Globaalissa kartoitusmaailmassa kuhisee: kaupallisen kartoituksen suurtekijät Nokia ja Google kilvoittelevat kumpi ehtii ensin kartoittamaan maapallon paikkatietopalvelujensa pohjaksi. Samaan aikaan OpenStreetMap luo vapaata ja avointa maailmankarttaa, jota tehdään vapaaehtoisvoimin eri maissa. Ja kuin pisteenä i:n päälle Unkarissa suunnitellaan lakia tarkemman ilmakuvauksen rajoittamiseksi miltei täysin. Quo vadis agrimensor?
Kuten aina, niin myös nykytilanteessa soppaan sekoittuu monia tekijöitä kuten esimerkiksi maailmanlaajuinen yritysten arvoketjujen uusjako, karttatietojen avoimuus ja perinteinen poliittinen valtapeli: valta on edelleenkin tarkan karttatiedon haltijoilla. Lähdetäänpä liikkeelle kaupalliselta sektorilta.
Googlen kartoitussuunnitelmat ovat kunnianhimoiset, kuten tuoreessa The Guardian-lehden haastattelussa selviää. Vielä vuonna 2008 Googlen kartat tehtiin talon ulkopuolella, mutta hidas päivitystahti – tyypillisesti virheen korjaaminen kesti 6 – 18 kk – johti karttojen tuottamiseen talon sisällä. Nyt Google tuottaa 3D-karttaa huimaan tahtiin ja Google Mapsissä on lähes 45 miljoonaa kilometriä teitä, luontokohteita ja kasvavassa määrin myös sisätiloja. Google luo ja päivittää yhtiönä omia karttojaan, mutta samalla se käyttää vapaaehtoista talkoovoimaa varsinkin muutoksenseurannassa ja päivitystyön tekemisessä. Vapaaehtoisten työtä voi jopa seurata reaaliajassa Googlen MapMaker-palvelussa. Paikkatiedon tuottaminen on huima lisä Googlen arvoketjuun, koska paikkatietoon sidottujen hakujen määrä kasvaa koko ajan. Eipä tarvitse maksaa ulkopuolisille ydintuotteesta. Varjopuolena on valtioiden ja yksityisten ihmisten huoli tietoturvasta ja yksityisyydestä, joten esimerkiksi Google StreetView on Saksassa erittäinen kiistanalainen palvelu.
Nokia siirtyi kartoittamisen raskaaseen sarjaan vuonna 2007 ostamalla alan ison yrityksen Navteqin. Kilpailu Googlen kanssa on kova, mutta näin ulkopuolelta katsottuna kartoitusmenetelmät ovat pääosin samat. Esimerkiksi molemmat käyttävät laserskannerin sisältäviä mobiilimittausjärjestelmiä – tästä esimerkki Navteq True -mainosvideossa. Nokia on hankkinut hiljan myös mobiiliin stereokartoitukseen erikoistuneen Earthmine-yhtiön ilmeisesti Google StreetView:n kilpailijaksi. Joukkoistamisessa Google näyttää sen sijaan kulkevan omia, tehokkaampia polkujaan.
Molemmat yhtiöt tekevät sinänsä tehokasta kartoitusta, mutta tuotetun karttatiedon käyttö tapahtuu luonnollisesti niiden ehdoilla – kysymys ei ole hyväntekeväisyystoiminnasta. Tästä syystä valtioiden tarve omaan kartoitustoimintaan julkisten karttojen tekemiseksi ja päivittämiseksi ei suinkaan ole kuollut. Koska kansallisen kartoituksen päivittämistahti ja käyttäjäehdot ei ole kaikkien käyttäjien mielestä riittäviä, niin on olemassa myös talkooperiaatteen nojautuva OpenStreetMap-projekti, jolla on myös Suomessa muutama kymmenen aktiivitoimijaa. Tässä projektissa kartoitus tehdään pääosin GPS:n avulla, mutta Suomessa Maanmittauslaitoksen avoimet datat antavat myös valtavan määrän pohjatietoa projektiin.
