Avainsana-arkisto: Laserkeilaus

Tasataanko vai eikö tasata? – Laserskannerien kallistusanturit

Laserskannerien komponenteista tehdään vähän tutkimusta, joten Evon Silvian opinnäytetyöhön perustuvaa tutkimusta skannereiden kallistusantureista on mielenkiintoista lukea.

3D-laserskannereissa on tyypillisesti kallistusantureita, joita voidaan myös kutsua kompensaattoreiksi (compensator, inclination sensor, tilt sensor yms.). Kallistusantureita on useita tyyppejä, mutta ne ovat tyypillisesti rakenteeltaan opto-elektronisia. Kallistusanturit mittaavat skannerin koordinaatiston X- ja Y-kiertoa (eng. Roll ja Pitch) suhteessa painovoimavektoriin. Joissain kallistusantureissa on laaja toimintaalue, esim. ±10°, kun taas kompensaattoreiksi kutsutuissa antureissa on tyypillisesti kapea toiminta-alue, esim. ±0,08°, jolloin koje täytyy tasata erityisen huolellisesti jo ennen skannausta. Kompensaattorien tarkkuus on sama koko toiminta-alueella. Myös laajan toiminta-alueen kallistusanturit hyötyvät huolellisesta tasauksesta, sillä ne toimivat tarkemmin keskialueillaan eli hyvin tasattuina, kun taas reuna-alueet ovat mittaukseltaan tyypillisesti heikompia.

roll_pitchUsein ajatellaan, että skannereiden kallistusanturit ovat samanlaisia kuin takymetreissä, mutta itse asiassa jatkuvasti liikkuvan skannerin kallistuksien mittaaminen on paljon vaativampi tehtävä kuin takymetrin kohdalla, sillä takymetri pysyy paikallaan mittauksen aikana. Skannerissa mittauksen täytyy tapahtua kojeen liikkuessa – kallistusmittaus on siis myös dynaaminen, jolloin skannerin pyörimisliike ja moottorin aiheuttama värinä vaikuttavat myös lopputulokseen. Tämän takia joissain skannereissa kallistukset mitataan vain ennen mittausta ja mittauksen jälkeen, jolloin mittauksen aikaiset jalustan kallistukset jäävät huomioimatta. Joissain lyhyen matkan ( < 100 m) skannereissa kallistuksia ei mitata ollenkaan, mutta varsinkin pitkän matkan skannereissa kallistusarvojen mittaaminen on ensi arvoisen tärkeää tarkkuuden saavuttamiseksi.

Kuten takymetreissa, niin myös skannereissa herkät kallistusanturit reagoivat jo pelkästään mittaajan läheisyyteen, ohi ajaviin autoihin (paineaalto), kiinni paiskottuihin oviin (ääniaalto & ilmanvirtaus) tai jopa kojeen ohjaustaulun koskemiseen. Kevyen kosketuksen vaikutus voi olla jopa ±0,10°, mikä tarkoittaa 17,5 cm virhettä 100 m päässä. Tässä tutkimuksessa kauko-ohjaimen käytön havaittiin pienentävän keskihajontaa merkittävästi, joten haluttaessa tarkkoja mittauksia mittaajan on syytä siirtyä hieman etäämmälle skannerista.

Tutkimuksesta selviää myös, että luotettavammat kallistuarvot saadaan skannamalla koko 360° asteen horisontaalinen alue verrattuna kapean ”skannausikkunan” skannaamiseen kuten tehdään haluttaessa mitata vain yksityiskohtia. Tässä syystä olemme aina korostaneet 360° panoraamamittauksen tärkeyttä, jos kallistusantureiden arvoja halutaan hyödyntää esimerkiksi pistepilvien rekisteröinnin yhteydessä.

Riegl VZ-sarjan skannereissa kallistumia mitataan jatkuvasti mittauksen aikana (normaali moodi). Ajallisesti pitkissä skannaus-sessioissa, kuten monitorointimittauksissa, voidaan valita moodi, jossa skanneri määrittää kallistusanturin sisäiset virheet ennen ja jälkeen skannauksen, jolloin saadaan määritetyksi mahdolliset anturin sisäiset sähköiset muutokset ja niiden vaikutus skannauksen aikana mitattuihin anturin arvoihin. Tässä moodissa skanneri mittaa myös kallistuksen muutokset jatkuvasti skannauksen aikana. Koska skannauksen nopeus vaikuttaa kallistusarvojen mittaukseen, saadaan hitaammalla pyörimisnopeudella paremmat kallistusarvojen mittaukset. Riegl VZ-400 tapauksessa tutkimus osoittaa hyvän tuloksen saavutettavan suuremmilla kuin 100 s mittausajoilla. Jos kallistusanturien systemaattista virhettä halutaan elimoida, niin skanneri voidaan ohjelmoida pyörimän sekä myötä- että vastapäivään, jolloin virheet teoriassa kumoavat toisensa.

