Aihearkisto: Laserkeilaus

Autodesk ja pistepilvet

Autodeskin suunnalta kantautuu mielenkiintoisia uutisia pistepilven käsittelyn suhteen. Muutaman viime vuoden aikana Autodeskin eri ohjelmiin on avautunut mahdollisuus tuoda pistepilviä sisään, jolloin as-built-mittauksia voi vähintään tarkastella suunnittelumallin kanssa. Lisäksi Autodeskin koelabrassa on testattu työkaluja, joilla pistepilveä voi käsitellä esimerkiksi AutoCADissä.

Aiemmin tässä kuussa julkaistun tiedotteen mukaan pistepilvien käsittelyn jatkokehittäminen on kuitenkin mietinnän alla. Autodesk Labsin työkalujen kokeilu lopetetaan ja viime vuonna ostetun Alice Labsin tekniikan integrointi Autodeskin ohjelmiin on vasta ilmeisen alkuvaiheissa. Tiedotteessa ei lupailla mitään, vaan kaikki tuntuu olen hieman auki.

Niille ohjelmistonvalmistajille, jotka valmistavat Autodeskin ohjelmien päällä toimivia pistepilvien käsittelyohjelmia, uutinen lienee tervetullut. Esimerkiksi Kubitin kaltaista ohjelmaa on suorastaan pakko käyttää, jos pistepilviä haluaa käsitellä AutoCADissä. Vaihtoehtoisesti muissa ohjelmissa, kuten PointCabissä, aineistoja voi käsitellä niin, että Autodeskin ohjelmat voivat käsitellä niiden lopputuotteita.

Rieglin skanneri Costa Concordiaa monitoroimassa

Italian rannikolla karille ajanut risteilijä Costa Concordia aiheuttaa jatkuvaa huolta paikallisille asukkaille ja viranomaisille. Mikä laivan kohtalo on tulevaisuudessa on vielä avoin, mutta laivan nykyistä sijaintia on seurattava tarkoin vaaratilainteiden ehkäisemiseksi.

Rieglin Italian maahantuojan Microgeon sivuilla vinkataan laivan monitorointia tehtävän myös Rieglin skannereilla. Firenzen yliopiston sivuilta löytyy lisätietoa kaikesta laivaan kohdistuvasta monitoroinnista ja näitä menetelmiä näyttääkin olevan käytössä aikamoinen määrä. Pitkän matkan laserskanneri asennetaan pysyvästi kiinteään alustaan ja skannausten tuloksia vertaillaan päivittäin muutosten havaitsemiseksi. Rieglin käytettävyys työssä tulee hyvin esille pitkän etäisyymittauksen ansiosta, mutta myös valmis RiMonitor-ohjelma mahdollistaa reaaliaikaisen monitoroinnin skannausdatasta ja hälytyksen lähettämisen automaattisesti jos muutosta tapahtuu.

Rieglin skanneri Costa Concordiaa monitoroimassa

Italian rannikolla karille ajanut risteilijä Costa Concordia aiheuttaa jatkuvaa huolta paikallisille asukkaille ja viranomaisille. Mikä laivan kohtalo on tulevaisuudessa on vielä avoin, mutta laivan nykyistä sijaintia on seurattava tarkoin vaaratilainteiden ehkäisemiseksi.

Rieglin Italian maahantuojan Microgeon sivuilla vinkataan laivan monitorointia tehtävän myös Rieglin skannereilla. Firenzen yliopiston sivuilta löytyy lisätietoa kaikesta laivaan kohdistuvasta monitoroinnista ja näitä menetelmiä näyttääkin olevan käytössä aikamoinen määrä. Pitkän matkan laserskanneri asennetaan pysyvästi kiinteään alustaan ja skannausten tuloksia vertaillaan päivittäin muutosten havaitsemiseksi. Rieglin käytettävyys työssä tulee hyvin esille pitkän etäisyymittauksen ansiosta, mutta myös valmis RiMonitor-ohjelma mahdollistaa reaaliaikaisen monitoroinnin skannausdatasta ja hälytyksen lähettämisen automaattisesti jos muutosta tapahtuu.

Rieglin menestys jatkuu

Edustamamme Riegl Laser Measurements GmbH jatka menestyksekästä nousuaan ja nostaa perheyhtiön johtoon uutta verta lisäämään jatkuvuutta.

Markkinoinnista ja asiakassuhteista vastaavaksi on nimitetty Johannes Riegl Jr. ja hän nousee myös johtokuntaan isänsä Johannes Rieglin ja Andreas Ullrichin rinnalle.

Lisäksi Riegl on Itävallassa palkittu vuoden patenttipalkinnolla ”Inventum 2011”. Patentti koskee palautuvan signaalin tarkkaa ajan- ja amplitudin määritystä, mikä on ratkaistu elegantisti digitoimalla koko palautuva signaali ja vertaamalla sitä referenssisignaaleihin. Normaalisti palautuvaa signaalia verrataan matemaattiseen malliin, mutta nyt vertailu tehdään siis laitteen itse tuottamaan referenssiin. Toisekseen signaalia ei soviteta vain ajan vaan myös amplitudin mukaan. Kolmanneksi signaalin herkkiä kohtia painotetaan niiden vaikutuksen korostamiseksi.

Viime vuosi oli siis erittäin menestyksekäs Rieglille. Näitä tapahtumia ja kuvia tehtaalta on tallennettu oheiseen videoon.

Rieglin menestys jatkuu

Edustamamme Riegl Laser Measurements GmbH jatka menestyksekästä nousuaan ja nostaa perheyhtiön johtoon uutta verta lisäämään jatkuvuutta.