Kannattaako kartoitusfirmojen huolestua Googlen, Nokian tai vaikkapa OpenStreetMapin puuhista? Kyllä ja ei. Jossain määrin suuren yleisön keskuudessa on syntynyt mielikuva, että maailma on jo mitattu ja paikallisia tekijöitä ei enää tarvita. Googlen toiminta vaikuttaa monien mielestä suorastaan hyväntahtoiselta, sillä kehittymättömissä maissa ihmiset voivat kartoittaa viimein omia lähiympäristöjään. Loppujen lopuksi maailman kartoitusurakka päivityksineen on kuitenkin niin suuri, etteivät edes isot toimijat kerkiä kaikkialle ja todella syrjäiset seudut eivät niitä edes kiinnosta. Oman ongelmankenttänsä muodostaa myös tuotetun paikkatiedon epäyhtenäisyys sekä vaihteleva sisäinen ja ulkoinen tarkkuus. Esimerkiksi Googlen Maps ja Earth-palveluissaan käyttämän korkeustiedon tarkkuus vaihtelee alueittain, joten tarkan suunnittelun pohjaksi aineistoista ei siis vielä ole.
Miten otsikossa mainittu vakoilu puolestaan liittyy karttojen tuottamiseen? No, Unkarissa suunniteilla oleva lakiesitys tarkan ilmakuvauksen rajoittamisesta tuntuu ensitietojen perusteella nojautuvan tarpeeseen salata maan strategiset kohteet ulkopuolisilta silmiltä. Tosin näinä maailmanaikoina on vaikeaa palata menneeseen ja estää korkearesoluutioista ilmakuvaamista, sillä myös kaupallisten satelliittikuvien resoluutio on nykyään niin hyvä. Esimerkiksi kymmenen vuotta sitten Kreikassa allekirjoittaneen oli vaikea saada käsiinsä ilmakuvia, mutta ongelmasta selvisi ostamalla jo silloin laadukasta satelliittikuvaa ulkomailta. Satelliittikuvauksen ollessa ylikansallista toimintaa Unkarin mahdollisesta kiellosta kärsisivät todennäköisesti lähinnä paikalliset pienyritykset.
Vakoilu ja kartoittaminen tarjovat lopuksi oivan aasinsillan palauttaa mieleen mikkeliläinen Kyyhkylän kartanon isäntä Otto Carl von Fieandt, jota 1700-luvun lopulla pidettiin Ruotsi-Suomen etevimpänä sotilastiedustelukarttojen tekijänä. Tätä aihepiiriä hän opetti Haapaniemen sotilaskoulussa ja julkaisi 1804 kirjan ”: Om sättet att rita militäriske cartor och att med säkerhet urskiljä föremålen, som i dem bör utsättäs”.
1700-luvun maanmittari työssään. Lähde: Wikimedia. Johann Heinrich von Denffer und Mitarbeiter bei der Landvermessung
Ilmeisen näppäränä miehenä Otto Carl säästyi jopa kuolemantuomiolta Anjalan liiton jälkipyykeissä, koska hän ei nykypolitiikkojen ja yritysjohtajien tapaan kuulusteluissa ”muistanut” mitään kapinayrityksestä kuningasta vastaan. Melkein heti vankilasta vapautumisen jälkeen vuonna 1789 Kustaa III lähetti Otto Carlin ja ruotsalaisen Carl Fredrik Königin kartoittamaan Seine-joen laakson Le Havresta Pariisiin, sillä Kustaan kunnianhimoinen suunnitelma oli palauttaa Ranskan vallankumouksessa syrjäytetty kuningas Ludvig XVI ja kuningatar Marie Antoinette takaisin valtaan. von Fieandt ja König todellakin toteuttivat jännittävän kartoitusretken, mutta Ruotsin sotajoukot eivät koskaan lähteneet Ranskaan. Koko tarinan voi lukea Königin jälkeläisen Thorsten Sandbergin julkaisemasta kirjasta Gustav III:s Spioner (Historiska Media, 2006), joka perustuu Königin päiväkirjamerkintöihin. Mahdollisesti jo ensi kesänä Kyyhkylässä voi puolestaan tutustua von Fieandtin ja Königin piirtämän kartan kopioon.