lattian suhteen, niin laita skanneri vaan kyljelleen ja pitkittäin tunneliin nähden. Muut tunnelissa näkyvät aukot johtuvat ohikulkuliikenteestä, jota oli runsaasti. Loppuvaiheessa ohi jyrisi jopa pitkä jono armeijan raskaita ajoneuvoja, joten melu oli karmaiseva.
[embedplusvideo height=”379″ width=”625″ editlink=”http://bit.ly/17y8wJ4″ standard=”http://www.youtube.com/v/5RjmsFJc02o?fs=1&hd=1″ vars=”ytid=5RjmsFJc02o&width=625&height=379&start=&stop=&rs=w&hd=1&autoplay=0&react=1&chapters=¬es=” id=”ep9236″ /]
Laserskannerien komponenteista tehdään vähän tutkimusta, joten Evon Silvian opinnäytetyöhön perustuvaa tutkimusta skannereiden kallistusantureista on mielenkiintoista lukea.
3D-laserskannereissa on tyypillisesti kallistusantureita, joita voidaan myös kutsua kompensaattoreiksi (compensator, inclination sensor, tilt sensor yms.). Kallistusantureita on useita tyyppejä, mutta ne ovat tyypillisesti rakenteeltaan opto-elektronisia. Kallistusanturit mittaavat skannerin koordinaatiston X- ja Y-kiertoa (eng. Roll ja Pitch) suhteessa painovoimavektoriin. Joissain kallistusantureissa on laaja toimintaalue, esim. ±10°, kun taas kompensaattoreiksi kutsutuissa antureissa on tyypillisesti kapea toiminta-alue, esim. ±0,08°, jolloin koje täytyy tasata erityisen huolellisesti jo ennen skannausta. Kompensaattorien tarkkuus on sama koko toiminta-alueella. Myös laajan toiminta-alueen kallistusanturit hyötyvät huolellisesta tasauksesta, sillä ne toimivat tarkemmin keskialueillaan eli hyvin tasattuina, kun taas reuna-alueet ovat mittaukseltaan tyypillisesti heikompia.
Usein ajatellaan, että skannereiden kallistusanturit ovat samanlaisia kuin takymetreissä, mutta itse asiassa jatkuvasti liikkuvan skannerin kallistuksien mittaaminen on paljon vaativampi tehtävä kuin takymetrin kohdalla, sillä takymetri pysyy paikallaan mittauksen aikana. Skannerissa mittauksen täytyy tapahtua kojeen liikkuessa – kallistusmittaus on siis myös dynaaminen, jolloin skannerin pyörimisliike ja moottorin aiheuttama värinä vaikuttavat myös lopputulokseen. Tämän takia joissain skannereissa kallistukset mitataan vain ennen mittausta ja mittauksen jälkeen, jolloin mittauksen aikaiset jalustan kallistukset jäävät huomioimatta. Joissain lyhyen matkan ( < 100 m) skannereissa kallistuksia ei mitata ollenkaan, mutta varsinkin pitkän matkan skannereissa kallistusarvojen mittaaminen on ensi arvoisen tärkeää tarkkuuden saavuttamiseksi.
Kuten takymetreissa, niin myös skannereissa herkät kallistusanturit reagoivat jo pelkästään mittaajan läheisyyteen, ohi ajaviin autoihin (paineaalto), kiinni paiskottuihin oviin (ääniaalto & ilmanvirtaus) tai jopa kojeen ohjaustaulun koskemiseen. Kevyen kosketuksen vaikutus voi olla jopa ±0,10°, mikä tarkoittaa 17,5 cm virhettä 100 m päässä. Tässä tutkimuksessa kauko-ohjaimen käytön havaittiin pienentävän keskihajontaa merkittävästi, joten haluttaessa tarkkoja mittauksia mittaajan on syytä siirtyä hieman etäämmälle skannerista.
Tutkimuksesta selviää myös, että luotettavammat kallistuarvot saadaan skannamalla koko 360° asteen horisontaalinen alue verrattuna kapean ”skannausikkunan” skannaamiseen kuten tehdään haluttaessa mitata vain yksityiskohtia. Tässä syystä olemme aina korostaneet 360° panoraamamittauksen tärkeyttä, jos kallistusantureiden arvoja halutaan hyödyntää esimerkiksi pistepilvien rekisteröinnin yhteydessä.
