Aihearkisto: Yleinen

Voihan karttapohja!

Autonavigaattoreiden toimintaa/kehitystä on ollut hupaisaa seurata vuosien varrella ja reitinvalintaehdotuksillaan ne vievät autoilijat välillä täysin uusille, jännittäville reiteille.

Myös epämukavia ominaisuuksia riittää, joista yksi vastaan tuli 30.12.2017 Hesarin autoarvostelussa. Koska artikkeli on maksullinen, niin alle on poimittu siitä olennainen osa digikarttoihin liittyen – virheellinen tai puutteellinen tieto:

”Kamera lukee merkit oikein, mutta vaihtaa pian 80:n rajoituksen itsestään sataseksi. Kakkostiellä Forssasta Helsinkiin auto ei pitänyt oikeaa nopeusrajoitusta voimassa kertaakaan. Vika on siinä, että järjestelmä hakee nopeustietoja myös navigaattorin karttajärjestelmästä, jossa on puutteita. Mazdan maahantuoja ei osaa sanoa, korjaantuuko asia ja milloin. Karttapäivitykset tulevat Navteqilta ja Hereltä.”

Mazdan maahantuojan edustaja ei todennäköisesti tiedä, että kyseessä oleva hiukan laajempi, Suomen tiestöön liittyvä ominaisuus, joka siirtyy kartantekijöille heti heidän ottaessaan viranomaisten ylläpitämät tieaineistot käyttöönsä. Jos he eivät itse tee vaadittavia korjauksia, niin autojen navigaattorit ja siten myös autot käyttäytyvät yllä kuvatulla tavalla, mikä on erityisen raivostuttavaa ajettaessa vakionopeudensäätimen avustamana.

Nopeuden poukkoileminen tulee siis esille erityisesti talvinopeusrajoitusten aikana, koska kartassa on oletuksena tieosuuden normaalinopeus – siis kesänopeus. Ja nyt tärkeä huomio – tieosuudet vaihtuvat esim. siltojen tai risteävien teiden kohdalla ja nopeusrajoitus vaihtuu liikennemerkin osoittamalla tavalla eri kohdassa kuin tieosuudet. Auton navigointijärjestelmä vaihtaa siis liikennemerkin osoittamaan nopeuteen sellaisen lukiessaan ja tieosuuden vaihtuessa se vaihtaa puolestaan kartan nopeusrajoitukseen. Karttaan se tukeutuu myös, kun liikennemerkit eivät ole luettavissa ollen esim. lumen peitossa. Ja valitettavasti se siis vaihtaa myös nopeusrajoitusta tieosuuden vaihtuessa, vaikka fyysisesti nopeusrajoitusta muuttava liikennemerkki on ihan eri paikassa.

Kuva: Wikimedia

Kaikki navigointijärjestelmien rakentajat eivät ole rakentaneet järjestelmäänsä vastaavalla tavalla, mutta useissa tämä ilmiö on tullut vastaan. Ei siis ole ihan turha keskustella vastuukysymyksistä autoilun siirtyessä autonomisempaan suuntaan, kun pelkästään auton navigoinnissa voi helposti tapahtua erilaisia virhetilanteita ja kartoissa on laatueroja.

FIGin työviikolla Helsingissä viime kesäkuussa julkaistussa artikkelissa käsitellään myös digitaalisia tiekarttoja tarkoituksena kehittää telematiikkaa niin, että estettäisiin kaistalla väärään suuntaan ajaminen. Käytännössä vertaillaan neljän eri karttapohjan tarkkuutta, ominaisuustietoja ja laatua.

Vertailuaineistosta voitaisiin keskustella ihan erikseen, mutta ainakin se tutkimuksesta selviää, että navigoinnin kannalta helpoissa kohdissa aineistojen tarkkuus on suunnilleen luvatussa rajoissa – siis useissa metreissä. Mutta kuten helposti voi myös olettaa, vaikeissa/katveisissa paikoissa mennään enemmän metsään. Siis juuri siellä missä tarkkuudella on suurempi merkitys myös ajon kannalta.

Tällä hetkellä, suuren kehittämiskilpailun ollessa käynnissä, maailman teitä kartoitetaan ennennäkemättömällä tahdilla tietotaidon vaihdellessa loistavasta vähäiseen. Voimme siis olettaa, että autoilu muuttuu tulevaisuudessa entistä jännittävämmäksi! Hyvää Uutta Vuotta 2018!

VARASTON TYHJENNYS

VARASTON TYHJENNYS * VARASTON TYHJENNYS * VARASTON TYHJENNYS * VARASTON TYHJENNYS

Joulun ja Uuden Vuoden kunniaksi siivoamme varastomme ja tarjoamme poistotuotteita ”alle torihintojen”. Poistossa on niin uusia/demolaitteita kuin käytettyjä laitteita – jokaiselle jotakin.

Tervetuloa tutustumaan laitteisiin tarkemmin toimistollemme Helsingin Kulosaareen.

Ja karjalaiseen tapaan ”kahvipannu on kuumana” joka päivä!

Nettisivuston ohella laitteita ja tarvikkeita saa mielellään tulla tutkailemaan lähemmin toimistollemme Helsingin Kulosaaressa.

http://www.geocenter.fi.testwww.yritysweb.fi/NGC/varaston-tyhjennys/

Joulunalusterveisin,

Nordic Geo Center Oy:n tontut

Nordic Geo Center Oy:lle jälleen ”Suomen vahvimmat” sertifikaatti

Suomen Asiakastieto Oy:n sertifikaatti kertoo Nordic Geo Center Oy:n erinomaisista taloudellisista tunnusluvuista, positiivisista taustatiedoista ja tunnollisesta maksukäyttäytymisestä jo usean vuoden ajalta. Toivomme tämän tiedon vahvistavan haluasi tehdä yhteistyötä kanssamme!

Platina-sertifikaatti viestii myös toiminnan jatkuvuudesta, luotettavuudesta ja taloudellisesta vakavaraisuudesta eli yrityksestä, jossa asiat hoidetaan hyvin.