Tietyissä tilanteissa kallistusanturit on otettava pois päältä – esimerkiksi skannatessa keikkuvissa laivoissa tai käytettäessä skanneria vinossa asennossa. Normaalitapauksissa lopputulos on kuitenkin selvä: kun skanneri on pystysuorassa asennossa kallistusanturien toiminta-alueella, niin kallistusanturien on hyvä olla aina toiminnassa optimaalisten mittaustulosten saavuttamiseksi.

Lähteet:

– Silvia, E. and Olsen, M. (2012). ”To Level or Not to Level: Laser Scanner Inclination Sensor Stability and Application.” J. Surv. Eng., 138(3), 117–125.

– Hannu Heinonen – Zeiss Elta S ja Nikon NPL-700 takymetrien suunnittelutiimien jäsen

Skeittaripotretteja

Skannereita testaillessa mittauksiin saa helposti tallennettua mielenkiintoisia tapahtumia. Tällä kertaa kolme naapurinpoikaa halusi ikuistaa itsensä Riegl VZ-400 -skannerilla – siis kaveripotretti! Vuoden kuluttua voimme kontrollimittauksella mitata poikien kasvukäyrää 🙂

skeittaajat2

Kuvan värimaailma on myös mielenkiintoinen, sillä Rieglin laserin lähi-infrapunan aallonpituudella heikosti heijastavat kohteet näkyvät kuvassa vihreinä ja sinisinä. Poikien iho on siis huonosti heijastava materiaali – ihossa on paljon vettä. Silmäturvallisena L1 -luokan skannerina Rieglin lasersäde ei vahingoita kudosta tai silmiä.

Miljoonasäästöt 3D-laserskannauksella

Runsas vuosi sitten kirjoitin Englannin poliisin suurhankinnasta CLEAR (collision, lead, evaluate, act and reopen) -hankkeen yhteydessä. Peräti 38 3D-laserskanneria hankittiin poliisikäyttöön liikenneonnettomuuksien selvittelyn nopeuttamiseksi. Hankintaa edelsi skannerien perinpohjainen testaus tätä käyttötarkoitusta varten ja suurimmaksi voittajaksi selviytyi RIEGL VZ-400. Aallonmuodon mittausta automaattisesti hyödyntävä pulssilaser (TOF) voitti miljoona pistettä/s mittaavat vaihe-erokeilamet kenttätyön tuottoisuudessa, nopeudessa ja kätevyydessä. Lisäksi yli puolen kilometrin mittausetäisyydestä ulkomittauksissa on yksinkertaisesti paljon hyötyä.

uk_police

Vuoden 2012 loppuun mennessä käytössä olleiden tilastojen mukaan skannerihankinta on ollut myös erittäin menestyksekäs poliisivoimille: arvioidun 44 minuutin ajansäästön sijaan onnettomuuden selvittelyaika on skannauksella lyhentynyt keskimäärin 49 minuuttia. Englannin ruuhkaisilla teillä liikenteen ongelmakohtien selvittäminen on näin tuonut jo nyt kymmenien miljoonien puntien säästöt ja lisää säästöjä on luvassa. Skannerit ovat siis maksaneet itsensä takaisin moninkertaisesti jo hankintavuoden aikana, vaikka mukaan on laskettu vasta 4 kuukauden onnettomuudet! Tuottavuuslukujen takana on luonnollisesti koko mittausprosessin huolellinen suunnittelu ja henkilökunnan koulutus: laserkeilaus ei tuo samaa hyötyä jos sen etuja ei hyödynnetä uusimalla toimintatapoja.

Lue lisää CLEAR-hankkeen alustavista tuloksista Englannin liikenneministeriön tiedonannosta joulukuussa 2012. Lopullinen raportti ilmestyy myöhemmin tänä vuonna.

Katso myös RIEGLin videolta miten kenttätyötä on automatisoitu poliisin tarpeita varten: puolessa tunnissa kentältä lopputuotteeksi eli oikeudessa päteväksi todetuksi pistepilvikartaksi.

