Jason Amadori esittelee blogissaan Riegl VMZ-250 mobiiliskannerilla jo vuonna 2011 tehtyä ratamittausta. Mittauslaitteena on meillä Suomessakin olevan VMX-450:n pikkuveli ja edeltäjä.

Jasonin juttua lukiessa ja kuvia katsoessa tuli omista kokemuksistamme mieleen juuri niitä samoja ajatuksia, joita hän jutussaan sitten tuo esiin. Esimerkiksi hämmentävä mittatarkkuus, jolla kiiltävä kiskopari tallentuu mittaukseen ja sekä rataympäristöstötyössä korostuvat monet automaattisen mallinnuksen rutiinit. Kiiltävän kiskon skannaaminen ei nimittäin ole ihan triviaali tehtävä eikä se onnistu kaikilla skannereilla.

VMX-450:llä tehtyissä kaikentyyppisissä kartoitustehtävissä on myös korostunut tuo kirjoituksessa mainittu yksityiskohtaisuuden taso, jonka takia esimerkiksi takymetrillä tehtävien lisämittausten mittausten määrä on kutistunut olemattomiin. Lisäksi emme esimerkiksi maanteillä mitattaessa emme tarvitse signaloituja kontrollipisteitä ollenkaan. Huippulaitteistolla 3D-tarkkuudessa päästään siis alle 10 mm tarkkuuteen ilman erillisiä signaloituja tukipisteitä – kaikki mobiilimittausjärjestelmät eivät suinkaan tue tällaista työskentelyä.

Itse mittausaineistossa näkyy sitten kaikki rataympäristön yksityiskohdat toisin kuin esim. ilmalaserkeilausaineistoissa. Vertailu ilmalaserskannauksen ja mobiiliskannauksen välinen välillä onkin kyseisen blogikirjoitiksen kantava tarina. Kannattaa vilkaista Jasonin blogin kuvat samasta kohteesta ilmasta ja mobiililla mitattuna ja miettiä aineistojen eroja omiin tarpeisiinsa nähden.

RIEGLin mobiilijärjestelmän aineistoa visualisoituna Euclideonin ohjelmalla.

Apropos, Ranskan valtiolliset rautatiet pääsi muuten VMX-450:llä 5 mm tarkkuuteen verrattaessa vektoroitua mallia pistepilveen. Sama tarkastelu tehtiin kaikkien loppusuoralle päässeiden kandidaattien kanssa ja kilpailu päättyi lopuksi Rieglin voittoon ja hankintaan. Ranskan rautateiden kokemuksista kerromme lisää myöhemmin, kun Riegllidar 2015 -käyttäjäpäivien esitykset julkaistaan.