Markkinoinnista ja asiakassuhteista vastaavaksi on nimitetty Johannes Riegl Jr. ja hän nousee myös johtokuntaan isänsä Johannes Rieglin ja Andreas Ullrichin rinnalle.

Lisäksi Riegl on Itävallassa palkittu vuoden patenttipalkinnolla ”Inventum 2011”. Patentti koskee palautuvan signaalin tarkkaa ajan- ja amplitudin määritystä, mikä on ratkaistu elegantisti digitoimalla koko palautuva signaali ja vertaamalla sitä referenssisignaaleihin. Normaalisti palautuvaa signaalia verrataan matemaattiseen malliin, mutta nyt vertailu tehdään siis laitteen itse tuottamaan referenssiin. Toisekseen signaalia ei soviteta vain ajan vaan myös amplitudin mukaan. Kolmanneksi signaalin herkkiä kohtia painotetaan niiden vaikutuksen korostamiseksi.

Viime vuosi oli siis erittäin menestyksekäs Rieglille. Näitä tapahtumia ja kuvia tehtaalta on tallennettu oheiseen videoon.

Laserskannerit liikenneonnettomuuksien jälkiselvittelyssä

Talouslaman kourissa kärvistelevästä Englannista tulee vuoden 2012 alun suurin laserkeilausuutinen: liikenneonnettomuuksien raivaustyön nopeuttamiseksi hankitaan 3D-laserskannereita 2,7 miljoonalla punnalla. Hankinta on yksi paikallisen liikenneministeriön tuoreen raportin suosituksista (nro 9), jolla nopeuden lisäksi pyritään säästämään selvää rahaa. Moottoriteillä tapahtuvien onnettomuuksien vaikutukset liikenteen hidastumiseen ja seisokkeihin on arvioitu yli 1 miljardin punnan arvoisiksi. Laserskannereilla pyritään nopeuttamaan raivaustyötä keskimäärin 39 minuutilla.

Uutisten mukaan hankinta keskitetään kahdelle laitehankkijalle, joista iloksemme toinen on itävaltalainen Riegl. Jo aiemmin viime vuonna Lontoon poliisi hankki useita Rieglin VZ-400 skannereita omaan käyttöönsä ja kokemukset ovat ilmeisen hyviä. Riegleitä hankittiin, koska ne todettiin pulssilasereista nopeimmiksi ja Lontoossa onnettomuuksien raivausaikaa onkin saatu lyhennettyä keskimäärin 90 minuuttia.

Molemmat nyt hankittavat laitteet edustavat ns. pulssimittaustekniikkaa, joilla on pidempi mittausmatka kuin vaihe-erokeilaimilla. Kalliimmasta hinnastaan huolimatta itse työn tekeminen on Rieglin skannereilla vauhdikasta – sama alue saadaan mitattua vähemmillä laiteasemilla. Riegl on myös käytännössä monia vaihe-erokeilaimia nopeampi – joten erotus hankintahinnassa saadaan nopeasti takaisin nopeudessa.

Uutinen hankinnasta BBC:n sivuilla.

Directions Magazine

Lisäys 1.5.2012

Tuoreimpien uutisten mukaan Riegl on saanut leijonaosan skannerikaupasta: 26 skanneria 39:stä eli 14 poliisipiiriä 22:sta on valinnut Riegl VZ-400 skannerin työhönsä. Valintaa on edeltänyt itsenäinen tutustuminen markkinoiden valikoimiin ja koekäyttö, jossa muun muassa Rieglin nopeus käytännön työssä verrattuna kilpailijoihin on tehnyt poliiseihn suuren vaikutuksen.

Tarkan maastomallin tarpeellisuus

Rieglin 3D-skannerit mittaavat pitkiä etäisyyksiä, mutta moni ihmettelee välillä mistä tällainen tarve syntyy. Kuitenkin jo lyhyilläkin mittausmatkoilla heikosti heijastavat materiaalit kuten tummat tienpinnat saadaan mitattua paremmin pitkien etäisyyksien mittalaitteilla ja unohtaa ei sovi Rieglin maalaserkeilainten mobiilivalmiutta, jolloin vaikka kaukaa mereltä voidaan mitata rantaviivaa.

Dresdenin teknisen yliopiston ja Rieglin yhteistyöprojekti näyttää pitkien matkojen mittaustarvetta Alpeilla Rieglin kotimaassa. Projektissa kehitetaan vuoripelastusjärjestelmää, joka käsittää navigaatiojärjestelmän ohjaamaan pelastajia vuorenrinteellä. Ohjelman ja GPS-paikannuksen lisäksi tarvitaan tarkka kolmiulotteinen kartta vuorenrinteestä, joka tässä tapauksessa mitaan VZ-1000 laserskannerilla.

Projektiin voi tutustua katsomalla 3sat tv-kanavalla esitetyn saksankielisen dokumentin. Ensimmäisen 10 minuutin aikana näemme ensin Rieglin oman mittauslentokoneen ohjaimissaan tohtori Johannes Riegl ja sitten maastotyöskentelyä VZ-1000 skannerilla – Thomasilla on kiitettävän rankka homma mitata 5 skannausasemaa.