[embedplusvideo height=”379″ width=”625″ standard=”http://www.youtube.com/v/lbxvzMlTWyg?fs=1&hd=1″ vars=”ytid=lbxvzMlTWyg&width=625&height=379&start=&stop=&rs=w&hd=1&autoplay=0&react=1&chapters=&notes=” id=”ep6437″ /]

RIEGL LMS-Q780: uudet tulokset

Maaliskuussa RIEGL julkaisi uuden esitteen syksyllä 2012 esittelemästään ilmalaserkeilaimesta LMS-Q780. Ensi kokemusten perusteella laite mittaa vielä tehokkaammin kuin on alunperin laskettu ja sen perusteella skannerin suorituskykyarvoja on nostettu.

Mitä uutta tekniikkaa skannerista oikein löytyy? Aloitetaanpa mahdollisuudesta tunnistaa jopa 10 ilmassa samanaikaisesti olevaa pulssia kaikuineen. RIEGL käyttää skannereissaan nopeasti pyörivää monikulmiopeiliä, joka mahdollistaa suuren pulssimäärän lähettämisen tasaisesti. Koska valon nopeus on rajana, RiMTA-ohjelma mahdollistaa puolestaan etäisyysmittauksen monitulkintaisuuden tulkinnan automaattisesti.

polygon_mirror

Skannerin monikulmiopeili mahdollistaa tasaisen pistekuvion maan pinnalla.

Skannaustekniikalla mahdollistetaan myös tasainen pistetiheys maan pinnassa sekä skannauksen etenemissuunnassa että kohtisuoraan. RIEGL kutsuu lopputulosta matriisiskannauskuvioksi – Matrix Scan Pattern. On huomionarvoista, että skannausprofiilit ovat toisiinsa nähden täysin yhdensuuntaisia.

scan_matrix

Kun tähän lisätään skannerin leveä näkökenttä, 60 astetta, niin skannaukseen saadaan huomattavaa tehokkuutta. Käytännössä lentolinjoja voidaan siis harventaa. Leveän näkökentän ansiosta skanneri ei myöskään tarvitse erillisistä stabilointialustaa lentokoneessa millään lentokorkeudella.Testien mukaan 10 km x 10 km kokoisen alueen mittaus pistetiheydellä 4 pistettä/m2 kestää karvan verran yli tunnin.

FOV

Täyden aallonmuodon mittaustekniikka on luonnollisesti mukana vakiona. Samoin mukana tulevat RIEGLin tehokkaat ohjelmat mittausaineistojen prosessointiin luovutuskelpoiseksi pistepilviaineistoksi asti.

Tutustu LMS-Q780-skannerin uuteen esitteeseen tässä ja laitteen esittelyyn sivuillamme pääset tästä.

Kehoitamme samalla tutustumaan myös eri skanneritekniikoiden vertailuun RIEGLin tuoreessa asiantuntija-artikkelissa. Tämä kirjoitus antaa myös hyviä työkaluja vertailla skannereita keskenään, sillä – kuten kaikki alaan perehtyneet tietävät – pelkkien teknisten tietojen vertailu suoraan laitevalmistajien antamien tietojen perusteella on mahdotonta.

Maanmittauspäivillä aaltoillaan

Perinteinen mittausalan tapahtuma Maanmittauspäivät järjestetään ensi torstaina ja perjantaina, 21.-22.4.2013 Kuopiossa. Tällä kertaa yritämme selventää mitä täyden aallonmuodon digitointia hyväksikäyttävä mittaustekniikka tarkoittaa oikein luennon voimin – tervetuloa kuuntelemaan! Tämän esityksen jälkeen ei pitäisi enää olla epäselvää, miksi ja miten Rieglin skannerit pystyvät mittaamaan heijastintarraan ja miksi mittaus on kaiken lisäksi erittäin tarkka – sama pätee muihinkin materiaaleihin. Tähystarraratkaisua ei tähän päivään mennessä ole kyennyt toteuttamaan mikään muu valmistaja ja Rieglin maalaserskannerit ovat ainoita signaalin täysin digitaalisesti käsitteleviä 3D-skannereita.

tahys

Tunnelissa sijaitseva tähystarra visualisoituna valokuvassa. Kyseessä on kiinteä kontrollipiste, johon tähystarra sijoitetaan tyypillisesti takymetrimittausta varten.

Päivien ohjelma

Nordic Geo Centerin esitys

Videossa näkyy puolestaan Rovaniemen maanmittauspäivien tunnelmaa & Riegl VMX-250 liikkuva kartoistusjärjestelmä Suomen ja Lapin talvessa.

