Mielenkiinnolla seuraamme kaikkia laserskannaukseen liittyvien mittausjärjestelmien kehittämistä ja tällä kertaa tarkastelun alla on Mitsubishin upouusi MMS-G220. Kyseessä on uudistettu versio Mitsubishin ensimmäisestä mobiilimittausjärjestelmästä ja sen takana on 15 isoa japanilaista teollisuusyritystä.
Käytännössä ykkösversio mittausjärjestelmästä on laitettu uusiin kuoseihin, mutta lopputuloksen luvut eli kartoituksen speksit eivät ole muuttuneet. Nyt luvataan 10 cm absoluuttista sijaintitarkkuutta 7 m päässä mittauslaitteesta. Sen sijaan laitteiston kompaktius, helppo siirrettävyys ja vähäinen virrankäyttö nostetaan muutoksessa etusijalle. Kiva kun tuo auton takakontti on nyt tyhjä ja järjestelmä on helpommin siirreltävissä 😉
Vertailu Mitsubishin vanhan ja uuden järjestelmän välillä.
Kehityksen takana on Japanin hallituksen suuri digitalisaatioprojekti, joka ulottuu kaikkialle rakentamisesta liikenteeseen. Liikenteen puolella valmistaudutaan tietysti robottiautojen tuloon ja sitä myötä tarvittaviin tarkempiin karttoihin väylistä. Tämä on siis japanilainen vastine esim . Google Mapsille ja Herelle – tarkkojen 3D-karttojen osalta siis. Kuten muistamme, Heren johto on haastattelussa kertonut absoluuttisen tarkkuuden vaihtelevan jopa 5 m sisällä – näille firmoille aineiston suhteellinen tarkkuus on tässä vaiheessa se tärkeämpi juttu. Samoin kuin järjestelmän rakentamisen kustannusten optimointi suhteessa vaadittavaan mittaustulokseen. Tosin viime vuosina olemme kauhuksemme huomanneet, että laitteiston rakentamiseen vaadittavaa todellista tietotaitoa on todella harvalla taholla.
Mittaustarkkuudesta ja kartoituksesta pääosin kiinnostuneille tahoille kuten meille tällainen järjestelmä sijoittuu enemmän ns. amerikkalaiseen GIS-kategoriaan eli ympäristön mallintamiseen ilman merkittävämpää tarkkuutta. Suunnittelumallin pohjaksi vaadittavaa tarkkuutta näillä laitteistoilla ei esimerkiksi saavuteta, koska silloin vaatimuksena on tyypillisesti 10 – 20 mm XY sekä Z. Kenellekään ei liene epäselvää, että mitä heikompilaatuista aineistoa suunnittelun pohjana käytetään, sen kalliimmaksi rakentaminen tulee.
Järjestelmän mittausnopeudeksi ilmoitetaan 40 km/tunnissa, joka on huomattavan hiljainen vauhti mobiilimittauksen kehittyessä jo toimimaan muun liikenteen tahdissa – parhaimmillaan jo runsaasti yli 100 km tuntinopeuksilla. Edelleenkin voimme vaan todeta, ettö inertianavigointi nauttii kovasta kyydistä ja tulokset paranevat vauhdin myötä.
Tästä pääsemmekin aasinsillalla taas siihen iäsyysaiheeseen eli mihin näitä ns. GIS-tarkkuuksisia mobiilimittauksia oikein tarvitaan? Eikö tule kalliimmaksi mitata väylät useampaan otteeseen aluksi hieman karkeammin ja koko ajan tarkentaen? Sen sijaan, että mittaus tehdään kerralla kunnolla, jonka jälkeen samaa aineistoa voi käyttää useampaan käyttötarkoitukseen alkaen suunnittelusta ja jaaduntarkkailusta ja päätyen vaikka kaupunkimallinnukseen.
Mitsubishin järjestelmän kohdalla tulee ensimmäiseksi mieleen, että nyt Japanin hyvin sisämarkkinavetoisilla ja suojelluilla markkinoilla on taas kehitetty mobiililaserskannaukseen oma järjestelmä ilman suurempaa kilpailua. Ulkomaalaiset tahot eivät pääse suojelluille markkinoille, jolloin menestys on taattu. Mutta miten käy järjestelmän ulkomaanvalloituksen? Nopeasti kehittyvillä mobiililaserskannausmarkkinoilla uutuusjärjestelmä haiskahtaa valitettavasti teknisesti vanhentuneelta jos syntyessään. Vai näetkö tilanteen toisin?
Mitsubishin järjestelmän kuvaillut sovellusalueet.