RIEGL on julkaisut ensimmäisen videon RiCOPTERista toiminnassa. Alun esittelyssä näkyy myös hyvin, mistä lennokki koostuu ja miten skanneri siinä sijaitsee. Alustassa on tilaa neljälle eri kamerallekin, joten aikamoinen mittausjärjestelmä on kyseessä.
[embedplusvideo height=”480″ width=”625″ editlink=”http://bit.ly/1wdB5ei” standard=”http://www.youtube.com/v/1mqHQZ39O14?fs=1″ vars=”ytid=1mqHQZ39O14&width=625&height=480&start=&stop=&rs=w&hd=0&autoplay=0&react=1&chapters=¬es=” id=”ep4341″ /]
No niin, vuosittainen Intergeo on jälleen päättynyt – tapaamme vuoden kuluttua Stuttgartissa! Sitä ennen tietysti jo marraskuussa Paikkatietomarkkinoilla sekä muilla messuilla Suomessa.
Rieglin ystävät kokoontuvat ensi toukokuussa myös käyttäjätapaamiseen Hongkongiin – tule mukaan! Ilmoittautuminen avataan pian, joten ota yhteyttä – säästämme ilmoittautumalla porukalla!
Lopuksi hieman Intergeo 2014:n tunnelmia kuvina:
Berliinissä järjestettävä Intergeo 2014 lähti käyntiin mielenkiintoisella tuoteuutuudella: RIEGL RiCOPTER miehittämätön lennokki. Tämä lennokki on suunniteltu RIEGL VUX-1 lennokkiskannerin alustaksi, jollion sen integrointi skanneriin on saumaton.
RiCOPTER nostetaan juuri ulos kuljetuslaatikostaan ja siivet käännetään lentoasentoon.
RiCOPTER lento- ja kuvausvalmiudessa iltapäivän lentonäytöksessä.
Kopterin lisäksi VUX-1 skannerista julkaistiin täysin integroitu kameran ja INS-navigointijärjestelmän sisältävä järjestelmä, joka RiCOPTERin lisäksi voidaan asentaa monille muillekin lennokki- tai helikopterialustoille.
Lennokkiskannaus sopii rajoitetuille alueille, joista saadaan matalalta mitattuna suuri tarkkuus ja pistetiheys – pistepilvi on ennennäkemätön ja huomattavasti tarkempi verrattuna korkeakeilauksiiin. Alueen pinta-alan kasvaessa lentokone tai helikopteri alkaa olla jossain vaiheessa kokonaiskustannuksiltaan kustannustehokkaampi järjestelmä.
Lentonäytöksiä järjestetään lisää tänään ja huomenna, joten tervetuloa katsomaan!
Amerikkainen konsulttiyhtiö Gartner julkaisi hiljan vuosittaisen hypekäyränsä, jossa seurataan uusien keksintöjen leviämistä. Käyrässa painottuu läntinen maailma, joten sitä ei kannata nielaista ilman kritiikkiä, mutta on sinänsä mielenkiintoista tarkastella arvioita tekniikoiden ja palveluiden tilasta. Vuoden 2014 käyrä näyttää siis tältä:
Gartnerin arvion mukaan älykkään robotit – mukaanlukien siis älykkäät lennokit – ovat vasta tarinansa alkuvaiheissa eikä odotusten huippua ole vielä edes saavutettu. Tämä vaikuttaa ihan realistiselta ottaen huomioon minkälaisia virityksiä näkee koko ajan lukemattomissa YouTube-vedoissa sekä laitteiden että niiden tuottamien mahdollisten palvelujen suhteen. Etsikkoaika suurella hälyllä on siis käynnissä.
Robotit tai edes niiden buumi/hysteria ei edes ole kovin uusia ilmiö, sillä vastaavia on koettu aikaisemminkin esimerkiksi 1800-luvulla ja 1930-luvulla, jolloin myös pohdittiin perustavanlaatuisia keinoalyn ja robotiikan sääntöjä. Ajan henkeä voi aistia Charles Chaplinin Nykyaika-elokuvassa ja Isaac Asimovin tieteiskirjoissa. Eikä tässä vielä kaikki, jopa Aristoteles mietti itsenäisiä, ihmistyön korvaavia robotteja Antiikin Kreikassa 2500 vuotta sitten.