[embedplusvideo height=”496″ width=”625″ standard=”http://www.youtube.com/v/B9CbAHJ9TF4?fs=1&hd=1″ vars=”ytid=B9CbAHJ9TF4&width=625&height=496&start=&stop=&rs=w&hd=1&autoplay=0&react=1&chapters=&notes=” id=”ep9878″ /]

Skannerien käytön koulutus

Yhdysvalloista tulee kuvaa skannerien käyttökoulutuksesta USGS:n ja RIEGL USAn malliin. USGS on valtion tieteellinen tutkimuskeskus, joka tekee karttoja, tutkii geologiaa, maankäyttöä, maanjärjestyksiä, ilmastonmuutosta jne., eli sen toiminta-aloissa yhdistyvät muun muassa meidän Geodeettisen laitoksemme, Geologisen tutkimuskeskuksen, Maanmittauslaitoksen ja SYKEn toimintoja.

riegl_vz_1000

USGS on hankkinut RIEGLin VZ-1000 laserskannerin, joka toimitettiin heille joulukuussa. Nelipäiväisen kouluksen aikana pitää tietysti käydä tekemässä käytännön mittauksia. Tällä kertaa on menty mittaamaan Kaifornian rannikkoa – näyttää houkuttelevalta Suomen talvesta tarkasteltuna 🙂 Vaikka USGS:n tutkijoilla on paljon skannauskokemusta jo entisestään, niin koulutuksessa on lähdetty liiikkeelle perusteellisesta uuden oppimisen ajatuksesta. Samoin toimivat muuten useimmat suomalaisetkin asiakkaamme, joiden kanssa olemme samalla laitteella mitanneet muun muassa jokien penkkoja, tunneleita ja rakennuksia.

Pilvipalvelut ja IPR:ät

Hiljan Kiinan reissulla tuli tutustuttua maan suuriin pilvilaskentasuunnitelmiin. Kiinan toinen pilvilaakso, Cloud Valley, sijaitsee Pekingissä Zhongguancunin Zparkissa. Pilvipalveluteollisuuden rahoitus on turvattu sadoilla miljoonilla uusimmassa viisivuotissuunnitelmassa ja tarkoitus on luonnollisesti kasvaa johtavaksi maaksi alalla tavoitteena biljoonien (10 potenssiin 12) dollarien liikevaihdot. Ei ole oikeastaan epäillystään siitä, etteikö Kiinan suunnitelma toteutuisi, sillä jo nyt maassa on määrällisesti eniten internetin käyttäjiä. Hankkeen toteuttajia ovat muun muassa tuhannet USA:ssa ja Euroopassa opiskelleet lahjakkaat IT-alan tekijät, joista rahallisesti menestynein lienee Baidun perustaja Robin Li.

cloud valley

Vielä muutama vuosi sitten olin itsekin vaikuttunut pilvipalveluiden vaikutuksesta kaikkeen laskentaan ja nythän elämme jo keskellä Googlen, Amazonin, Facebookin, yms. pilvipohjaisia palveluita. Myös käyttäjille maksulliset hyötysovellukset ovat siirtyneet tai siirtymäisillään pilveen, josta olisi valtava etu Big Datan kuten pistepilvienkin laskennassa. Mutta ainakaan lupaus kasvavasta tietoturvasta ei ole toteutunut, sillä suuretkin palveluntarjoajat ilmoittavat jatkuvasti tietomurroista.

Kovin huolestuttavalta vaikuttaa myös lainsäädännön puuttuminen alalta, erityisesti kun on kyse aineettoman omaisuuden omistusoikeudesta (IPR). Aihepiiri on kyllä EU:n lainsäätäjien kiirelistalla, mutta ihan lähiaikoina valtioiden välisiä sopimuksia tuskin saadaan aikaan. Kyberrikollisuutta koskevassa EU-raportissa päähuolenaiheena ei pidetä varsinaista rikollisuutta, vaan pilvilaskennassa mahdollisesti tapahtuvaa identiteetin ja datan, siis aineettoman omaisuuden menettämistä. Globaalin taloustilanteen ollessa kireä ohjelmiston käyttösopimukset (EULA) alkavatkin olla jo hurjaa luettavaa: esimerkiksi tunnettu suunnitteluohjelmien valmistaja ilmoittaa pilvilaskentaohjelmansa käyttöoikeussopimuksessa käyttäjien luovuttavan sisältönsä käyttöoikeuden heille. Koska yhtiön pääjohtaja on ilmoittanut kaikkien ohjelmiensa muuttuvan tulevaisuudessa pilvipohjaisiksi, tätä ominaisuutta ei kohta voi edes kiertää muuten kuin vaihtamalla ohjelmiston tarjoajaa, jos se edes on mahdollista.

