Mobiilit skannaustavat – ilmalaserkeilaus ja mobiililaserkeilaus – ovat käytännössä hyvin samankaltaisia operaatioita. Suurinpana erona on skannerin alusta eli ilma-alus tai maa-ajoneuvo. Monen tehtävän kannalta tulee usein mieleen, että voisipa välillä käydä lentämässä matalalla ilmassa ja välillä taas mitata maanpinnalta käsin, jolloin mikään osa kohteesta ei jäisi piiloon.
Viimeisen vuoden aikana meillä onkin kahvipöytäkeskusteluissa pohdittu lentävien autojen kehitystä – kuka muistaa tuon oman aikakautensa hypeilmiön josta kohistiin parikymmentä vuotta sitten?
Viimeiset vuodet mediassa on pääosin keskitytty seuraamaan lennokkibuumia, mutta samaan aikaan käynnissä on myös henkilökohtaisten lentävien ajoneuvojen, PAV, kehitys. EU:ssa idean heitti tutkimuskehiin Max Planck -instituutti vuonna 2007 ja vuonna 2011 aloitettiin 7. puiteohjelman rahoituksella MyCopter-tutkimusohjelma. Fiksusti hankkeen tavoitteena ei ole kehittää ainoastaan lentävää autoa ja siihen liittyvää tekniikkaa, niitä on jo, vaan kehittää PAVien käyttöönottoa mahdollistavaa ympäristöä lainsäädäntöineen. Käytännössä ”auto” on helikopterin kaltainen ilma-alus.
Taitelijan näkemys tulevaisuuden kulkuneuvosta MyCopter-projektissa.
Huomenna 20. marraskuuta 2014 Saksan ilmailu- ja avaruuskeskuksessa järjestetään projektipäivä, jossa esitellään hankkeen tuloksia. Niitä luulisi olevankin, sillä mukana olevat yliopistot ovat kovan luokan tekijöitä omalla sarallaan.
Käytäntöön lienee vielä jonkinmoinen matka, mutta ehkäpä näemme vielä henkilökohtaisten lento-alusten esiintulon elämäämme ja skannausajoneuvoksi.
Kuvassa Carl Millesin lentävä hevonen – ei lehmä – Tukholman taivaalla.
Lisätietoa:
Hollantilainen startup-yritys Pal-V
DLR:n saksankielinen artikkeli