Noin yleisesti ottaen lennokkiliiketoiminnan tila taitaa olla varsin muuttumaton verrattuna viime vuoteen, jolloin lennokkiyhtiöön sijoittanut visionääri Chris Anderson tarkasteli tilannetta 2013 käyrän perusteella. Vaikka meillä Suomessa on jo ihan toimivaa liiketoimintaa alalla, niin kuitenkin nähtävissä on valtakäyttäjien odotusten olevan suurempia kuin todellisuus tällä hetkellä on. Tämä heijastuu myös kartoituspuolella esimerkiksi siinä mielessä, ettei lennokkeihin suunniteltuja ammattilaistasoisia kartoistusjärjestelmiä ole paljoakaan saatavilla. Ne ovat vasta tulossa, joten nyt liikkeelle lähtevät tahot ovat alan pioneereja ja edelläkävijoitä. He ovat siis Rogersin teorian mukaan keksijoitä tai varhaisia omaksujia.
Sinänsä katsottaessa Gartnerin kahden peräkkäisen vuoden käyriä, herää lukijalle epäillys metodiikan luotettavuudesta. Vuonna 2013 3D-skannaus – laajahko käsite itsessään – on vasta saavuttamassa hypen suurinta huippua, mutta vuonna 2014 se on jo ”valaistuksen polulla” eli kypsynyttä tekniikkaa. Eurooppalaisittain katsottuna vuoden 2013 sijoitus on väärä, sillä kyllä meillä tekijöiden näkemys skannereiden käyttömahdollisuuksista on jo varsin realistinen ja kaukana alkuhuumasta. Ainakin tällaisen kuvan saa jutellessa asiakkaidemme kanssa. Eri asia ovat sitten valtavirran edustajat, joille tekniikka on vieläkin jotain ihan uutta. Tämä tekeekin lennokien ja 3D-skannerien yhdistämisen varsin mielenkiintoiseksi.
Vielä on runsas kuukausi aikaa ennenkuin maanmittausalan vuoden suurin tapahtuma Intergeo-messut avautuvat Berliinissä ja ovat auki kolmen päivän ajan 7.-9.10. Tänä vuonna Intergeossa on 20. juhlavuosi, mutta tapahtuman historia ulottuu huomattavasti pidemmälle. Intergeon edeltäjä, Saksan geodeettien päivät, on nimittäin järjestetty jo vuodesta 1872 alkaen, kuten tämä vaikuttava lista kertoo. Pidempi tauko on koettu ainoastaan 1. ja 2. maailmansodan tuiskeissa.
Mitä Berliinissä sitten näkee? Intergeossa on perinteisesti julkaistu kaikenlaisia uutuuksia ja myös kokeiluja. Helppo on myös nähdä tärkeimmät trendit ja kehityssuunnat eli mistä tällä hetkellä puhutaan. Ennakkotietojen mukaan tänä vuonna nähdään taas paljon lennokkeja ja ehkäpä ne skannerilla varustetut oikeasti nyt toimivat – viime vuonna tilanne ei todellisuudessa ollut näin. Rieglin VUX-1 lennokkiskanneriin ja sen tuottamiin aineistoihin voi tutustua Rieglin osastolla: Halli: 3.1, osasto A3.014 sekä ulkoalue FG.002.
RIEGLin osasto vuoden 2013 Intergeossa. Kuva: Nina Heiska
Ilahduttavasti viime vuosina myös suomalaisten määrä messuilla on lisääntynyt sekä näytteilleasettajien että vierailijoiden muodossa. Kaikkea mielenkiintoista ei kuitenkaan maahantuoda Suomeen, joten mieltään on hyvä avata uusille asioille ja vaihtoehtoisille tavoille toteuttaa asioita. Suomalaisten kohtauspaikaksi on viime vuosina muodostunut TerraSolid Oy:n osasto, jonka osoite on tänä vuonna halli: 1.1, osasto C1.044.