Ohjelmalisenssien puolella Microsoft puolestaan ilmoitti uuden Office 2013-lisenssi olevan sidottu tietokoneeseen, josta sitä ei voi siirtää muihin tietokoneisiin. Näin ollen me Euroopassa voimme sitten myydä käytetyn Office 2013-ohjelman ainoastaan myymällä myös sen sisältävän tietokoneen. Mielenkiintoista.

Mutta palataan vielä noihin aineistoihin, joita voisivat olla vaikka skannatut pistepilvet silloista ja ja rakennuksista tai taiteilijoiden ja arkkitehtien luovan työn tulokset. Tämänhetkisessä tilanteessa ratkaiseva tekijä lainsäädännön kannalta vaikuttaa olevan se, missä maassa pilvipalveluntarjoajan palvelimet sijaitsevat, sillä se voi ratkaista minkä maan lainsäädäntöä sovelletaan kiistatilanteissa. Tosin myös ohjelmistovalmistajan kotimaalla on merkitystä. Mutta kuinkas moni tämän tekstin lukijoista haluaisi siis varastoida aineistonsa kiinalaiselle palvelimelle, jossa aineetonta omaisuutta koskeva lainsäädäntö on muuten ihan hyvä? Ainoa ongelma Kiinassa on lakien käytännön sovellus. Entäpä sitten USA? Siellä liittovaltion viranomaiset voivat päästä käsiksi kaikkeen USA:n lainsäädännön alaiseen dataan muutamankin lakipykälän kuten Patriot Actin avulla. Ja sama pätee ilmeisesti useassa Euroopan maassa, vaikka toisaalta meillä on tiukat tietosuojalait. Pitäisikö huolestua? No ainakin sen takia, että kokonaistilanne on varsin epäselvä. Lakimiehillä riittää töitä.

Pitääkö aineistojen omistusoikeuksien menetyksestä edes huolestua? Pilvipalvelujen tarjojat puolustautuvat sanomalla, ettei ohjelmien kunnollinen toimiminen ole edes mahdollista jollei heille anna oikeuksia aineistojen käyttöön. Toisaalta, ollaanko kansainvälisestikin herkkiä kohteita kuten ydinvoimaloiden pohjakaavoja sitten valmiita jakelemaan kenellä vaan, kaikenlaiseen ennaltamäärittelemättömään käyttöön? Entäpä sitten tuotteiden arvoketju, jos teknisiä ja taiteellisia töitä jaetaan ilman korvauksia tekijöille? Ammattilaispuolella on kysymys rahasta eikä parista hassusta lomakuvasta.

Toisaalta, emme pysty näköjään muutenkaan pitämään kiinni tekijän/omistusoikeuksistamme, kuten arkkitehti Zaha Hadidin tapaus osoittaa. Tähtiarkkitehdin vasta valmisteilla oleva suurhanke Galaxy SOHO Pekingissa on jo kopioitu Chongqingiin, jossa sijaitseva kopio on kaiken lisäksi valmistumassa ennen Pekingin projektia. Samaan aikaan kiinalaiset ovat kaikessa hiljaisuudessa kopioineet sievän, itävaltalaisen Hallstattin pikkukylän, joka on sattumoisin myös maailmanperintökohde. Pahat kielet kertovat muuten kuviin perustuvassa mallinnuksessa tapahtuneen pienen virheen eli kiinalais-Hallstatt olisi peilikuva oikeasta esikuvastaan. Se ei poista kylän asukkaiden mielipahaa kopioinnista, jolle sinänsä ei löydy minkäänlaista estoa.

Tämä kirjoitus on rönsyillyt pilvilaskentapalveluista aineettoman omaisuuden hallintaan tarkoituksena kehoittaa myös skannausaineistojen haltijoita olemaan varovaisia. Kryptatkaa aineistonne edes pienen harmin aikaansaamiseksi ja ”Hey, let’s be careful out there”.

Addendum 1.12.2013: Pilvipalvelujen tietoturva on käytännössä olematon, jos Mikko Hyppöseen on uskomista. Jopa standardoimisviranomaiset toimivat yhteistyössä viranomaisten kanssa niin, että luotettavia salauskeinoja ei ole käytettäessä Yhdysvaltalaisia palveluita. Katso Hyppösen TED Talk.