Suomen Vahvimmat Platina -sertifikaatti perustuu Suomen Asiakastieto Oy:n Rating Alfa -luottoluokitukseen ja sen käyttöoikeuden saa vain yritys, joka on kuulunut yhtäjaksoisesti vähintään kolme vuotta luottoluokituksen kahteen korkeimpaan luokkaan (AAA, AA+). Vain muutama prosentti suomalaisyrityksistä kuuluu korkeimpaan AAA-luottoluokkaan.


 

Mullistuksia tiedossa?

Kovin mielenkiintoiselta vaikuttavat ruotsalaisen Hexagon AB:n myyntihuhut, joten listataanpa alemmas muutamia medioissa keskusteltuja ostajakandidaatteja.

Yhtiön mahdollinen myyntivalmius näyttää johtavan pääosin kahdesta syystä, yhtiön toimitusjohtajan sisäpiirioikeudenkäynnistä sekä hallituksen puheenjohtajan lähes samanaikaisesta eläköitymisestä.

Nykyään jo yli 80-vuotias Melker Schörling valitsi aikoinaan nuoren Ola Rollénin toimitusjohtajaksi ja sen jälkeen Hexagon on yhtiönä moninkertaistunut kuuluen nykyään Ruotsin arvokkaimpien pörssiyhtiöiden joukkoon. Hexagon on itse asiassa yritysrypäs, jossa kantavana teemana on mittausala ja metrologia. Alanvalinta oli aikoinaan Rollénin valinta muutaman mahdollisuuden joukosta. Myös Suomessa tuttu Leica Geosystems kuuluu Hexagonin yrityksiin vuodesta 2005 alkaen ja viime vuonna Intergeossa näkyi selkeästi Leican brändin jättäminen taka-alalle ja Hexagonin brändin korostaminen. Tilanne saattaa nyt Rollénin seikkailujen myötä muuttua.

Mutta ne myyntihuhut – Hexagon on siis vahvistanut keskustelleensa asiasta amerikkalaisen ja eurooppalaisen kilpailijansa kanssa. Pörssikurssi lähti heti rakettimaiseen nousuun ja yhtiön tilinpäätöstä on syynätty nyt ahkerasti eri piireissä.

Hexagon näkee kilpailijansa seuraavasti:

Autodesk, AVEVA, Bentley Systems, Carl Zeiss, Dassault Systemes, ESRI, Faro Technologies, Mitutoyo, Nikon, Renishaw, South Survey, Topcon ja Trimble. Raportit kertovat yhtiön koettavan houkutella ostajiksi myös sellaisia jättejä kuten GE, ABB, Siemens ja Schneider Electric.

Sulhasehdokkaat ovat mielenkiintoisia ja osa niistä on Hexagonin kilpailijoita vain muutamalla yhtiön edustamalla alalla. Osa sulhasista on liian pieniä ostajiksi, jolleivat ne lähtisi kisaan valtavalla velkavivulla, muutama on puolestaan selkeästi Hexagonia suurempia tekijöitä.

Vaaka-akselin ns. Enterprise Multiple -arvo kuvastaa sijoittajan näkökulmasta yrityksen arvoa. Pieni arvo indikoi, että yhtiön osake on aliarvostettu kun taas suurempi arvo heijastaa mahdollista yliarvostusta.

Miten tämä vielä kaikki päättyy? Selviääkö Rollén syksyn oikeudenkäynnistä ja tekee paluun vai päättävätkö Schörlingin seuraajat myydä yhtiön joka tapauksessa? Schörlingeillä on 26% osakkeista, mutta 46,9% päätösvallasta Hexagonista, joten heidän päätöksensä myynnistä on ratkaiseva.

Viitaten menneisiin yrityskauppoihin, olisi kohtalon ironiaa, jos ostaja olisi esim. Carl Zeiss tai Nikon. Tähän maailmanaikaan voisi myös kuvitella myös kiinalaisten yritysten (South Survey) olevan laajemmin ostohalukkaita kun on kysymys kiinalaisillekin tärkeistä teollisuudenaloista.

Syksyn Intergeossa olemme joko viisaampia tai kaikki on vielä täysin auki. Pysytään linjoilla.

Päivitystä 21.6.:

Detsche Bank arvioi raportissaan myyntihinnan, 20 miljardia dollaria, olevan liian kallis, joten Hexagon AB voitaisiin pikemminkin pilkkoa https://www.affarsvarlden.se/bors-ekonominyheter/deutsche-hexagon-fortfarande-kopvart-6856939

Wall Street Journal on analysoinut potentiaalisia ostajia ja arvioi ABB:n olevan varauksella todennäköisin vaihtoehto https://www.aktiespararna.se/nyheter/hexagon-bade-barclays-och-wsj-skeptiska-kring-mojliga-kopare

Riegl VZ-400i -koeajo

Saimme jokin aika sitten oman demokappaleemme Rieglin uudesta VZ-400i -skannerista ja kokeilemaanhan sitä piti heti päästä. Demokohteeksi valitsimme Herttoniemen teollisuusalueella sijaitsevan Helsingin Energian muuntoaseman, joka vaikutti sopivan haasteelliselta pylväineen, johtimineen ja muine rakenteineen. Matkaan aurinkoisena, mutta tuulisena loppusyksyn päivänä lähtivät Jarkko ja Vellu.


Muuntoaseman alue Google Street View:ssä.

Saavuimme paikalle perjantai-iltapäivänä noin klo 13:n maissa ja ensimmäiseksi tutustuimme kohteeseen kiertämällä alue jalan. Muuntoasema on ympäröity kolmen metrin korkuisella aidalla, mikä tarjosi mahdollisuuden selvittää, millaisen aineiston saamme aikaiseksi aidan läpi (ja toki myös yli) skannatessa. Alueen yhtä sivua reunusti myös entinen autoliikkeen aidattu ja lukittu, nyttemmin käyttämätön parkkipaikka, jonka jalankulkuportti oli kuitenkin lukitsematta. Kahden aidan läpi ei siis tarvitsisi sentään skannata. Toinen sivu saataisiin skannattua autoliikkeen katolta asiakaspaikoituksesta alaviistoon, kolmas Itäväylän rampin pientareelta ja viimeinen ruusupuskien ja niityn keskeltä. Vaihtelevaa maastoa oli siis luvassa.