Riegl VZ-sarjan skannereissa kallistumia mitataan jatkuvasti mittauksen aikana (normaali moodi). Ajallisesti pitkissä skannaus-sessioissa, kuten monitorointimittauksissa, voidaan valita moodi, jossa skanneri määrittää kallistusanturin sisäiset virheet ennen ja jälkeen skannauksen, jolloin saadaan määritetyksi mahdolliset anturin sisäiset sähköiset muutokset ja niiden vaikutus skannauksen aikana mitattuihin anturin arvoihin. Tässä moodissa skanneri mittaa myös kallistuksen muutokset jatkuvasti skannauksen aikana. Koska skannauksen nopeus vaikuttaa kallistusarvojen mittaukseen, saadaan hitaammalla pyörimisnopeudella paremmat kallistusarvojen mittaukset. Riegl VZ-400 tapauksessa tutkimus osoittaa hyvän tuloksen saavutettavan suuremmilla kuin 100 s mittausajoilla. Jos kallistusanturien systemaattista virhettä halutaan elimoida, niin skanneri voidaan ohjelmoida pyörimän sekä myötä- että vastapäivään, jolloin virheet teoriassa kumoavat toisensa.
Tietyissä tilanteissa kallistusanturit on otettava pois päältä – esimerkiksi skannatessa keikkuvissa laivoissa tai käytettäessä skanneria vinossa asennossa. Normaalitapauksissa lopputulos on kuitenkin selvä: kun skanneri on pystysuorassa asennossa kallistusanturien toiminta-alueella, niin kallistusanturien on hyvä olla aina toiminnassa optimaalisten mittaustulosten saavuttamiseksi.
Lähteet:
– Silvia, E. and Olsen, M. (2012). ”To Level or Not to Level: Laser Scanner Inclination Sensor Stability and Application.” J. Surv. Eng., 138(3), 117–125.
– Hannu Heinonen – Zeiss Elta S ja Nikon NPL-700 takymetrien suunnittelutiimien jäsen
Skannereita testaillessa mittauksiin saa helposti tallennettua mielenkiintoisia tapahtumia. Tällä kertaa kolme naapurinpoikaa halusi ikuistaa itsensä Riegl VZ-400 -skannerilla – siis kaveripotretti! Vuoden kuluttua voimme kontrollimittauksella mitata poikien kasvukäyrää 🙂
Kuvan värimaailma on myös mielenkiintoinen, sillä Rieglin laserin lähi-infrapunan aallonpituudella heikosti heijastavat kohteet näkyvät kuvassa vihreinä ja sinisinä. Poikien iho on siis huonosti heijastava materiaali – ihossa on paljon vettä. Silmäturvallisena L1 -luokan skannerina Rieglin lasersäde ei vahingoita kudosta tai silmiä.
Panokset senkun kohoavat – SPAR 2013-tapahtuman kutsuvieraspuheessa Googlen Michael Young kertoi Googlen haluavan kartoittaa 70% maailman meristä. Koska tehokkaat välineet puuttuvat, Young lupasi 1 miljardin dollarin palkkion tämän työn mahdollistavan laserskannerin kehittäjille. Tämänhetkiset veden alla toimivat laserskannerit mittaavat vain muutaman metrin etäisyyksiä, joten mittausetäisyydessä on hieman kehittämistä 😉
Googlella on tällä hetkellä 48 miljardia dollaria käteisvaroja yritysostoja varten, joten tämän rinnalla miljardin palkkio on varsin vähän. Saapa nähdä millaista kehitysaktiviteettiä palkkio saa aikaan maailmalla – vahinko että meillä Suomessa mittalaitteiden kehitys on varsin vähäistä.
Runsas vuosi sitten kirjoitin Englannin poliisin suurhankinnasta CLEAR (collision, lead, evaluate, act and reopen) -hankkeen yhteydessä. Peräti 38 3D-laserskanneria hankittiin poliisikäyttöön liikenneonnettomuuksien selvittelyn nopeuttamiseksi. Hankintaa edelsi skannerien perinpohjainen testaus tätä käyttötarkoitusta varten ja suurimmaksi voittajaksi selviytyi RIEGL VZ-400. Aallonmuodon mittausta automaattisesti hyödyntävä pulssilaser (TOF) voitti miljoona pistettä/s mittaavat vaihe-erokeilamet kenttätyön tuottoisuudessa, nopeudessa ja kätevyydessä. Lisäksi yli puolen kilometrin mittausetäisyydestä ulkomittauksissa on yksinkertaisesti paljon hyötyä.
Vuoden 2012 loppuun mennessä käytössä olleiden tilastojen mukaan skannerihankinta on ollut myös erittäin menestyksekäs poliisivoimille: arvioidun 44 minuutin ajansäästön sijaan onnettomuuden selvittelyaika on skannauksella lyhentynyt keskimäärin 49 minuuttia. Englannin ruuhkaisilla teillä liikenteen ongelmakohtien selvittäminen on näin tuonut jo nyt kymmenien miljoonien puntien säästöt ja lisää säästöjä on luvassa. Skannerit ovat siis maksaneet itsensä takaisin moninkertaisesti jo hankintavuoden aikana, vaikka mukaan on laskettu vasta 4 kuukauden onnettomuudet! Tuottavuuslukujen takana on luonnollisesti koko mittausprosessin huolellinen suunnittelu ja henkilökunnan koulutus: laserkeilaus ei tuo samaa hyötyä jos sen etuja ei hyödynnetä uusimalla toimintatapoja.