3D-skannerien kalibrointi ja huolto

Skannerien hankinnan yhteydessä, esimerkiksi kilpailutuksissa, tulee säännöllisin väliajoin esille skannerin huolto- ja kalibrointikysymykset. 10 pistettä ja papukaijamerkin saa ilmoittamalla eli ”hieman omaatuntoa venyttämällä”, että skannerit huolletaan Suomessa.

Tarjouskilpailua valmisteltaessa olisi siis mietittävä, onko kyseisellä huoltopykälällä minkäänlaista todellista arvoa muuta kuin koko kilpailutuksen vaarantaminen? Toisin sanoen, onko pulssi/vaihe-erotekniikkaisten skannerien huolto ja kalibrointi yleensä mahdollista Suomessa joko maahantuojan hoivissa tai jossain muussa kaupallisessa palvelussa? Vastaus : Suomessa ei tällä hetkellä ole maalaserskannerien kalibrointimahdollisuutta. Täten myös laitteiden huolto on hiukan hankalaa, sillä monet operaatiot vaativat lopuksi laitteen kalibroinnin. Kaikissa Suomen huolloissa skannerin mahdollinen vika analysoidaan tarkemmin kun laite saadaan asiakkailta ja tämän jälkeen tehtailta saadaan toimintaohjeet vian korjaamiseksi. Yksinkertaisinta on, jos tilanteesta selvitään firmware-päivityksellä. Kaikki laitteen avaamiseen johtavat operaatiot vaativat todennäköisesti kalibroinnin, joten laite on lähetettävä tehtaalle. Esimerkiksi Rieglin kohdalla skannerin hyvä suojaus (IP 64) merkitsee vielä sisusten typpihuuhtelua jos laitteen kuoret on avattu.

Miksi skannerien huolto- ja kalibrointitilanne on tällainen? Kyseessä on puhtaasti taloudellinen ratkaisu, sillä vaadittavaa tietotaitoa voisi maailmalta yrittää ostaa. Stabiilin kalibrointikentän rakentaminen sen sijaan maksaa seitsemännumeroisen summan, joten ihan joka tyttö/poika tai joka maa ei sellaiseen toimintaan ryhdy. Itse asiassa emme tiedä maailmalla yhtäkään kaupallista, tehtaiden ulkopuolista kokonaiskalibrointipalvelua skannereille. Esimerkiksi USA:n National Institute of Standards and Technology (NIST), tarjoaa ainostaan skannerien etäisyysmittausten kalibrointipalvelua kalibrointiradallaan, mutta sillä ei pitkälle pötkitä haluttaessa saada laitteen kaikki arvot kohdalleen tai todeta poikkeama oletetusta.

Skannerien lisäksi sama kuvio koskee myös monimutkaisia uusia takymetrejä, joissa korjaus on tyypillisesti keskitetty tehtaille tai laitevalmistajan suuriin huoltokeskuksiin eri mantereilla. Kaikkien takymetrien kohdalla tilanne on kalibroinnin osalta siinä mielessä vielä jokseenkin surkuhupaisa, että TKK:n vanha 80-metrin kalibrointirata jäi pois käytöstä muutama vuosi sitten, koska sen tilalle piti saada Aalto-yliopiston päärakennuksen uudet ilmastointilaitteet. Nyt kalibrointipalvelua tarjoaa esimerkiksi Mikes 30-metrisellä radallaan, mutta ainakaan viime vuoden puolella kojeiden etäisyysmittausta ei kalibroitu absoluuttisesti, vain suhteellisesti. Taitaa olla niin, että kaikki viralliset, oikeaoppiset laboratoriokalibrointipalvelut sijaitsevat tälläkin alalla Suomen ulkopuolella.

Ottaen vielä huomioon, kuinka tarkasti laitteet nykyään mittaavat vain nappia painamalla, niin tarvitaanko tällaisia kalibrointipalveluita? Kyllä vaan, sillä kaikki elektroniset mittauslaitteet elävät ajan funtiona ja ryömivät vähitellen pois tehdassäädöistä. Sitten on laitteiden korjaustilanteet, joiden jälkeen voi esiintyä kalibroimistarvetta kuten yllä on kuvattu.