Seuraavaksi kerrotaan ohjelmiston kehittelystä ja testauksesta Dresdenissä ja lopuksi päästään tosipaikan testiin Dachsteinin etetelärinteelle. Olosuhteet ovat suotuisat, sillä testin aikana vallitsee sakea sumu, jonka aikana normaali vuoripelastus on hengenvaarallista tai mahdotonta. Kaikki sujuu kuitenkin suunnitelmien mukaan ja vuoripelastusammattilaiset ovat hämmästyneitä jo kehitysversion toimivuudesta.

Myös Suomessa – vaikka Alppeja ei ole lähimäillä – tarvitaan aina vaan tarkempaa maastotietoa vaikkapa juuri pelastustoimen tarpeisiin. Nykyinen karttatieto ei riitä tarkkuudeltaan, jos lähdetään kehittämään vaikka järjestelmä, jossa pelastuskulkuneuvot ohjataan tiealueiden ulkopuolelle. Näin voi käydä esimerkiksi kaupungeissa, joissa ajoneuvot ohjataan puistoalueille joko ruuhkien tai ajansäästön takia. Tarkkaa maastotietoa tarvitaan, jotta voidaan heti päätellä voiko tietty ajoneuvo ajaa alueella vai ei.

Dokumentti vuoripelastusjärjestelmän kehittämisestä.

Tositapahtumiin perustuva elokuva vuoripelastustyön traagisuudesta. Tässä syksyllä näkemässäni elokuvassa tulee hyvin esiin, kuinka pimeys ja sumu keskeyttävät pelastustyön normaalitilanteessa.

Mobiiliskannausjärjestelmät tiemittauksissa

Kalifornian tieliikennelaitoksen (California department of Transportation) julkaisee ystävällisesti standardinsa ja ohjeistuksessa avoimesti netissä. Sivuilta löytyy ohje vaikkapa fotogrammetrisiin mittauksiin tai laserskannaukseen tieympäristössä.

Mielenkiintoinen on myös ohjeistuksen kehittämisprosessi, johon mobiilikartoituksen osalta pääsee käsiksi Kalifornia yliopiston (Davis) julkaiseman raportin kautta. Uusien mittaustapojen käyttöönotto ei välttämättä ole yksinkertainen prosessi, koska ne täytyy arvioida ja testata omien tavoitteiden suhteen. Tämä raportti on kiitettävä osa arviointiprosessia, jonka avulla myös ulkopuoliset pääsevät tutustumaan mobiiliskannauksen maailmaan. Esitellyt laitteistot kuvastavat vuoden 2010 tilannetta ja ne ovat sen jälkeen päivittyneet esimerkiksi Rieglin osalta. Periaatteet, virheiden aviointi ja suositukset ovat kuitenkin aina ajankohtaisia. Niitä tutkimalla myös mobiiliskannausta harkitseva tilaaja tai tekijä pääsee nopeammin sisään aihepiiriin.

Lopputuloksen kannalta ei ole yhdentekevää, millaista mittausjärjestelmää käytetään. Niinpä tässä raportissa keskitytään geodeettisiin mittauslaitteistoihin, joilla voidaan saavuttaa tien pinnanmittauksessa haluttu tarkkuus edes teoreettisesti. Käyttäjien kannalta on nimittäin hämäävää, että käyttöön tarjotaan hyvin erihintaisia laitteistoja, joilla muka mitataan muutaman senttimetrin tarkkuudella. Raportissakin todetaan, että kuvantamisperiaatteella mittaavat laitteet saavuttavat tällä hetkellä parhaimmillaan vain ”jalan” eli noin 30 cm tarkkuuden. Skannaavissa järjestelmissä tarkkuus riippuu puolestaan käytetyistä komponenteista. Ja loppu onkin kiinni käyttäjien osaamisesta.

Mobiiliskannausjärjestelmät houkuttelevat, koska kartoitusnopeus kasvaa vastaamaan nylymaailman tarpeita ja varsinkin liikenneväylillä liikuttaessa parannetaan huomattavasti työturvallisuutta. Pelkkä tekniikka ei muuta tilannetta, vaan myös esimerkiksi käyttäjien osaamista, aineistojen käsittelyä ja tulosten arviointimenetelmiä on kehitettävä voimakkaasti. Suomessa ei käytännössä yhdessäkään koulussa opeteta edes perusvalmiuksia mobiiliskannaukseen, mutta onneksi muunmuassa Geodeettisella laitoksella perehdytään asiaan rakentamalla omia järjestelmiä. Tekemällä oppii!

Mittauksen kokonaisepävarmuudesta ja hyvistä käytännöistä

Mittalaitteet mittaavat väärin (=ei ole olemassa absoluuttista totuutta kappaleen mitoista), mutta usein unohdamme vielä ihmisen ja muiden tekijöiden vaikutuksen mittauksen kokonaisepävarmuutta arvioidessa. Coordinate Metrology Society (CMS) on julkaissut raportin vuosittaiskonferenssissaan tehdystä tutkimuksesta, jossa arvioitiin erityisesti ihmisen (=mittaajan) osuutta lopputuloksen. Mittausvälineinä käytettiin laser trackeriä, mittauskäsivartta ja 3D-skanneria kolmen päivän ajan. Mittaajia oli puolestaan yli 100 henkilöä ja heidän kokemuksensa vaihteli alle kolmesta vuodesta yli 7 vuoteen. Pääosa mittaajista omasi pitkän, yli 7 vuoden ammattikokemuksen ja on tehnyt mittaustyötä erilaisilla laitteilla.

