Ammutaanko nyt hyttysiä tykeillä? Ei suinkaan, laserskanneriaineistoista on monenlaista hyötyä ja pieniäkin asioita voidaan kartoittaa. Rieglin skannereita käytetään nykyään paljon biodiversiteetin tutkimiseen.

Tuoreessa Ecological applications -julkaisussa saksalais-amerikkalainen tutkimusryhmä on onnistuneesti ennustanut hämähäkkien levintää syrjäisissä metsissä. Tutkimuksessaan Spinning a laser web: predicting spider distributions using LiDAR tutkijoilla oli päämääränä selvittää, voiko ilmalaserskannausaineistosta saatavista muuttujista selvittää yksittäisien hämähäkkilajien levintää ja hämähäkkiyhteisöjen luonnetta metsäympäristössä.

Tutkimuksessa metsäalueista tehtiin kenttätutkimuksia otantana ja verrattiin otosten tuloksia kaukokartoitusaineistoon.

Lopputuloksena havaittiin, että ilmalaserskannausaineistoista saatavien muuttujien avulla voitiin ennustaa yksittäisten hämähäkkilajien levintää luottavammin kuin maasta käsin kerättävillä muuttujilla. Näin ollen ilmalaserskannaus ei ole vaan edullisempaa kuin maasta käsin tehtävä tutkimus, vaan antaa myös suuremmalla todennäköisyydellä luotettavamman tuloksen. Menetelmä tarjoaa myös ennennäkemättömän mahdollisuuden kartoittaa suurten alueiden hämähäkkiyhteisöjä. Eläimistön biodiversiteetin tutkimus ei luonnollisesti rajoitu vain selkärangattomiin hämähäkkeihin, vaan myös moniin selkärangallisiin lajeihin.

Tutkimuksessa käytettiin Riegl LMS Q-560-skannerin helikopterista mittaamaa täyden aallonmuodon aineistoa, josta tallennettiin 11 kaikua mittauspulssia kohden. Lentokorkeus oli 400 m, jolloin mittauspulssin jalanjälki maanpinnalla oli 25 cm ja keskimääräinen pistetiheys oli 25 cm/m2.

Jos olet kiinnostunut artikkelista niin pyydä se Nordic Geo Centeristä.