Kalibrointi jakautuu muuten oikeastaan kahteen pääosa-alueeseen, laboratorio- ja kenttäkalibrointiin. Laboratoriokalibroinnissa määritetään laitteen mittaustarkkuudet ihanteellisissa ja stabiileissa mittausolosuhteissa. Kenttäkalibroinnissa selvitetään muuttuvien ympäristö- ja lämpötilasuhteiden vaikutus laitteen mittaustarkkuuteen ja voidaan tehdä järjestelmäkalibrointia, jossa selvitään myös mittaajien osuutta mittaustulokseen. Takymetrien kohdalla löydettiin Tampereen vanhalla testikentällä laitteita, jotka saivat laboratoriotesteissa erinomaiset tulokset, mutta välittömästi tehty kenttäkalibrointi osoitti laitteiden olevan lähes käyttökelvottomia käytännön mittauksissa. Skannereiden kohdalla esimerkiksi RIEGL tekee laitteilleen tehtaalla sekä laboratorio- että kenttäkalibroinnin.

Suomessa on yksi huomattava kenttäkalibrointikenttä, joka sijaitsee Kirkkonummen Sjökullassa. Se on Geodeettisen laitoksen ilmakuvakameroille ja nykyään myös esimerkiksi ilmalaserkeilaimille suunniteltu testikenttä, jossa voidaan käytännössä tutkia laitteiden toimivuutta ja myös kehittää uusia kalibrointimenetelmiä tekniikkojen muuttumisen myötä. Kalibrointi- ja testikenttiä ei siis tarvita ainoastaan olemassa olevien laitteiden testaamiseen ja säätämiseen, vaan ne ovat myös perusta uuden kehittämiseen.

Zürichin kantoninpolisiisi käyttää Riegl VZ-400 skanneria monipuolisesti onnettomuus- ja rikospaikkatutkimuksessa.

Zürichin kantoninpoliisi käyttää Riegl VZ-400 skanneria monipuolisesti onnettomuus- ja rikospaikkatutkimuksessa. Kuvalähde: RIEGL

Joulutarina GT-formaatista

Suomalaisessa maanmittausmaailmassa on jo yli 25 vuotta kukoistanut siirtoformaattina GT, johon viitataan usein myös Tielaitoksen formaattina. Tässä GT:n lyhyt historiikki niille, jotka eivät tunne kyseisen tiedostomuodon alkuperää.

Kauan aikaa sitten, aikojen alussa, takymetreihin oli saatavilla hyvin vähän ohjelmia, mutta eri maissa ryhdyttiin heti koodaamaan sovelluksia kun siihen tuli mahdollisuus 1980-luvulla. Suomessa syntyi tässä vaiheessa GT-ohjelmisto, jonka vuokaavion Hannu Heinonen hahmotteli joulun pyhinä 1986. Tällöin ”hitaat aavistukset” ja kokemukset käytännön mittauksesta, opetuksesta, laitemyynnistä ja eri alan asiakkaiden mittaustarpeista kulminoituivat uuden luomiseen.

GT-formaatti syntyi osana vuokaavion suunnittelua, koska lähtöajatus oli mittatiedon sujuva tiedonsiirto sen ajan tärkeimpiin jatkokäsittelysovelluksiin, joista vastasivat Kunnallistieto Oy (nyk.Logica, v. 2012 alkaen CGI) ja Teknillinen laskenta Oy (nyk. Tekla). Molempien ohjelmissa oli käytössä 4 eri pituista ja eri järjestyksessä olevaa koodikenttää, jotka sisälsivät kaupunkinosan (T1), korttelin (T2), pistenumeron (T3) ja maastokoodin (T4). Näiden ohjelmien pisimmät kentät olivat 7 merkkisiä, joten Hannu päätyi 8 merkin pituisiin kenttiin. Näin molempien ohjelmien tiedot voitiin lukea GT:hen kentän pituudesta huolimatta ja päinvastoin eli GT mahdollisti ensimmäisenä myös tiedonsiirron eri ohjelmien välillä.

GT-ohjelmiston eri osia. Ajatus oli aikoinaan vallankumouksellinen: kaikki mittaukset ja laskennat voitiin tehdä kentällä ja työn lopussa oli mahdollista tulostaa vaikka valmis kartta.

GT-ohjelmiston eri osia. Ohjelma oli aikoinaan ”häiritsevä” keksintö olemassa olevaan tekniikkaan nähden: kaikki mittaukset ja laskennat voitiin tehdä kentällä ja työn lopussa oli mahdollista tulostaa vaikka valmis kartta.