Tutkimuksen tuloksena voidaan todeta, että mittaajan on ymmärrättävä mittaustyön perusperiaatteet saadakseen hyviä ja luotettavia tuloksia. Tämä pätee kaikkiin käytettyihin menetelmiin. Tämän lisäksi on hyödyllistä luoda hyviä käytäntöjä (best practices), joiden avulla mittaustyön laatua voidaan kohottaa. Hyvien käytäntöjen opas ei ole mikään kiveen hakattu monumentti, vaan ajan myötä ja mittausmenetelmien mukaan päivitettävä dokumentti, jonka avulla saadaan esimerkiksi keskenään vertailukelpoisia ja luotettavia mittauksia. Tärkeä johtopäätös oli myös se, että mittausten huolellinen suunnittelu parantaa tulosten laatua.

Sinänsä tuloksissa ei ole mitään uutta ja yllättävää, mutta joissain paikoissa luotetaan sokeasti laitteiden ilmoitettuihin tarkkuusarvoihin kyseenalaistamatta muita mittaukseen vaikuttavia tekijöitä. On hämmentävää kuulla, ettei edes säätilan vaikutusta osata huomioida ulkomittauksissa. Perusasioiden kertaamisen voi aloittaa esimerkiksi tällä J.-Angelo Beraldinin kaaviolla

Accuracy

J.-Angelo Beraldinin artikkelista "Basic Theory on Surface Measurement Uncertainty of 3D Imaging Systems". SPIE Proceedings Vol. 7239 Three-Dimensional Imaging Metrology, J. Angelo Beraldin; Geraldine S. Cheok; Michael McCarthy; Ulrich Neuschaefer-Rube D.V.M., (Editors)

Eri alojen organisaatiot ovat myös tehneet hyviä käytäntöjä 3D-skannaukseen. Näistä hyvinä esimerkkeinä mainittakoon

Mobiiliskannausohjeita ollaan parhaillaan luomassa kovaa vauhtia, koska mobiilikartoitus yleistyy nopeasti.

Bentley on ostanut Pointoolsin

Spar Europessa on eilen julkaistu jälleen yritysostos eli tällä kertaa Microstationista ja monista muista suunnitteluohjelmistoista tunnettu Bentley on hankkinut pistepilvien käsittelyohjelmisto Pointoolsin. Pointools on englantilaisen arkkitehdin Faraz Ravin perustama yhtiö, joka kehitti tehokkaan pistepilvimoottorin Vortex enginen. Tähän asti Vortex engineä on voinut käyttää Pointoolsin osana tai ohjelmistovalmistajat kuten Bentley ovat lisensoineet sen osaksi omia sovelluksiaan. Yritysostot siis jatkuvat; mitähän seuraavaksi nähdään?

Lisätietoja Pointools-kaupasta

Tähysten skannauksesta

Törmäsin erinomaiseen ”pakinaan” tähysten skannaamisesta.

Riegl retroreflektiivinen tähys

Rieglin skannerin käyttämä retroreflektiivinen tähys

Eipä näihin aatoksiin voi muuta kuin yhtyä, kun kentällä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Tyypillisesti ulkoskannauksissa paketti- tai kuorma-auto ajaa tähyksen eteen juuri kun se pitää skannata. Joskus ohikulkijat siirtävät tähyksiä ihmetellessään niitä, mutta onpa pallotähys kerran varastettukin työn aikana. Ulkoisiin tekijöihin kun lisää omat mokat, niin soppa on valmis.

Tuo tähysten sijainnin hyvän geometrian korostaminen on aina asiallista, mutta sitten käytännön työssä ajautuu helposti huonoihin tähyssijainteihin. Ainoa keksimäni ratkaisu tähän on ns. ylimääritys eli tähyksiä sijoitetaan ympäristöön enemmän kuin minimimäärä. Yleensä se parantaa kokonaisrekisteröintiäkin, joten kannattaa kokeilla.

Yleisenä huomiona voisin vielä todeta, että kaikki kenttätyössä näppärillä keksinnöillä ”säästetty” aika lisää yleensä toimistossa vietettyä jälkikäsittelyaikaa. Tai sitten on kyseessä Todellinen Keksintö. Mutta kaikkihan se pitää oppia kantapään kautta.

Autodesk & Alice Labs

Yritysostot jatkuvat skannerimarkkinoilla, mutta tällä kertaa ohjelmistopuolella. Autodesk on hankkinut Alice Labsin, joka on kehittänyt omaa StudioClouds pistepilvien käsittelysoftaa. Näin Autodesk aikoo selvästi vahvistaa pistepilvien käsittelyominaisuuksia ohjelmistoissaan – toivottavasti myös perinteisten suunnitteluohjelmistojen puolella.

14.10. Lisää tietoa

Viime aikojen muita hankintoja on ollut muun muassa Z + F UKn softaosaston siirtyminen Avevalle.

RIEGL VMX-450 ja liikkuva kartoitus

Intergeon 2011 merkittäviin laitejulkistuksiin kuuluu Riegl Laser Measurements Systemsin uusi liikkuva kartoitusjärjestelmä VMX-450. Tätä laitetta voisi kutsua isoksi veljeksi Rieglin vuonna 2009 julkaisemalla VMX-250-mallille.

Liikkuva kartoitusjärjestelmä

Riegl VMX-450 mobiiliskanneri

Nämä autoihin, veneisiin tai vaikkapa juniin asennettavat mobiiliskannaussysteemit ovat kehittyneet muutamassa vuodessa valtavaa vauhtia ja VMX-450 edustaa tämänhetkistä alan huippua. Intergeossa esillä olevista mobiilijärjestelmistä VMX-450 oli ainoa, jota ei tarvitse kalibroida erikseen ennen mittausreissulle lähtöä, vaan IMU, GNSS ja kaksi VQ-450 skanneria on kalibroitu käyttökuntoon jo tehtaalla. Näin laitetta voi siirtää alustalta toiselle tai vaikkapa yöksi turvaan tarvitsematta huolehtia kalibroinnista seuraavan mittauksen yhteydessä.