Lue lisää CLEAR-hankkeen alustavista tuloksista Englannin liikenneministeriön tiedonannosta joulukuussa 2012. Lopullinen raportti ilmestyy myöhemmin tänä vuonna.
Katso myös RIEGLin videolta miten kenttätyötä on automatisoitu poliisin tarpeita varten: puolessa tunnissa kentältä lopputuotteeksi eli oikeudessa päteväksi todetuksi pistepilvikartaksi.
[embedplusvideo height=”379″ width=”625″ standard=”http://www.youtube.com/v/lbxvzMlTWyg?fs=1&hd=1″ vars=”ytid=lbxvzMlTWyg&width=625&height=379&start=&stop=&rs=w&hd=1&autoplay=0&react=1&chapters=¬es=” id=”ep6437″ /]
Yhdysvalloista tulee kuvaa skannerien käyttökoulutuksesta USGS:n ja RIEGL USAn malliin. USGS on valtion tieteellinen tutkimuskeskus, joka tekee karttoja, tutkii geologiaa, maankäyttöä, maanjärjestyksiä, ilmastonmuutosta jne., eli sen toiminta-aloissa yhdistyvät muun muassa meidän Geodeettisen laitoksemme, Geologisen tutkimuskeskuksen, Maanmittauslaitoksen ja SYKEn toimintoja.
USGS on hankkinut RIEGLin VZ-1000 laserskannerin, joka toimitettiin heille joulukuussa. Nelipäiväisen kouluksen aikana pitää tietysti käydä tekemässä käytännön mittauksia. Tällä kertaa on menty mittaamaan Kaifornian rannikkoa – näyttää houkuttelevalta Suomen talvesta tarkasteltuna 🙂 Vaikka USGS:n tutkijoilla on paljon skannauskokemusta jo entisestään, niin koulutuksessa on lähdetty liiikkeelle perusteellisesta uuden oppimisen ajatuksesta. Samoin toimivat muuten useimmat suomalaisetkin asiakkaamme, joiden kanssa olemme samalla laitteella mitanneet muun muassa jokien penkkoja, tunneleita ja rakennuksia.
Suomalaisessa maanmittausmaailmassa on jo yli 25 vuotta kukoistanut siirtoformaattina GT, johon viitataan usein myös Tielaitoksen formaattina. Tässä GT:n lyhyt historiikki niille, jotka eivät tunne kyseisen tiedostomuodon alkuperää.
Kauan aikaa sitten, aikojen alussa, takymetreihin oli saatavilla hyvin vähän ohjelmia, mutta eri maissa ryhdyttiin heti koodaamaan sovelluksia kun siihen tuli mahdollisuus 1980-luvulla. Suomessa syntyi tässä vaiheessa GT-ohjelmisto, jonka vuokaavion Hannu Heinonen hahmotteli joulun pyhinä 1986. Tällöin ”hitaat aavistukset” ja kokemukset käytännön mittauksesta, opetuksesta, laitemyynnistä ja eri alan asiakkaiden mittaustarpeista kulminoituivat uuden luomiseen.
GT-formaatti syntyi osana vuokaavion suunnittelua, koska lähtöajatus oli mittatiedon sujuva tiedonsiirto sen ajan tärkeimpiin jatkokäsittelysovelluksiin, joista vastasivat Kunnallistieto Oy (nyk.Logica, v. 2012 alkaen CGI) ja Teknillinen laskenta Oy (nyk. Tekla). Molempien ohjelmissa oli käytössä 4 eri pituista ja eri järjestyksessä olevaa koodikenttää, jotka sisälsivät kaupunkinosan (T1), korttelin (T2), pistenumeron (T3) ja maastokoodin (T4). Näiden ohjelmien pisimmät kentät olivat 7 merkkisiä, joten Hannu päätyi 8 merkin pituisiin kenttiin. Näin molempien ohjelmien tiedot voitiin lukea GT:hen kentän pituudesta huolimatta ja päinvastoin eli GT mahdollisti ensimmäisenä myös tiedonsiirron eri ohjelmien välillä.
GT-ohjelmiston eri osia. Ohjelma oli aikoinaan ”häiritsevä” keksintö olemassa olevaan tekniikkaan nähden: kaikki mittaukset ja laskennat voitiin tehdä kentällä ja työn lopussa oli mahdollista tulostaa vaikka valmis kartta.