Skannauksen asemapisteet ja kiertojärjestys kartalla

Haimme kaluston autosta ja siirryimme ensimmäiselle asemapisteelle aidatulle parkkipaikalle, ”häkkiin”. Kiinnitimme skannerin kolmijalkaan, kytkimme virran, loimme uuden projektin ja käynnistimme skannauksen. Noin 30 sekunnin päästä siirsimme kaluston uuteen paikkaan ja klikkasimme kerran kosketusnäyttöä – näin yksinkertaisesti se käy normaalitapauksessa. Skannasimme häkissä vielä viisi muuta asemapistettä, jotta saimme muuntoaseman skannattua hieman eri suunnista. Seuraavaksi olisi vuorossa siirtyminen autoliikkeen katolle.
Sitten tulikin mutka matkaan – parkkipaikkahäkin ovi oli lukossa. Olimme kulkeneet siitä läpi jo kolmesti ja sulkeneet oven aina perässämme ongelmitta, mutta nyt jotain oli tapahtunut. Joko ohikulkija oli tehnyt meille käytännön pilan, tai ovi oli viallisuuttaan lukittunut vasta nyt, mene ja tiedä. Yhtä kaikki olimme vankina kallisarvoisen upouuden skannerin kanssa. Jarkko kiipesi aidan yli ja kiersi neljä lähiliikettä selvittäen, löytyisikö jostain parkkipaikan vuokralainen, vuokraisäntä tai muu taho, jolta avaimet löytyisivät. Vellu taas jäi pitämään seuraa kalustolle. Lopulta saimmekin puhelimen päähän kiinteistöpäällikön, joka kuitenkin oli parhaillaan Pariisissa. Toiset avaimet olisivat mahdollisesti löytyneet Vantaalta, mutta kello alkoi olla jo sen verran, että katsoimme parhaaksi yrittää saada skanneri ulos lukkojen takaa omin voimin.

Kaamea totuus paljastuu: olemme jääneet lukkojen taakse!

Kaamea totuus paljastuu: olemme jääneet lukkojen taakse!

Mietimme skannerin pakkaamista jykevään kuljetuslaukkuunsa ja nostamista aidan yli. Vaikka painoa on parisenkymmentä kiloa ja aidalla korkeutta se kolmisen metriä, kahdella miehellä tämän luulisi onnistuvan. Parkkipaikan aidasta löytyi kuitenkin rako, josta saimme skannerin ujutettua läpi. Autosta haimme viltin pehmusteeksi maahan, jotta kallisarvoinen laite ei vaurioidu. Pääsimme siis jatkamaan työtä, ylimääräistä aikaa tähän tuhraantui kolme varttia.

Muuntoasema autoliikkeen katolta tarkasteltuna.

Muuntoasema autoliikkeen katolta tarkasteltuna.

Loput skannaukset suunnitelluilta asemapisteiltä saatiin vietyä läpi ripeästi. Yhteensä 23 aseman skannaamiseen kului aikaa yhteensä tunti ja 45 minuuttia, josta voi siis vähentää 45 minuuttia lukittuneen kulkuportin kanssa.

Toimistolla kopioimme aineiston skannerista työasemalle ja toimme Rieglin RiSOLVE-ohjelmistoon. Pistepilvien rekisteröinti ja hienosäätö onnistui automaattisilla algoritmeillä erinomaisesti, ohessa kuva. Aineistosta onnistuu mainiosti esimerkiksi tarkka mittaaminen ja se voidaan edelleen luokitella ja mallintaa esimerkiksi suunnittelutyön pohjaksi.

Ote muuntoaseman pistepilven keskeltä. Eri värit kuvaavat eri asemapisteiltä, eli eri suunnista tehtyjä skannauksia.

Ote muuntoaseman pistepilven keskeltä. Eri värit kuvaavat eri asemapisteiltä, eli eri suunnista tehtyjä skannauksia.

Lopuksi vielä koostevideo koko työnkulusta. Noin tunti maastotöihin ja toinen mokoma toimistolla, ja ruudulla oli rekisteröity pistepilvi valmiina mittauksiin, inventointiin tai muuten suunnittelun pohjaksi:

[embedyt] http://www.youtube.com/watch?v=TVnwajVXEsY[/embedyt]

 

Kiinnostuitko? Ota yhteyttä, niin keskustellaan, miten Riegl VZ-400i voisi auttaa Sinua työssäsi.

Luottoluokituksemme pysyy vahvana

Luottoluokituksemme on säilynyt edelleen vahvana – vain 12% suomalaisista yrityksistä pääsee samaan!

PL_Nordic_Geo_Center_Oy_FI_382246_iso

Asiakastiedon sivuilta:

”Suomen Vahvimmat –sertifikaattiin oikeutettuja ovat Asiakastiedon 7-portaisen Rating Alfan kahteen ylimpään luottoluokkaan kuuluvat yritykset, joita on noin 12 % suomalaisyrityksistä. Vaatimukset näihin luokkiin pääsemiselle ovat yrityksen erinomaiset taloudelliset tunnusluvut, yrityksen positiiviset taustatiedot ja maksukäyttäytyminen.”

Tästä on jälleen hyvä jatkaa eteenpäin!

Automaation tuskaa

Ihmetellessämme ensimmäistä autopilotilla toimineen Tesla-auton aiheuttamaa kuolemaan johtanutta onnettomuutta, automatisaation kasvava rooli arjessamme on hyvä ottaa keskustelun aiheeksi. Myös mittaustekniikka on automatisoitunut voimakkaasti viimeisten vuosikymmenten mittaan ja välillä herää kysymys miten kaikki tämä kehitys vaikuttaa ammattitaitoon. Teslan tapauksessa siis kuljettajan ajotaitoon.

Käytännössä automaatio on siunaus – koneet ja ohjelmat hoitavat kasvassa määrin rutiinityöt ja operaatiot ja sen myötä hinnat ovat halventuneet ja turvallisuus on kasvanut monilla aloilla. Lentokoneteollisuus on erinomainen esimerkki alasta, jossa turvallisuus on kasvanut huomattavasti koneiden avustaessa ohjaajia sukupolvi sukupolvelta enemmän. Kaikki nykyiset lento-onnettomuudet ovat enemmänkin poikkeustilanteita kuin rutiininomaisia tapahtumia poikkeuksena muutamat huonon turvallisuuskulttuurin maat.