Kun formaattiajatus oli valmis, niin se toimi alkuna maastomittausohjelman suunnittelulle. Ohjelman tarkoituksena oli mittaajien käytännön työn tarpeiden nopeuttaminen ja helpottaminen. Päällimmäisenä ajatuksena oli myös yhteensopivuus 3D-suunniteluun ja CAD maailmaan, joka juuri teki tuloaan myös tien- ja katujen suunnitteluun. Hannun visiona oli kehittää ”objektiorientoitunut, reaaliaikainen 3D-mittausohjelmisto”. Tämä tarkoitti sitä, että maastotietokoneen muistiin ladattiin olemassa oleva kiintopisterekisteri, maastoon merkittävien pisteiden tiedosto CAD’istä tai kaavalaskennasta ja tiegeometriatiedostot parametritiedostoineen. Takymetri orientoidaan koordinaatistoon ja kaikki mittaukset tehdään suoraan kohteen (objektin) koordinaatistossa, olipa sitten kyseessä maantieteellinen tai paikallinen vaakatasokoordinaatisto tai teollisuusmittauksen mielivaltaisessa asennossa oleva koordinaatisto. Mittauksen aikana syntyi myös loki, johon tallentui mittauksen tapahtumat niin, että sitä voitiin käyttää jälkikäteen työn oikeellisuuden todentamisessa. Maastossa GT mahdollisti helpon ja nopean tavan kartoittaa ja mitata 3D-maastomalli symboleineen, pisteineen ja viivoineen samanaikaisesti. Kuullostaako tutulta?

1987 alussa Hannu palkkasi ensimmäisen ohjelmoitsijan, Markku Salorannan, joka aloitti ohjelman koodaamisen Hannun ohjelmarungon perusteella. Syyskesällä ohjelmaa päästiin jo testaamaan maastomallimittauksissa ja ohjelmaa kehitettiin alusta alkaen käyttäjälähtöisesti testiryhmien palautteen perusteella. Vuoden lopulla ohjelmistosta ja takymetrijärjestelmästä saatiin ensimmäiset tilaukset. Ohjelman kehitystä jatkettiin vuosien ajan, vaikka takymetrimerkit vaihtuivat ja eräs versio myytiin Japaniin Nikonille. Loppujen lopuksia ohjelmalisenssejä myytiin yli 2200 kappaletta erityisesti Pohjois-Eurooppaan, mutta myös Kairon kaupunki osti niitä Egyptiin. Suomessa jo edesmennyt Tielaitos otti formaatin ja mittausohjelmat myös käyttöönsä, josta johtunee GT:n toinen nimi: Tielaitos-formaatti.

GT toimi aluksi ulkoisessa GeoNic/MicroNic-maastotietokoneessa. Vuonna 1988 Hannu teki sopimuksen uuden takymetrin kehittämisestä Nikonin kanssa, joten vuoden 1993 jälkeen GT toimi suoraan Nikonin ja myöhemmin Zeissin takymetreissä. Tämä monipuolisti ja nopeutti mittausta. Sittemmin tämä mahdollisuus suljettiin pois ja tyypillisesti takymetrit eivät ole vielä tänä päivänäkään avautuneet kunnolla uudestaan ulkopuolisille ohjelmille. Näin valmistajat voivat toisaalta suojata omaisuuttaan ja kilpailukykyään, mutta suljetut systeemit on loppujen lopuksi vaikea pitää hengissä pitkällä tähtäimellä. Steven Johnsonin sanoin: ” Suljettujen ympäristöjen ongelmana on, että ne estävät onnekkuutta ja pienentävät ongelmaa potentiaalisesti selvittävien mielten verkostoa”.

Kun käyttäjät ja ulkopuoliset sovelluskehittäjät pääsevät prosessoimaan suoraan raakadataa ja ohjelmoimaan suoraan omia sovelluksiaan laitteisiin, niin niiden käyttö yleensä monipuolistuu eri tarpeiden mukaan ja näin luodaan uutta kysyntää. Sellainen kehitys olisi myös suotavaa laserskannerien puolella, mutta osa laitteista pysyy tiukasti suljettuna. Onneksi avautumistakin on, sillä esimerkiksi Rieglin skannereihin voi ohjelmoida oman käyttöliittymäsovelluksen ja niiden tuottamaa täyden aallonmuodon dataa voi prosessoida halutessa itse. Kokonaisuudessaan ulko- ja sisäpaikannus sekä laserskannausmaailma ovat kehittyviä aloja sekä laiteiden, ohjelmien että palveluiden osalta, joten sinäkin, hyvä lukija, voit ideoillasi muokata tulevaisuutta.

Hyvät lukijamme, GT:n tarinan siivittämänä toivotamme teille hyvää, rentouttavaa ja idearikasta Joulua sekä menestyksekästä Uutta Vuotta 2013!