Järjestelmän muita ominaisuuksia ovat muun muassa

  • mittausnopeus aina 1,1 miljoonaa lähtevää pulssia/s asti
  • mittausetäisyys 800 m /220 m (80% heijastava materiaali)
  • skannausnopeus jopa 400 mittausprofiilia/s
  • silmäturvallinen (laserluokka 1)
  • monipistemittaus ja täyden aallonmuodon analyysi tarkkuuden parantamiseksi
  • mahdollisuus asentaa 6 kameraa
  • mittausyksikön paino 43 kg + 3 kg aerodynaaminen suojakuori
  • käyttölämpötila -10 °C – +40 °C

Riegl VMX-250 tuottamaan aineistoon ja sen analysointiin SiRail Scan -ohjelmalla voi tutustua videossa.

Etäisyysmittauksesta takymetrillä ja laserskannerilla

Muutama asia nousee aina vaan uudelleen esiin keskusteltaessa etäisyysmittauksen tarkkuuksista oli sitten kyseessä laserskannaus tai prismaton takymetrimittaus. Mitkä seikat vaikuttavat mittaustarkkuuteen (tietysti mittaajan lisäksi)? Miksi rakennuksen julkisivu alkaa kaartumaan? Miksi mitattu sisäkulman paikka sijaitsee väärässä paikassa?

Lähtökohtaisesti kannattaa muistaa, että laitevalmistajien ilmoittamat mittauslaitteiden tarkkuusarvot on mitattu laboratorioolosuhteissa kohtisuoriin pintoihin. Pintojen heijastuarvot ilmoitetaan tyypillisesti Kodakin harmaasävykorteilla korkeasti heijastavaan (90 %) ja matalasti heijastavaan (10…20 %) pintaan.

Rakennetussa ympäristössä mitattavat pinnat ovat kuitenkin paljon moninaisempia sekä materiaaleiltaan, heijastavuudeltaan, väreiltään että pinnan karkeudeltaan. Edellä mainitut ominaisuudet vaikuttavat mittaustulokseen, vaikka käytännössä niitä ei usein huomioida. Vastaavanlainen vaikutus on myös kohtauskulmalla mitattavaan kohteeseen. Aiheesta on julkaistu aika vähän tutkimuksia, mutta esimerkiksi Lambrou ja Pantazis ovat kaivautuneet pintaa syvemmälle vuonna 2010 julkaistussa artikkelissa ”Evaluation of the Credibility of Reflectorless Distance Measurement”.

Lambrou ja Pantazis mittasivat alle 50 m etäisyyksiä 4 eri takymetrillä kohteisiin, jotka edustivat 26 eri materiaalia. Kohteita mitattiin lisäksi kolmessa eri kohtauskulmassa. Lopputuloksena todettiin, että prismattomissa takymetreissä on vielä paljon kehittämistä, sillä esimerkiksi 50 m etäisyydellä 20-85% mittauksista oli ilmoittujen arvojen ulkopuolella. Valtaosa mittauksista kaikilla laitteilla oli lyhyempiä kuin todelliset etäisyydet.

Lisäksi käytännön ongelmia aiheuttavat ulko- ja sisäkulmat, johtuen säteen fyysisestä halkaisijasta kohteessa.

Yllä olevasta kuvasta voi miettiä, mikä mittauksen tulokseksi saadaan. Oikeasti mittaustulokseen vaikuttaa vielä mittauslaitteessa käytetty laskenta-algoritmi, joka siis vaihtelee laitteiden välillä. Näin ollen eri laitteet antavat samanlaisessa tilanteessa erilaiset tulokset. Mittaaja voi välttyä arpapelilta mittaamalla esimerkiksi kulman sijasta seinien tasot, jolloin kulman sijainti lasketaan tasojen leikkauksesta. Nikon tarjosi aikoinaan toista lähestymistapaa, sillä mittaaja joutui tarkentamaan sen säteen kohteeseen. Käytännössä säteen halkaisija kohteessa säädettiin hyvin pieneksi ja laite suostui mittaamaan kohteeseen vasta tarkennuksen jälkeen. Menetelmän johdosta mittaustapahtuma hidastui, mikä ei puolestaan ilahduttanut mittaajia sorvin ääressä.

Takymetrimittauksessa usein ihmetellään esimerkiksi julkisivun yläosan kaartumista sisään tai ulospäin tai seinän kaartumista pituussuunnassaan, joka puolestaan johtuu sekä etäisyyden laskenta-algoritmista että säteen kohtauskulmasta mitattavaan pintaan nähden. Sama mittausvirhe syntyy myös sisä- ja ulkonurkkien mittauksessa, kuten yllä olevasta kuvasta havaitaan.

Mikä on siis tilanne laserskannauksessa? Optisen mittauksen lainalaisuudet eivät katoa minnekään, vaan laserskannaus on pikemminkin tuonut selkemämmin esille esimerkiksi materiaalin vaikutuksen mittaustulokseen. Käytännössä tämän on voinut nähdä vaikkapa kohteissa, joissa on suuria värikontrastieroja. Vaikka kohteen pinta on tasainen, niin pistepilviaineistossa voi pahimmillaan nähdä korkeuseron värien kontrastirajalla. Prismattomassa takymetrimittauksessa tämä virhe on jäänyt huomaamatta, sillä harvoin kukaan mittaa takymetrillä pintoja yhtä tiheällä pistevälillä kuin 3D skannerilla mitataan.