Optisen mittaustekniikan kohdalla keskuudessamme on vielä paljonkin henkilöitä, jotka ovat aloittaneet uransa manuaalisten ja konkreettisten mittausten parissa. Laitteita tarvitsi säätää paljon nykyistä enemmän, mittauksia suunnitella ja tuloksena mitattiin yksittäisiä pisteitä tai etäisyyksiä harvaan tahtiin. Bonuksena laitteiden toimintaperiaate oli pakko sisäistää hyvin, sillä muuten niillä ei onnistunut mittaamaan oikein. Hyvä esimerkki tällaisesta laitteesta on vaikkapa stereomittauskoje tai teodoliitti.

teodoliitti

Kun tietokoneet saatiin mittalaitteiden sisään, niin algoritmit ovat alkaneet hoitaa monia tehtäviä puolestamme. Samoin mittauslaitteista saadut havainnot prosessoidaan tietokoneilla muutamalla napin painalluksella. Tämä kehitys on johtanut siihen, että tieto mitä mittauksessa ja prosessoinnissa oikeasti tapahtuu, alkaa kadota. Kehityksen myötä mittauksen virheet eivät kuitenkaan ole kadonneet minnekään, mutta käyttäjillä ei ole myöskään tietämystä analysoida tai havaita virheitä. Monet uudet automaattiset järjestelmät ovat kompleksia ja niissä yhtyy monen alan tietotaito tavalla, jota peruskäyttäjä ei ehkä kykene hallitsemaan.

Automaattisiin järjestelmiin myös luotetaan suuresti, mutta täydellistä automaattista järjestelmää ei ole vielä olemassakaan. Eteen tulee siis tilanteita, joihin laitteen automaatiota ei oltu suunniteltu tai sitten tilanteet ovat vain äärimmäisen epätodennäköisiä. Kun varsinainen ammattitaito on automaation myötä alkanut rapautua, niin tilannetta on korvattu kasvavalla ohjeistuksella ja toisiaan varmentavilla lisäjärjestelmillä – siis valvonnalla. Näistä toimenpiteistä huolimatta lentokoneet putoavat ja laivat ajavat karille, koska viimeisenä turvana mukana olleet ihmisoperaattorit eivät ole huomanneet järjestelmien vikoja. Tai jos ovat huomanneet, niin heillä ei ole enää ammattitaitoa toimia poikkeustilanteissa. Olemme turtuneet automaation pinnalliseen helppouteen, vaikka kaikkialla nyky-yhteiskunnassamme vaanii automaatioparadoksi.

Niin kauan kuin teköäly on vielä lapsenkengissään, ainoa mahdollisuus selvitä ongelmatilanteista on ihmisten koulutus. Monella alalla se tarkoittaa käytännössä nykyään itseohjautuvaa koulutusta, sillä tämän tason tietoa – teorian ja käytännön yhdistämistä – ei oikein enää löydy oppilaitoksista tai ainakaan siihen ei katsota olevan varaa. Lääketieteeen alalla vaativien töiden prosessi on tunnustettu, sillä esimerkiksi ”Koko (kirurgisen) hoitotiimin jatkuva oppiminen tapahtuu toiston ja harjoittelun sekä uuden tiedon hankkimisen ja soveltamisen kautta.” Eivät monien muiden alojen kompleksiset tehtävät poikkea millään tavoin lääkärien tai lentäjien työstä ja tehdyt virheet maksavat.

Lopuksi vielä hyvä esimerkki algoritmien rakentamisen vaikeudesta. Erilaisten piirteiden kuten ihmiskasvojen automaattinen tunnistaminen kuvilta on kasvanut räjähdysmäisesti viime vuosina, mutta kuinka luotettavaa se on tällä hetkellä? Ilmeisen epäluotettavaa, jos aineistojen määrät kasvavat. Ihmiskasvojen kohdalla saman algoritmin toimivuus pienellä aineistolla saattaa olla 90% ja aineistojen kasvaessa lopputulos putoaakin 35%:iin. Puhumattakaan eri algoritmien välisistä eroista.

Kun harjoitusaineistoilla kehitettyjä ohjelmia tuodaan reaalimaailmaan, niin ongelmat vasta alkavat. Kun näillä vaillinaisilla algoritmeilla automatisoidaan maailmaa, niin parasta vaan edelleenkin hyväksyä onnettomuuksien ja vikatilanteiden olemassaolo. Meillä ei ehkä ole työkaluja laskea näiden onnettomuuksien todennäköisyyttä luotettavalla tavalla, mutta kenenkään ei kannata tuudittautua maailmaan, jossa automaatio pelastaisi meidän virheiltä.

PS. Tätä automaatiota ja virheiden määrää mekin pohdimme jatkuvalla syötöllä. Viimeksi asia tuli hyvin konkreettisesti eteen ilmasta tehtävän mittauksen kohdalla. Tehokkaassa yhteiskunnassamme kaikkein automaattiset mittausjärjestelmät toimivat siten, että esimerkiksi helikopterissa tarvitaan vain pilotti, joka hoitaa ohjauksen, mittauksen, havainnoi kasvillisuuden ongelmakohtia yms. Jo ilmailulainsäädännön kannalta toiminta herättää hiukan kysymyksiä, koska pilotin pitäisi turvallisuuden takia keskittyä siihen varsinaiseen hommaansa. Mittauksen kannalta se tarkoittaa, että lopputuloksia kontrolloidaan oikeasti vasta maassa eikä ilmassa välttämättä edes huomata mitään ongelmia aineistoissa. Näin tapahtui huhujen mukaan Ruotsissa, jossa laserkeilauslaitteisto putosi lentokoneen kyydistä kesken mittauksen ja sen katoaminen huomattiin vasta koneen laskeuduttua…

Sirius-lennokkijärjestelmän uudet ominaisuudet

Topcon julkaisi aiemmin huhtikuussa 5.0 -version miehittämättömästä Sirius Pro -lennokkijärjestelmästään (UAS) . Suomessa Siriuksen edustaja on Nordic Geo Center.

Uutuutena Sirius Pro 5.0:ssa on mm.