Paikan päällä me maahantuojat järjestämme mielellämme tapaamisia laitteiden ja ohjelmistojen kehittäjien kanssa, jos itse ei rohkene heitä lähestyä. Kaikkea ei näytetä suoraan tiskeillä, vaan yhteistyökumppaneille näytetään myös tulevaisuuden hahmotelmia ja suunnitelmia. Ihmisethän tässä kauppaa tekevät eivätkä koneet, joten moni asia perustuu kokemuksen tuomaan luottamukseen.
Tänä vuonna Intergeoon on erityisen helppo mennä Suomesta, sillä Berliiniin lentää runsaasti suoria lentoja ja hotellivaihtoehtoja on myös runsaasti – Intergeo ei Berliiniä täytä. Hotellin valinnassa kannattaa kiinnittää huomiota julkisen liikenteen, erityisesti raideyhteyden läheisyyteen, sillä junalla pääsee yleensä helposti messukeskukseen.
Paikalla on myös paljon mielenkiintoista nähtävää seuralaisille, jos mittaustekniikka ei kaikkia kiinnosta 🙂 Berliinissä järjestetään samaan aikaan esimerkiksi Valofestivaali Lichterfest, joten luvassa on upeita valaistuksia ympäri kaupunkia. Museosaarella ja muualla riittää museoita, ostoskatuja on idässä ja lännessä ja valtavissa puistoissa voi nähdä berliiniläisiä ulkoilemassa. Kaupunkisuunnittelusta kiinnostuneet voivat käväistä Tempelhofin lentokentän paikalle rakennettuun 386 hehtaariseen puistoon – velkainen Berliini päätti perustaa puiston sen sijaan että arvokas alue olisi myyty rakennusmaaksi. Alue on hyvä vertailukohta Malmin lentokenttäalueen suunnitelmille ja samalla se kertoo saksalaisten arvomaailmasta.
Ota yhteyttä, jos haluat järjestää tapaamisen Berliinissä ja muussa tapauksessa törmätään messuilla. Me surffailemme päämiestemme osastoilla ja helpoimmin meidät tavoittaa Rieglin luota. Nähdään messuilla!
Heinäkuun 2014 alkupuolella järjestettiin jälleen kerran kansainvälinen poliisien fotogrammetrian ja laserkeilauksen työpaja Saksan Neussissa.
Tapaamisesta löytyy muutama paikallaolijoiden kuvaus netissä ja näissä huomio kiinnittyy luonnonvoimien vaikuttavuuteen. Neussin tapaamisessa on nimittäin jo perinteisesti lavastettu jonkintyyppinen onnettomuus ja sitten annettu laitevalmistajien ja softankehittäjien esittää parastaan tilanteen dokumentoimisessa poliisitutkinnan tarpeita varten. Menneinä vuosina esimerkiksi Rieglin skannerit ovat menestyneet erinomaisesti auto-onnettomuuksien ja räjähdysten sutjakassa jälkidokumentoinnissa.
Tänä vuonna poliisit lavastivat ajankohtaisesti maahan syöksyneen lentokoneen hajottamalla lentokoneen rungon ja sirottelemalla sen kappaleita sekä noin 30 nukkea yhden neliökilometrin alueelle vanhalla kaivosalueella.
Mitä sitten tapahtui? Suomen helteiden aikaan Saksassa satoi, joten suunniteltuna kenttätyöpäivänä suunnitelmat menivät uusiksi. Kuvauslennokit ja lentokoneet jäivät pääosin maahan, mutta maalaserskannereilla hommiin sentään päästiin.
Jälleen kerran siis tuli selvästi esille, miten vaikea meidän on toimia monissa todellisissa onnettomuustilanteissa, kun aurinko ei paistakaan ja tuuli puhisee navakasti. Yksi kysymys on jo onnettomuuspaikalle pääsy, jos tiet ovat poikki myrskyn takia. Jos onnettomuuspaikalle taas pääsee hyvin, niin sallivatko sääolosuhteet työvälineiden käytön, kuten Neussin tapauksessa jouduttiin toteamaan. Normaalissa kartoituksessakin on sään takia joskus varsin tiukkoja aikaikkunoita tai pitkiä odotusaikoja, mutta tilanteen aiheuttama stressi on luonnollisesti matalammalla tasolla.