Sisä- ja ulkokulmien sijaintitarkkuuden määrittää tarkimmin mallintamalla viereiset seinät ja muodostalla kulmapisteen tasojen leikkauksista. Yleisestikin ottaen pistepilviaineistojen todellinen tarkkuus tulee esille vasta käsiteltäessä mallinnettuja pintoja ja suorat mittaukset pistepilvestä ovat herkästi epätarkkoja. Luonnollisesti jos tarkkuuvaatimus ei ole suuri, niin karkeammilla mittauksilla voidaan toki päästä pitkälle.

Laserskannauksessa mittausten tarkkuutta voidaan parantaa kehittämällä signaalinkäsittelytekniikkaa esimerkiksi Rieglin kehittämällä tavalla. Täyden aallonmuodon analyysissä verrataan palautuvan signaalin muotoa valmiiksi kirjastoituihin vertailuarvoihin ja näin oikea etäisyys kohteen pinnasta saadaan lasketuksi tarkemmin. On kuitenkin huomattava, että kohtauskulman kasvaessa suureksi vertailu ei enää tuota optimaalista tulosta.

Sekä skannauksen että erityisesti takymetrimittausten kohdalla kannattaa muistaa, että parhaan mittaustuloksen saa aina mitattaessa mahdollimman kohtisuoraan kohteen pintaan nähden.

Joeckel, R. ; Stober, M. ; Huep, W. 2008. Elektronische Entfernungs- und Richtungsmessung und ihre Integration in aktuelle Positionierungsverfahren. Wichmann.

Laserluokka ja mittausmatka

Vaikuttaako mittauslaitteen laserluokitus sen mittausetäisyyteen siten, että laserluokituksen kasvaessa laite myös mittaa pidemmälle? Vastaus on ei.

Laserlaitteille ilmoitetaan laserluokka, joka on lähtökohtaisesti turvallisuusluokitus eikä kerro suoraan laitteen etäisyysmittauksen ominaisuuksista. Laserluokka riippuu useista tekijöistä, joista tärkeimmät ovat säteen ulostuloteho ja aallonpituus. Jo koulun fysiikassa opetetaan, että mitä lyhyempi sähkömagneettisen säteen aallonpituus on, sen helpommin se läpäisee esimerkiksi kudoksen aiheuttaen siellä tuhoa.

Etäisyyttä mitataan tyypillisesti näkyvän valon, lähi-infrapunan tai mikroaaltojen taajuuksilla, joista kahta ensimmäistä mittausaluetta käytettään normaalisti takymetreissä ja laserskannereissa. Suurella ulostuloteholla ja vaikutusajalla nämäkin taajuudet vahingoittavat esimerkiksi ihoa tai silmiä, mutta normaalissa mittaustilanteessa näin ei suinkaan ehdi käymään. Itseasiassa yli 1400 nm aallonpituudella mittaavia laitteita pidetään pääosin turvallisina (laserluokka 1), koska säde ei tunkeude veteen ja silmähän koostuu pääosin (90%) vedestä. Mutta jos tälläista laseria kuitenkin käytetään hyvin suurella teholla, niin kyllä silmä lopulta vahingoittuu.

Mitkä tekijät sitten vaikuttavat laseretäisyysmittauslaitteen mittausetäisyyteen? Mittaussignaalista katoaa osa ilmakehän pölyyn, vesipisaroihin ja törmäyksiin ilmamolekyylien kanssa. Säteelle voidaan laskea häviämiskerroin ilmassa, joka on sitä pienempi, mitä suurempi aallonpituus on kyseessä. Näin ollen esimerkiksi infrapuna-alueen laserilla voidaan mitata pidemmälle kuin näkyvän valon lasereilla. Mikroaaltotaajuuksia käyttävät laitteet mittaavat puolestaan infrapunalaitteita pidemmälle.

Esimerkkinä aiheesta olkoot edustamamme Rieglin ja Faron laserskannerit. Rieglin maalaserskannerit luokitellaan silmäturvalliseen laserluokkaan 1, koska niiden käyttämän laserin aallonpituus on yli 1400 nm ja vastaavasti lähetysteho ei kohoa vaaralliselle alueelle. Laitteilla mitataan kuitenkin 600 m (VZ-400), 1400 m (VZ-1000) ja nyt jopa 4000 m (VZ-4000) etäisyyksiä. Faro Focus3D-skannerin laserluokitus on puolestaan 3R maksimimittausmatkan ollessa 120 m (@ 90% heijastavuus). Mittaussignaalin aallonpituus on puolestaan 905 nm. Vaihemittausperiaatteella mittaavan skannerin lähetysteho on suhteessa pieni pulssilasereihin (Riegl), mutta kaikki tekijät mukaanlukien lyhyempiä matkoja mitaavan Focus3D:n laserluokitus on korkeampi. Focus3D:n biofysikaalista silmäturvallisuutta olen käsitellyt aikaisemmassa kirjoituksessani.

Lähteet ja lisätietoa:

Joeckel, R. ; Stober, M. ; Huep, W. 2008. Elektronische Entfernungs- und Richtungsmessung und ihre Integration in aktuelle Positionierungsverfahren. Wichmann.

Shan, J. and C. K. Toth 2009. Topographic Laser Ranging and Scanning: Principles and Processing. CRC Press.