  • Täysin kolmiulotteinen lennonsuunnittelu (Full 3D flight planning). Monet lennonsuunnitteluohjelmistot eivät huomioi maaston korkeuden muutoksia, vaan suunniteltu lentoreitti kulkee samassa tasossa. Tällöin etäisyys maanpintaan ja sitä kautta näytetiheys maastossa (GSD, Ground Sample Distance) vaihtelee. Tasalaatuinen lopputulos edellyttää samaa GSD:tä koko kohdealueella, ja Siriuksen 3D-lennonsuunnittelu huolehtii tästä automaattisesti.
Sirius 5.0 3D flight planning

3D-lennonsuunnittelua MAVinci Desktop 5.0:ssa

  • pystysuorien pintojen tallentaminen (Vertical facade capture). Moni UAS-järjestelmä kuvaa pääasiassa ortogonaalisesti suoraan ylhäältä alaspäin. Pystysuorat pinnat, kuten rakennusten seinät tallentuvat valokuviin joko heikosti tai pahimmassa tapauksessa eivät juuri lainkaan, ja kuvilta tuotetussa 3D-mallissa pystytekstuurit näyttävät venytetyiltä pikseleiltä. Sirius-järjestelmän lennonsuunnittelua, toiminnallisuutta ja jälkikäsittelyä on 5.0-versiossa entisestään kehitetty vastaamaan tähän haasteeseen. Kuten oheisesta esimerkkikuvasta näkyy, myös rakennusten seinien tekstuurit saa toistumaan 3D-mallissa todenmukaisina.
Julkisivujen tekstuurit näyttävät erittäin hyviltä

Julkisivujen tekstuurit näyttävät erittäin hyviltä

  • Pitkien, kapeiden kohteiden kartoitus (Corridor mapping). Pitkien, mutta kapeiden kohteiden kuten tie- tai voimalinjojen kartoitus on nyt entistä helpompaa. Klikkaat vain hiirellä linjan taitepisteet ja syötät leveyden ja muut tarvittavat parametrit, niin Siriuksen lennonsuunnitteluohjelmisto hoitaa loput.
Pitkien, kapeiden kohteiden reitinsuunnittelu onnistuu helposti ja nopeasti

Pitkien, kapeiden kohteiden reitinsuunnittelu onnistuu helposti ja nopeasti

  • Spiraalireitti (Spiral flight planning) – Aina ei lentoreitin tarvitse koostua keskenään kohtisuorista lentolinjoista. Mikäli kuvattavan alueen leveys on lähellä sen pituutta, voi spiraalinmuotoinen lentoreitti hyvinkin olla paras toteutustapa. Tämä onkin Sirius Pro 5.0:n yksi uusista ominaisuuksista: osoita lähtöpiste ja syötä alueen säde sekä muutama muu parametri – lennonsuunnitteluohjelma huolehtii lopusta.
Spiraalinmuotoisen lentoreitin suunnittelu

Spiraalinmuotoisen lentoreitin suunnittelu

  • Täysautomaattinen laskeutuminen (Fully automatic landing). Arvokkaan kaluston palaaminen haluttuun paikkaan on ensiarvoisen tärkeää. Uutuutena voit nyt osoittaa laskeutumispisteen kartalta, ja Sirius-lennokki laskeutuu siihen muutaman metrin tarkkuudella.

full-automatic-landing-1 full-automatic-landing-2

  • Kaupunkikartoitus (City mapping). 3D-lentosuunnitelman laatiminen onnistuu nyt kädenkäänteessä. Osoita kartalta kartoitettavan alueen taitepisteet ja syötä muutama parametri. Lennonsuunnitteluohjelmisto laatii tämän perusteella tarkan lentoreitin. Oheinen demoaineisto syntyi alle viiden minuutin suunnittelutyöllä, itse lento kesti 45 minuuttia ja kuvia otettiin 2900. 3D-mallin laskenta kesti päivän, ja tuloksena oli 130 miljoon 3D-pistettä ja 3 cm resoluutio, myös pystypinnoilla. Demoaineistoa pääset katselemaan oheisen videon lisäksi omin käsin osoitteessa http://www.mavinci.de/demoWebsite/2016_02_11_KlosterLorsch/poTree.html

Muita uusia ominaisuuksia ovat mm. täysi tuki Agisoft Photogrammetric Kit for Topcon -ohjelmistolle, jarrulaippa-laskeutuminen (spoileron landing), automaattinen kuvalogin lataaminen, moottorinopeuden säätö lentoonlähtökorkeuden perusteella sekä korkean erotuskyvyn 27mm-linssi.

Katso myös oheinen koostevideo uusista ominaisuuksista, ja kysy lisätietoja meiltä nordicgeocenterläisiltä.

Ortokuvista ja muista uutuuksista

Tänä aamuna kahvia roiskahti aamutakille Hesaria lukiessani – olin niin hämmästynyt – ja artikkelista inspiroituneena päätin vihdoin kirjoittaa tämän kirjoituksen ortokuvista.

Hesarin artikkeli käsittelee palkanlaskurobotteja – näemmä suuria tuoteuutuuksia suomalaisessa taloushallinnossa. Vai ovatko ne oikeasti uutuuksia? Jutussa kerrotut yksityiskohdat ovat nimittäin olleet jo peruskauraa vuosikausia osassa suomalaisia yrityksiä, mutta nyt lukemani perusteella turkulainen esimerkkiyritys on siis ilmeisesti lähtenyt jälkijunassa modernisoimaan pääosin käsityöhön perustunutta palkanlaskujärjestelmäänsä. Normaalit nykyrutiinit esitellään nyt ”robotin” muodossa. Jätän lukijan vastuulle selvittää miten ”robotti” on määritelty ja miten se eroaa esimerkiksi keskenään juttelevistä järjestelmistä ja ihan normaalista yöllä ajettavista tietokoneen ohjelmoiduista massa-ajoista, joilla on taloushallinnon puolella saavutettu artikkelin kuvaama lopputulos (= tehokkuus ja työvoiman vähentäminen) jo pitkään. Robotiikka on vaan supertrendikäs aihepiiri!