Tilannekuvan luomiseen kehitetty pikkarainen Black Hornet Nano UAS. Kuva Wikimedia.
Ei ole epäillystäkään siitä, etteivätkö nopeasti kehittyvä robotiikka ja automatiikka toimisi vaikeissa ympäristöissä vuosi vuodelta paremmin, mutta kaikkein toimivimmat ja luotettavimmat ratkaisut ovat tyypillisimmin ne kalleimmat. Tämä on selkeästi nähtävissä vaikkapa nyky-Ukrainassa, jonne OSCE on juuri pyytänyt tarjouksia lennon MH17 onnettomuuspaikan valvomiseksi lennokilla. Käytännössä työhön sotatoimialueella kelpaavat vain harvat ratkaisut kuten Schiebelin ja Saabin muutaman miljoonan maksavat UAS:ät. Näiden järjestelmien ominaisuuksia on vielä turha odottaa tuhansista kymmeniin tuhansiin maksavilta lennokeilta, joiden parissa valtaosa käyttäjistä puuhastelee.
PS. Googlen robottiautoakaan ei ole vielä testattu lumisilla teillä ja sadekin on sille vielä ongelma. Positiivisimpien robotti-ihmisten mielestä tämä on kuitenkin vain mitätön sivuseikka, eikä tällaisia asioita pidä nostaa keskusteluun. Kehittäjät kuten Sebastian Thrun käsittelevät ongelmakohtiakin aika avoimesti, joten keskustelu on kyllä sallittua.
Vuoden alussa esitelty Riegl Laser Scanning Systemsin pieni lennokkiskanneri VUX-1 on lentänyt koelentonsa keväällä erilaisilla ilma-aluksilla ja ensimmäiset skanneritkin on jo toimitettu asiakkaille. Saimme myös laitevalmistajan koeaineistoja arvioitaviksi ja esiteltäviksi kuten alla oleva kuva osoittaa. Jos haluat nähdä aineistoja niin ota yhteyttä!
Vuoden 2014 maanmittauspäivät ovat nyt ohitse, joten kiitos järjestäjille onnistuneista 50-vuotisjuhlista. Nordic Geo Center Oy:n messuosastolla tehtiin myös historiaa, sillä meillä oli ensimmäisen kerran fyysisesti edustettuna kaikki laserkeilauksen lajit kojeineen: kuvissa näkyvät kolme maalaserkeilainta (2 x Riegl VZ-400 ja Stonex X300), mobiilimittausjärjestelmä Riegl VMX-450 sekä pikkuruinen ilmalaserskanneri Riegl VUX-1 (alakuvassa vasemmalla). Kiitos kaikille messuosastolla pysähtyneille mielenkiintoista keskusteluista!
Seuraava messuesiintymisemme on Rovaniemella 3.4. ja muulloin olemme tietysti tavoitettavissa toimistoltamme Helsingin Kulosaaresta.
Jännistys tiivistyy! Lisää tietoa keväällä julkaistavasta RIEGLin UAV-skannausjärjestelmästä vuotaa julkisuuteen. Tämä skanneri tuo käyttäjille Rieglin pistepilvien laatua miniatyyrikoossa: 500 kHz, 200 profiilia/s ja 300° näkökenttä.
Katsotaan saammeko skannerin mukaan Seinajoen maanmittauspäiville maaliskuussa. Esitteillä on ainakin mobiiliskanneri VMX-450.
Lisätietoja sivuillamme.
Joulukuun Geoinformatics-lehdessä 8/2013 on laaja artikkeli skannereiden käytöstä kevyissä miehittamattömissä lennokeissa (UAV). Jutun on kirjoittanut jo eläköitynyt professori Gordon Petrie, joka on aikaisemminkin kunnostautunut tällaisten kokooma-artikkeleiden tekemisessä.