Intergeo 2011 lähestyy

Maanmittausalan vuoden suurimmat messut lähestyvät taas. Tänä vuonna Intergeoon kokoonnutaan syyskuun 27.-29. päivinä Saksan Nürnbergissä, jonne yli 500 näytteilleasettajaa saapuu esittelemään tuotteitaan.

Tapahtuma sopii kaikille, jotka haluavat nähdä paljon alan tuotteita samalla kertaa. Osa tuotteista ja ohjelmistoista ei ikinä edes saavu Suomeen asti, joten jos haluat nähdä jotain erilaista, niin Intergeo on sinua varten.

Intergeossa julkaistaan myös perinteisesti tuoteuutuuksia, joten on mielenkiintoista nähdä mitä tällä kertaa on keksitty.

Voit tavata meidät paikan päällä kaikkina kolmena päivänä. Soita ja sovi tapaaminen!

Point-Cab -päivitys

Laserscanning Europe GmbH:n Point-Cab-ohjelmaan on ilmestynyt juuri päivitys (1.4), joka sisältää mm. tuen Rieglin V-sarjan skannerien tiedostoformaatille. Jo ennestään ohjelma on tukenut pienen Faro Focus-skannerimme tuottamaa formaattia.

Point-Cabia voisi luonnehtia ns. entry level -pistepilviohjelmaksi, sillä se on itsessään helppokäyttöinen ja mahdollistaa pistepilvien käsittely erilaisten leikkausten kautta 2D-näkymissä. Kuvista poimittava tieto on kuitenkin 3D-dataa.

Uuden skissi-työkalun (Sketch) avulla esimerkiksi rakennusten pohjakaavojen pinta-aloja voi laskea kätevästi ja Web Exportin avulla pohjakaavat saa suoraan HTML-dokumenteiksi nettisivuillesi. Siis ilman mitään mallinnuksia, suoraan pistepilvistä lähtien.

Skissi-työkalu

Sketch-työkalun tuotoksia

Point-Cab-ohjelmaa voi käyttää muun muassa rakennusten tietomallintamisessa, kuten englantilainen eBIM-yhtiö mainostaa sivuilla tekevänsä. Toisaalta ohjelman tekijät kertovat käyttäjien valtaosan löytyvän – myös heidän yllätyksekseen – teollisuuden puolelta.

Lisätietoja päivityksestä

Point-Cab Nordic Geo Center Oy:n sivuilla

LIMEZ

Kun viikolla minulta kysyttiin, tiedänkö mikä ”limes” on, niin ensimmäisenä tuli mieleen Rooman valtakunnan raja – Limes. Tämä oli väärä ajatuskuvio mittaustekniikan saralla, vaikka kyllä LIMEZillä rajoja etsitään.

Kyseessä on Thelix-konsortion (FTI Engineering Network GmbH, Dahlewitz, Fraunhofer Institut für Physikalische Messtechnik IPM, Freiburg und Metronom-Automation GmbH) Saksassa kehittämästä rautateiden mittaukseen tarkoitetusta mittausvaunusta, josta on julkaistu jo muutama versiokin. Nykyisessä järjestelmässä on muun muassa laserskannereita,stereovideokuvaussysteemi ja INS/GNSS-laitteisto paikantamiseen. Tällä hetkellä tavoitteena on mitata raiteita 120 km/h nopeudella ja laserprofiileja olisi tällöin 1 cm välein.

Pienellä tutkimuksella löytyy tietoja vuoden 2007 versiosta (100 km/h; 2,5 cm profiiliväli), josta alkaa saada mittausuhteita esimerkiksi aineistomääriin: pelkästää yksi laserskanneri tuottaa mobiilimittauksessa 70 GB dataa/h, joten kokonaisaineiston määrä on valtavan suuri. Toisaalta päivässä voidaan mitata suurella tarkkuudella vaikkapa 500 km rataverkostoa.

Mihin tällaista datamäärää oikein tarvitaan? Vastaus on aika yksinkertainen: rataverkoston monitorointiin. Tulevaisuudessa keskisen Euroopan radoilla maiden rajat senkun madaltuvat, kun eri maiden ja yhtiöiden junakalustot kulkevat ristiin rastiin koko Euroopan alueella. Ihan yksinkertaisimmillaan rataosuuksien ulottuvuudet täytyy selvittää erikokoisia vaunuja varten: millä reitillä juna mahtuu kulkemaan. Samalla voidaan kartoittaa kaikki radan varrella sijaitsevat kyltit ja muu infra, jossa tapahtuu jatkuvasti muutoksia.

LIMEZin kehittäminen on maksanut kymmeniä miljoonia, mutta nyt valmiilla systeemeillä aletaan päästä jo samaan. Tästä esimerkkina Rieglin VMX-250 mobiiliskannausjärjestelmä, jota on käytetty myös junaratojen mittaukseen. Järjestelmä voidaan kiinnittää junavaunuun, mutta yksinkertaisimmillaan voidaan ajaa laite auton katolla junavaunuun ja eikun menoksi. Tässsä esimerkkivideo Unkarissa tehdystä ratamittauksesta.

Riegl V-sarja: kalibroidun amplitudin ja pulssin keskihajonnan merkitys aineiston laadulle

Rieglin skannereissa esitetään suhteellisen reflektanssin arvo, joka on etäisyyskorjattu ja kalibroitu amplitudiarvo. Käytännössä reflektanssiarvolla voidaan luokitella pisteitä niiden heijastuvuuden mukaan ja etäisyydestä riippumatta eli esimerkiksi valkoisen paperin heijastuvuus on 0 dB 1 m ja 50 m etäisyydellä skannerista. Riegl on kalibroinut pulssin amplitudin sensorin koko dynaamiselta alueelta, joten kalibroitu arvo voidaan laskea kaikille laitteen mittaamille ”raaka-amplitudiarvoille”.