Tällaiset ”tuoteuutuudet” toimivat hyvänä aasinsiltana jo pitkään pohdiskellemani aihepiirille – nimittäin kuvamittauksen renessanssille. Suurin osa aihepiirin uusista toimijoista ei nimittäin tunne alan menneisyyttä, vaan kaikki esitellään uutuutena. Luulin aluksi, että taustalla on jonkinmoinen markkinointiajatus, mutta ihmisten kanssa juteltuani selviää taustalla oleva silkka tietämättömyys. Siksi esimerkiksi ohjelmisto- ja laitevalmistajien markkinointiviesti menee läpi ”totuutena”. Mietittäessä pitkän tähtäimen kehitystä ei tällaisilla tuotteiden ”uudelleenlämmityksillä” päästä teknisesti tai tehokkuudessakaan välttämättä eteenpäin. Hienoa jos joku oikeasti pääsee parempaan lopputulokseen henkilökohtaisessa työssään.

Kuvamittauksen renessanssin on pääosin aiheuttanut ihan aiheellisesti uudet laskenta-algoritmit, laskentatehon kasvaminen ja tietokonenäkemisen kehittyminen sekä sen vaikutus perinteiseen fotogrammetriaan. Koska kuluttajatason digikamera on halpa mittausinstrumentti, ei ihmekään, että suosio on kasvanut suuresti 1990-luvulta alkaen eri aloilla. Noina aikoina perinteisessä kuvamittauksessa oli jo ajat sitten päädytty ongelmiin, joista osasta ei ole päästy eroon vielä renessanssinkaan myötä. Siksi sen ajan maanmittausalan ammattilaisten keskuudessa laserkeilaus sai aikaan suuren innostuksen, sillä jopa alkuvaiheen laitteilla tuotut aineistot toivat suuria tehokkuus- ja tarkkuuseroja verrattuna kuviin perustuneisiin tuotantoprosesseihin.

Nyt erityisesti lennokkikuvauksen myötä kuvista mittaaminen on jälleen ollut kovassa nousussa jo vuosikausia ja sen myötä ”vanhoja” ystäviemme kuten esimerkiksi ortokuvia esitellään jonkinmoisina uutuuksina. Ortokuvien pitkästä taipaleesta inspiroituneena juttelin aihepiiristä muutaman pitkän linjan ammattilaisten sekä Aalto-yliopiston professori Henrik Haggrenin kanssa. Miten ortokuvia on Suomessa tehty ja käytetty pitkällä aikavälillä?

Lähdemme liikkeelle aikaudesta ennen ortokuvia, jolloin karttoja tehtiin ilmakuvista kuvamosaiikkeihin tai oikaistuihin kuvayhdelmiin pohjautuen. Tämä tekniikka alkoi kehittymään voimakkaasti 1920-30 -luvuilta alkaen ja tuotantoon tarvittiin monimutkainen laitekokonaisuus sekä taitavat käyttäjät. 30-luvun lopussa Suomessa oltiin tällä alalla oikeasti maailman huipulla K. G. Löfströmin ja tykistokenraali V. P. Nenosen kehittämän tekniikan myötä, joka alkoi ilmakuvien tuottamisesta tietynlaisella kameratekniikalla – Zeiss Nenon mallilla 30. Tuotantotehokkuuteen ja nopeuteen tähtäävä menetelmä hämmästytti jopa alan johtavia pioneerejä eli saksalaisia, jotka eivät ihan heti tajunneet miksi suomalaiset ostivat tai pyysivät lahjoituksena menetelmään tarvittavia laitteita. Esimerkiksi Suomen ilmailumuseossa on nähtävillä Hitlerin Mannerheimille lahjoittama oikaisukone.

Varsinaisia ortokuvia, joista kameravirheet, kameran kallistumat sekä maaston todellinen muoto on huomioitu laskennassa alettiin tekniikan kehittyessä valmistaa 1960-luvulla. Suomessa tällaisen uuden analogisen ortokuvatekniikan pioneeri oli Insinööritoimisto Oy Kunnallistekniikka Ab (nyk. Finnmap), joka vuonna 1968 hankki ortoprojektorin. Varhainen tekniikka oli edelleenkin varsin hitaasti toimivaa, vaikka lopputuote olikin edeltäjiään parempilaatuinen. Ilmeisesti vähäisestä kysynnästä johtuen Kunnallistekniikka myi ortoprojektorinsa pois jo vuonna 1971. Varhaisella käyttöönotolla on omat riskinsä.

mainos_1968

Finnmapin mainos vuodelta 1968. Kuvasta kiitos Henrik Haggrenille.

Suomessa ortokuvien varsinainen läpilyönti tapahtui 1970-luvun lopussa/1980-luvun alussa, kun Maanmittauslaitos päätti ryhtyä tekemään 1:5000 peruskarttaa digitaaliseen ortokuvatuotantoon pohjautuen. Tämän kehityksen tuloksena ortoilmakuvat ovat nykyään saatavissa suunnilleen koko Suomen alueesta ja ne ovat kaikkien käytettävissä ilmaiseksi.

Kuvauslennokkien ortokuvatuotanto on mullistava ainostaan siinä suhteessa, että nyt saadaan ajantasaista kuvamateriaalia pienemmin kustannuksin kun kyseessä on pienehkö kuvausala. Lisäksi matalalta ja hyvällä kameralla kuvattuna kuvien resoluutio on useimmiten erinomainen, mikä lisää myös kuvien tarkkuuspotentiaalia kunhan laskenta on luotettava. Mutta itse ortokuva ei siis ole uutuus, ei lähelläkään sitä, vaan pitkän kehitystyön tulos. Itse asiassa mikään muukaan lennokkikuvauksella saavutettava tyypillinen nykylopputuote ei ole uutuus vaan nimenomaan lopputuotteiden ja niiden käytön puolella suuri muutos antaa vielä odottaa itseään. Eri alojen käyttäjien prosesseja tuntuu olevan hidasta päivittää.

Vaikka monien mielestä historia on tylsää ja haittaa kehitystä, niin oman alansa kehityksen tunteminen auttaa arvioimaan uutuuksina esiteltyjen tuotteiden arvioimista ja asettamista perspektiiviin. Kannattaa myös huomata, että kehitys on ollut eri tahtista eri maissa ja kulttuuripiireissä, joten jossain päin maailmaa nykyisen kaltainen lennokkikuvaus on ihan oikeasti vallankumouksellinen muutos.

Perjantaiglögit

Tervetuloa perjantaina 11. joulukuuta – tätä kirjoittaessani huomenna – jouluglögille ja pretzelille toimistollemme Helsingin Kulosaareen. Osoite on Kyöstinkuja 2, mutta sisäänkäynti on hämäävästi Kyösti Kallion Tien puolella.