Kirjoituksen alussa Petrie toteaa, etteivät tunnetut ilmalaserkeilainten valmistajat ole vielä julkaisseet kevyille UAV:lle tarkoitettuja laitteita, vaan tällä hetkellä integroidut laitteet ovat käytössä mobiiliskannauksessa, navigointijärjestelmissä tai törmäyksenestoantureina. Näinpä sekä laitteiden kirjo että niiden tuottaman aineiston laatu on varsin kirjava ja riippuu luonnollisesti paljon IMU/GNSS-järjestelmästä. Petrien luokittelu on näin ollen varsin ansiokas ja pitkään kaivattu.
Alkuvuodesta julkaistava uusi UAV-skanneri Riegliltä.
Kauan odotettuna uutisena artikkelissa on myös kuva RIEGLin uudesta UAV-lennokeille suunnatusta skannerista, jolla voidaan tuottaa parempaan kartoitustarkoitukseen tarkkuudeltaan kelpaavaa aineistoa. Laite julkistetaan virallisesti alkuvuodesta 2014, mutta ennakkotietona kerrottakoon, että tämä laite integroi skannerin, IMUn, GPS:n ja muistin tiiviisti samaan pakettiin, johon voi liittää tarvittaessa kamerankin. Käyttövalmiin kokonaisuuden paino on ennakkotietojen mukaan nelisen kiloa. UAV:n lisäksi tämä laite on myös helposti asennettavissa helikopteriin.
Runsas viikko on vierähtänyt perehtyessä kauko-ohjattavien ilma-alusten maailmaan. Se on kiehtova aihepiiri, jossa on kyllä vielä paljon kehittämistä. Myös lainsäädäntö on kovin kirjavaa eri maissa ja EU-tasolla yhteisiä sääntöjä vasta neuvotellaan.
Nimiviidakko on myös melkoinen, sillä esimerkiksi EU-lainsäädäntö käyttää pitkän tappelun jälkeen termejä RPA (Remotely Piloted Aircraft), RPS (Remote Pilot Station) ja RPAS (Remotely Piloted Aircraft Systems). Kyseessä on siis järjestelmä, jonka osia ovat ilmassa kauko-ohjattu ilma-alus, maassa ohjausasema ja näiden muodostama kokonaisuus on siis järjestelmä, RPAS.
Kansankielessä rakkaalla lapsella on monta nimeä, joten monessa kielessä tuo järjestelmän lentävä osuus on nimeltään ”drone” eli mehiläismaailman uros, kuhnuri/työläinen. Voisimme siis Suomessakin puhua kuhnureista 🙂
Edelleen käytetään myös paljon termiä UAV/UAS eli miehittämätön ilma-alus/järjestelmä. EU halusi nimeen mukaan lentäjän, joten siksi termit RPA ja RPAS.
Koulutettu lentäjä osaa lennättää tällaisia järjestelmiä kaikkein parhaiten ja turvallisimmin, joten EU:n nimikkeillä on hyvä peruste. Kehityksen suuntautuessa kuitenkin koko ajan kohti automaattisesti ohjautuvia järjestelmiä, tuntuu oudolta tehdä nimikkeestä turhan kapea. Kuten maassa, niin myös ilmassa halutaan jatkossa liikkua ilman kuskia.
Tästä esimerkkinä seuraava video, joka on ilmeisesti maailmanensi-ilta normaalikokoisen helikopterin itsenäiselle laskeutumiselle. Siis ilman lentäjää koneessa tai maassa, jolloin järjestelmän täytyy kartoittaa ympäristöään jatkuvasti esteiden havaitsemiseksi. Helikopterina on Boeingin Little Bird ja ympäristöä reaaliaikaisesti kartoittavana skannerina näyttää olevan Riegl VQ-380i. Onnea uudelle ennätykselle!
[embedplusvideo height=”482″ width=”625″ editlink=”http://bit.ly/1bqqsv5″ standard=”http://www.youtube.com/v/i8yV5D8Cpoc?fs=1&hd=1″ vars=”ytid=i8yV5D8Cpoc&width=625&height=482&start=&stop=&rs=w&hd=1&autoplay=0&react=1&chapters=¬es=” id=”ep4613″ /]