Kun formaattiajatus oli valmis, niin se toimi alkuna maastomittausohjelman suunnittelulle. Ohjelman tarkoituksena oli mittaajien käytännön työn tarpeiden nopeuttaminen ja helpottaminen. Päällimmäisenä ajatuksena oli myös yhteensopivuus 3D-suunniteluun ja CAD maailmaan, joka juuri teki tuloaan myös tien- ja katujen suunnitteluun. Hannun visiona oli kehittää ”objektiorientoitunut, reaaliaikainen 3D-mittausohjelmisto”. Tämä tarkoitti sitä, että maastotietokoneen muistiin ladattiin olemassa oleva kiintopisterekisteri, maastoon merkittävien pisteiden tiedosto CAD’istä tai kaavalaskennasta ja tiegeometriatiedostot parametritiedostoineen. Takymetri orientoidaan koordinaatistoon ja kaikki mittaukset tehdään suoraan kohteen (objektin) koordinaatistossa, olipa sitten kyseessä maantieteellinen tai paikallinen vaakatasokoordinaatisto tai teollisuusmittauksen mielivaltaisessa asennossa oleva koordinaatisto. Mittauksen aikana syntyi myös loki, johon tallentui mittauksen tapahtumat niin, että sitä voitiin käyttää jälkikäteen työn oikeellisuuden todentamisessa. Maastossa GT mahdollisti helpon ja nopean tavan kartoittaa ja mitata 3D-maastomalli symboleineen, pisteineen ja viivoineen samanaikaisesti. Kuullostaako tutulta?
1987 alussa Hannu palkkasi ensimmäisen ohjelmoitsijan, Markku Salorannan, joka aloitti ohjelman koodaamisen Hannun ohjelmarungon perusteella. Syyskesällä ohjelmaa päästiin jo testaamaan maastomallimittauksissa ja ohjelmaa kehitettiin alusta alkaen käyttäjälähtöisesti testiryhmien palautteen perusteella. Vuoden lopulla ohjelmistosta ja takymetrijärjestelmästä saatiin ensimmäiset tilaukset. Ohjelman kehitystä jatkettiin vuosien ajan, vaikka takymetrimerkit vaihtuivat ja eräs versio myytiin Japaniin Nikonille. Loppujen lopuksia ohjelmalisenssejä myytiin yli 2200 kappaletta erityisesti Pohjois-Eurooppaan, mutta myös Kairon kaupunki osti niitä Egyptiin. Suomessa jo edesmennyt Tielaitos otti formaatin ja mittausohjelmat myös käyttöönsä, josta johtunee GT:n toinen nimi: Tielaitos-formaatti.
GT toimi aluksi ulkoisessa GeoNic/MicroNic-maastotietokoneessa. Vuonna 1988 Hannu teki sopimuksen uuden takymetrin kehittämisestä Nikonin kanssa, joten vuoden 1993 jälkeen GT toimi suoraan Nikonin ja myöhemmin Zeissin takymetreissä. Tämä monipuolisti ja nopeutti mittausta. Sittemmin tämä mahdollisuus suljettiin pois ja tyypillisesti takymetrit eivät ole vielä tänä päivänäkään avautuneet kunnolla uudestaan ulkopuolisille ohjelmille. Näin valmistajat voivat toisaalta suojata omaisuuttaan ja kilpailukykyään, mutta suljetut systeemit on loppujen lopuksi vaikea pitää hengissä pitkällä tähtäimellä. Steven Johnsonin sanoin: ” Suljettujen ympäristöjen ongelmana on, että ne estävät onnekkuutta ja pienentävät ongelmaa potentiaalisesti selvittävien mielten verkostoa”.
Kun käyttäjät ja ulkopuoliset sovelluskehittäjät pääsevät prosessoimaan suoraan raakadataa ja ohjelmoimaan suoraan omia sovelluksiaan laitteisiin, niin niiden käyttö yleensä monipuolistuu eri tarpeiden mukaan ja näin luodaan uutta kysyntää. Sellainen kehitys olisi myös suotavaa laserskannerien puolella, mutta osa laitteista pysyy tiukasti suljettuna. Onneksi avautumistakin on, sillä esimerkiksi Rieglin skannereihin voi ohjelmoida oman käyttöliittymäsovelluksen ja niiden tuottamaa täyden aallonmuodon dataa voi prosessoida halutessa itse. Kokonaisuudessaan ulko- ja sisäpaikannus sekä laserskannausmaailma ovat kehittyviä aloja sekä laiteiden, ohjelmien että palveluiden osalta, joten sinäkin, hyvä lukija, voit ideoillasi muokata tulevaisuutta.
Hyvät lukijamme, GT:n tarinan siivittämänä toivotamme teille hyvää, rentouttavaa ja idearikasta Joulua sekä menestyksekästä Uutta Vuotta 2013!