Olemme paikalla koko päivän aamukahdeksasta iltaviiteen asti, joten poikkea sinulle sopivalla ajalla meitä tervehtimään! Samalla voit tutustua uusiin tiloihimme ja uusiin työntekijöihimme. Nähdään perjantaina!

glogi

Sokkia Europelle uusi liiketoimintajohtaja

Suomalaistunut, kanadalaissyntyinen Tammy Aalto on nimitetty Sokkia Europen liiketoimintajohtajaksi.

Tammylla on pitkä kokemus paikannusteollisuuden palveluksessa ja ennen aloittamistaan Topcon Positioning Groupin palveluksessa hän toimi Trimblen alueellisena myyntijohtajana Euroopan, Lähi-idän ja Afrikan alueilla.

Meitä suomalaisia kiinnostaa kuitenkin enemmän hänen 15-vuotinen työkokemuksensa salolaisen Satel Oy:n palveluksessa eli radiotekniikan tietämistäTammyltä löytyy huomattavasti. Satelin toimessaan Tammy kehitti myös hyvät suhteet Topconiin.

Tammy on asunut perheineen Suomessa jo 17 vuotta ja he ovat kunnon kiekkofaneja kuten suomalais-kanadalaiselta perheelta voisi odottaakin. Vapaa-aikana Tammy on innokas urheilija ja kiinnostunut historista, kirjallisuudesta ja musiikista.

Tammy Aalto on kokenut myynnin ja markkinoinnin ammattilainen, jolla on laajat kansainväliset suhteet ja luonnollisesti erikoistietämystä Suomesta. Hän liittyy Topcon Europella hyvään suomalais- ja satelilaisseuraan, sillä Topcon Europen Suomen ja venäjän alueellinen myyntipäällikkö on salolainen Tarja Montus.

 

Capturing Reality 2015

Salzburgin Capturing Reality -konferenssi on täydessä vauhdissa ja jatkuu vielä huomisen keskiviikon. Ohjelmassa on keskitytty lähes täydellisesti laserskannaukseen eri muodoissaan maassa, ilmassa ja merellä. Esityksiä vesistöjen pohjan kartoituksesta tuntuu olevan erityisen paljon, joten huomaa miten ajankohtainen aihe on eri puolilla maailmaa.

Muuta huomioitavaa on ns. reppuskannereilla tehtyjen projektien ja siten esitysten puuttuminen, vaikka laitteita on nähtävillä muutamalla valmistajalla. Olisiko niin, että näiden laitteiden hinta-laatusuhde on vielä kaukana normaalikäyttäjien ulottumattomissa, joten siksi emme näe niilllä tehtyjä töitä?

Mielenkiintoinen oli myös päivän ensimmäinen esitys ns. geigerskannereista. Rapakon takaiseen tyyliin itse esitys on sulava ja kaikki näyttää täydelliselta. Tekniikkaa on kehitetty 15 vuotta sotilaspuolella ja vasta 3 vuotta sitten se saatiin julkaista siviilipuolen käyttöön. Toimiessaan menetelmä mullistaisi nimenomaan kaikki kansalliset ilmalaserkeilaukset.

Lähemmin tarkasteltaessa kaikki ei näytäkään niin ruusuiselta,. Kukaan ei saa tutustua aineistoihin allekirjoittamatta sopimusta, jonka mukaan asiasta ei sitten saa puhua kenellekään. Laitteiston säätö on ilmeisesti varsin monimutkainen kokonaisuus ja riippuu hyvin paljon mittausolosuhteista ja mittauskohteesta. Esimerkiksi samalla kertaa ei saada mitattua kasvillisuuden peittämää maata ja sähkölinjoja, vaan alue pitää lentää useampia kertoja kokonaisuuden saamiseksi. Nopeuden tuoma edullisuus haihtuu kuin tuhka tuleen.

Esityksen jälkeen nähtiin myös muuten miellyttävähenkisen tapahtuman noloin tilanne, sillä esittäjä joko kieltäytyi ymmärtämästä kysymysta laitteen nopeudesta tai sitten ei oikeasti ymmärtänyt sitä. Jälkimmäinen vaihtoehto on se nolompi, sillä se paljastaisi, ettei tietämystä muista skannereista oikeasti olekaan. Ottaen huomioon, että esityksessä myös sulavasti haukuttiin kaikki kilpailevat tekniikat, niin aika paksuksi nämä tarinat menevät.

USGS on tilannut puolueettoman arvioinnin geiger-tekniikan käyttökelpoisuudesta Yhdysvaltain kartoituksessa, joten vasta raportin ilmestymisen jälkeen olemme toivon mukaan hieman viisaampia menetelmästä. Nyt kaikki on savuverhon takana.

Päivä päättyi 17:30, mutta keskustelut messuosastolla jatkuivat kiihkeästi paljon myöhempään. Järjestäjät näyttivät jo valomerkkejä, mutta porukka ei häipynyt paikalta. Ero suomalaisiin tapahtumiin on jotenkin huomattava, sillä niin sujuvasti esitykset ja messut on liitetty toisiinsa. Suomessa sen sijaan tehdään monasti selkeä hajurako kaupallisiin toimijoihin, jotka itse asiassa kustantavat läsnäolollaan tällaiset tapahtumat. Se olisi hyvä muistaa FIG Working Week 2017 -järjestelyissä. Jos organisaation muistia ei ole, niin muistutamme, että vuoden 1990 FIGin konferenssin jälkeen tapahtuman päämaksajat, isot valmistajat, vannoivat, etteivät enää koskaan palaa Suomeen. Niin kallis oli Finlandia-talo tapahtumapaikkana ja niin vähän ihmisiä kävi tutustumassa messuosastoihin…

Valomerkin jälkeen konferenssivieraat pysyvät sitkeästi tapahtumapaikalla.

Valomerkin jälkeen konferenssivieraat pysyvät sitkeästi tapahtumapaikalla.

Intergeo 2015 on ovella!