Pulssin keskihajonta voidaan tulkita etäisyysmittauksen sisäisen tarkkuuden mittariksi eli se kuvaa kuinka hyvin toistuvissa mittauksissa saadaan yhtäpitävät arvot. Pistepilven laatua voidaan parantaa pienentämällä keskihajontaa esimerkiksi poistamalla pisteet, joiden keskihajonta-arvo on suuri. Valittu raja-arvo riippuu mittauksen tarkoituksta ja kohteen olosuhteista. Riegl ei muuten käytä tyypillistä gaussilaista erotusta (Gaussian decomposition) monipistemittauksen analysoinnissa, vaan jokaista kohteesta saapuvaa signaalia verrataan koko sensorin dynaamiselta alueelta ennalta mitattuihin pulsseihin. Näin systemaattiset virheet voidaan eliminoida kokonaan.

Huonon keskihajonta-arvon omaavien pisteiden poistamista voi hyödyntää erityisesti väärien reunapisteiden poistamisessa. Esimerkiksi putken ja seinän väliin mitatut haamupisteet voi pääosin suodattaa pois. Alla olevassa kuvassa näkyy lähellä seinää sijaitseva puupenkki, josta reunapisteiden suihku jatkuu koko matkan puureunan ja seinän välillä.

Punaisilla pisteillä on suuri keskihajonta ja ne voi suodattaa pois.

Rieglin monipistetekniikan avulla aineiston tarkkuutta voidaan parantaa merkittävästi ja korkean keskihajonnan pisteitä voidaan poistaa automaattisesti suodattamalla. Lisätietoja: Martin Pfennigbauer and Andreas Ullrich, Improving quality of laser scanning data acquisition through calibrated amplitude and pulse deviation measurement, Proc. SPIE 7684, 76841F (2010), DOI:10.1117/12.849641

RIEGL kehittää korkearesoluutioista hydrografista ilmalaserkeilainta

Matalien vesistöjen ja ranta-alueiden skannaaminen on suuren mielenkiinnon kohteena, koska esimerkiksi sedimentaation, vesistön virtauksen ja veden pinnan dynaamisen muuttumisen seuraaminen on tärkeää. Myös EUn Vesidirektiivi velvoittaa jäsenmaat kartoittamaan ja monitoroimaan vesistöjään entistä tarkemmin.
3D-skannaus [ilmalaserkeilaus] on tehokas kartoitusmenetelmä, joten myös hydrograafiseen skannaukseen onkin kehitetty laitteita jo vuosikymmenten ajan. Näistä tunnetuimpia lienee SHOALS, Optechin kehittämä ja käyttämä kartoitusjärjestelmä.
Riegl on jo muutaman vuoden ajan kehittänyt hydrografiseen mittaukseen omaa ratkaisuaan, jota on nyt esitelty muutamassa artikkelissa ja laitteen prototyyppi oli esillä myös Intergeo-messuilla 2010. Laitteen käyttämän laserin aallonpituus on 532 nm, säteen halkaisija on noin 1 cm lähdössä ja divergenssi 1 mrad. Nominaalisella lentokorkeudella 500 m säteen halkaisija on siis 50 cm. Korkeaa resoluutiota tukee 110 000 mittausta/s mittausnopeus sekä skannausnopeus 10-200 linjaa/s. Laite painaa 36 kg ja sen kehitysnimi on VQ-820-G.

VQ-820-G yhdistettyna VQ-680i-skanneriin maanpinnan mittaamiseksi samanaikaisesti

Mittausaineiston täysi aallonmuoto digitoidaan ja tallennetaan, jotta aineistoa voidaan analysoida eri tarpeisiin. Peruslähtökohtana vesi on kirkasta, mutta jos keskipoikkeama-arvot kertovat häiriöistä (vesi sameaa), niin aineisto voidaan analysoida uudelleen tarkoitukseen suunnitelluilla algoritmeilla. On huomionarvoista, että veden sameus voidaan havaita palautuvan säteen aallonmuodosta. Jos vesistössä on sekoittuneena paljon sedimenttiaineksia, niin pohjaa on vaikeaa tai mahdoton havaita palautuvasta säteestä.
VQ-820-G keilainta on testattu muun muassa Insbruckin yliopiston koealtaassa ja viime helmikuussa Ala-Itävallan tulvatasangoilla. Testit jatkuvat edelleen eri vesistötyypeissä laitteen ja ohjelmiston kehittämiseksi täyteen tuotantokuntoon. Laitteen oletetaan mittaavan 1 Secchi-syvyyteen asti.
Samalle alustalle asennettuna Rieglin ilmalaserskannerit tarjoavat jatkossa mielenkiintoisen moniaallonpituuksellisen yhdistelmän: VQ-820-G: 534 nm; VQ-580: 1064 nm; VQ-680i ja VQ-480: 1550 nm
Lisätietoja: M. Pfennigbauer, F. Steinbacher, A. Ullrich, M. Aufleger: High-resolution hydrographic airborne laser scanner for surveying inland waters and shallow coastal zones. Laser Radar Technology and Applications XVI, edited by Monte D. Turner, Gary W. Kamerman, Proc. of SPIE Vol. 8037, 803706 • © 2011 SPIE