Intergeo 2015 on melkein täällä! Maailman suurimmat mittausalan messut järjestetään tänä vuonna Saksan Stuttgartissa, poikkeuksellisen aikaisin jo syyskuussa. Ensi tiistaina 15.9. klo 9 alkavat messut ja konferenssi kestävät 3 päivää. Paikan päällä voit helpottaa kulkuasi älypyhelinappsin avulla; sen voit ladata täältä.

intergeo

Nordic Geo Center Oy:n edustajat Hannun ja Ninan voit tavata paikan päällä kaikkien kolmen päivän aikana. Olemme RIEGLin ja TOPCONin sisäosastoilla sekä tutustumme luonnollisesti myös itse messujen uutuuksiin eri puolella näyttelyaluetta. Parhaiten meidät saa kiinni puhelimella.

Tällä palstalla päivitämme tuoteuutuuksia heti kun siihen saamme luvan ja kerromme muutenkin tunnelmista. Sen voimme ennakkoon luvata, että mielenkiintoisia uutuuksia ja uutisia on luvassa 🙂

Osastot:

RIEGL halli E4.079 sekä ulkoalue

Lennokkidemot

  • 15.9.: 15:30 – 16:00 RiCopter
  • 16.9.: 15:00 – 15:30 RiCopter
  • 17.9.: 11:00 – 11:30 ja 14:30 – 15:00 RiCopter

TOPCON halli A6.002

Lennokkidemot

  • 15.9.: 11:30-12 Sirius Pro, 12:30-13 Falcon 8
  • 16.9.: 11:30-12 Falcon 8, 13:30-14 Sirius Pro
  • 17.9.: 11:30-12 Sirius Pro, 12:30-13 Falcon 8

 

Suomen vahvimpien joukossa

Jo viidettä vuotta peräkkäin saimme Suomen asiakastiedolta Platina-luottoluokituskelpoisuuden ja sen kunniaksi nostamme kissan hännän pöydälle 😉

PL_Nordic_Geo_Center_Oy_FI_373927

Suomen asiakastiedon sivuilla kerrotaan luokituksesta seuraavaa:

”Suomen Vahvimmat –sertifikaattiin oikeutettuja ovat Asiakastiedon 7-portaisen Rating Alfan kahteen ylimpään luottoluokkaan kuuluvat yritykset, joita on noin 12 % suomalaisyrityksistä. Vaatimukset näihin luokkiin pääsemiselle ovat yrityksen erinomaiset taloudelliset tunnusluvut, yrityksen positiiviset taustatiedot ja maksukäyttäytyminen.”

Yhteiskunta ja eri toimialat ovat monin tavoin murroksessa, joten jatkuvan epävarmuuden ja muutoksen keskellä olemme ylpeitä saavutuksestamme!

Olemme muuttaneet

Ilmassa on muutoksen tuulia eli olemme vaihtaneet toimistomme uuteen. Vanhassa toimistorakennuksessamme alkaa putkiremontti ja niinpä siirryimme noin 500 m päähän Kulosaaren Kyöstinkujalle. Uuden sijaintimme näet alla olevalla kartalle.

DSC_0352

Uusi toimistomme Kyöstinkujalla.

Tervetuloa tutustumaan uusiin toimitiloihimme!

 

 

Intergeo 2014 – kiitos vieraillemme

No niin, vuosittainen Intergeo on jälleen päättynyt – tapaamme vuoden kuluttua Stuttgartissa! Sitä ennen tietysti jo marraskuussa Paikkatietomarkkinoilla sekä muilla messuilla Suomessa.

Rieglin ystävät kokoontuvat ensi toukokuussa myös käyttäjätapaamiseen Hongkongiin – tule mukaan! Ilmoittautuminen avataan pian, joten ota yhteyttä – säästämme ilmoittautumalla porukalla!

Lopuksi hieman Intergeo 2014:n tunnelmia kuvina:

Luolaspektaakkeli Kiinassa

National Geographic –lehdessä on julkaistu upea kuva-artikkeli Kiinan valtavasta Miao-luolasta. Luolan pinta-ala peittää 22 jalkapallokenttää ja korkeuttakin näyttää piisaavan. Luola sijaitsee Etelä-Kiinassa miao-heimon asuinsijoilla.

Viime vuonna luola skannattiin RIEGL VZ-400-skannerilla ja tähän malliin voi myös tutustua National Geographicin sivuilla. Toteutus itsessään on mielenkiintoinen samoin kuin luolan läpi etenevä reitti tarinoineen. Klikkaa kuvaa avataksesi sivuston.

miao

Miao-luolan mittasuhteet ovat hämmentävät

Geodesia-akatemia

Aika makeeta, Saksan maanmittausalan liitot BDVI, DVW ja VDV ovat lyöttäytyneet yhteen ja perustaneet oman Akatemian huolehtimaan geodeettien täydennyskoulutuksesta. Maailma muuttuu ja ala kehittyy, joten alan ihmisten tietotaitoa täytyy oikeasti ylläpitää kouluttamalla alan ammattilaisia säännöllisesti.

Suomessa täydennyskoulutus toteutuu parhaiten lääkäreiden kohdalla, mutta monet muut alat ovat paljon huonommassa tilanteessa. Koulutuksella en tässä tapauksessa viittaa yritysten järjestämiin seminaareihin, joissa tarkoituksena on usein edistää lähinnä tuotteiden ja ohjelmistojen myyntiä, vaan tapahtumiin, jossa oikeasti opitaan uutta ja voidaan keskustella vaikkapa ongelmista. Ai niin, eihän niitä ongelmia orwellimaisessa uuskielessämme ole vaan haasteita 🙂

Tai ehkäpä meidän taytyy matemaatikko & tieteenhistorioitsija Osmo Pekosen tavoin tunnustaa Suomen olevan liian pieni alue laajemmalle keskustelulle ja lähteä avarammille vesille. Pekonen toteaa jatkossa julkaisevansa suoraan ranskaksi ja meidän täytynee tulevaisuudessa lähteä opiskelemaan modernia insinöörigeodesiaan muille maille. Toisaalta sehän on ihan niinkuin menneisyydessä ja nykyäänkin.

Kuva: Maanmittausvälineita (Lähde Wikimedia. Archeological museum, Aquileia. Relief (2nd century) showing geometrical tools./Wolfgang Sauber)

Kuva: Maanmittausvälineita (Lähde Wikimedia. Archeological museum, Aquileia. Relief (2nd century) showing geometrical tools./Wolfgang Sauber)

/NH