Uusimmassa Lidarnews-lehdessä on hulppea artikkeli Johannes Rieglistä ja hänen 50 miljoonan dollarin arvoisesta perheyrityksestään Riegl GmbH:sta.

Olemme tietysti viitanneet Rieglin tarinaan jo useasti tuotteita esitellessämme, mutta artikkelissa on jälleen kertaus asiaan ja lisäksi tekniikkapuolta käsitellään myös tarkemmin. Käymättä Rieglin tarinaa sen lähemmin lävitse uudestaan, kehotamme kiinnostuneita lukemaan artikkelin kokonaisuudessaan. Todettakoon vaan, että Riegl kasvaa voimakkaasti vaikka Johannes Rieglin mukaan tavoite on paremmat tuotteet – ei kasvu. Siis perinteinen asiakaslähtöinen insinöörinäkemys.

Kun näin aikoina elämme suorastaan valtiojohtoista startup-kiimaa Suomessa – yritämme kopioida Yhdysvaltoja ja Piilaaksoa, niin on mielenkiintoista tarkastella hieman tarkemmin keskisen Euroopan perheyritystraditiota vaihtoehtoisena lähestymistapana. Enpäpä jos gaselli-startupien lisäksi yrittäisimme myös kannustaa luomaan vahvaa perhevetoista PK-sektoria? Tuntuu jotenkin uskomattomalta, että olemme luoneet ajatushimmelin suuryrityksistä, jotka eivät kykene luomaan mitään uutta. (Tai olemme kopioineet tämän ajatusmallin myös USA:sta.) Kaikki uusi saadaan aikaan ainoastaan ostamalla yritysaihioita – startupeja, joilla on usein vain ajatuksenaihio tai jonkinlainen pilotti yritysideanaan. Koska startup-kiima on synnyinmaassaan jo vanhempi ilmiö, niin näitä varjopuolia on käyty siellä myös jo läpi. Erona Suomeen on ainakin se, että Yhdysvalloissa pääosin oman maan yhtiöt ostavat pienempiään ja esim. kiinalaisten ostoyritykset torjutaan strategisilla alueilla. Suomessa tunnutaan odottavan usein nimenomaan jenkkifirman ostavan firman – keksinnöt, tuotekehitys ja tietotaito menevät siis helposti maan rajojen ulkopuolella ja pääoma seuraa kyllä perässä.

Saksankielisessä Euroopassa on myös gaselli-startupeja, mutta edelleen monella uudella ja vanhalla yrittäjällä on tähtäimessä hiukan kauemmaksi suuntautuvia suunnitelmia nopean pikavoiton sijaan. Yli 99% Saksan yrityksistä kuuluu ns. keskiluokkaan (German Mittelstand), joka tuottaa 52% Saksan koko talouden tuotosta. Monet näistä yrityksistä ovat ovat luovia, tekevät pitkäjänteisiä suunnitelmia, tähtäävät pitkäikäisyyteen ja ovat omistajansa ohjauksessa. Noin 1300 niistä on on alansa globaaleja markkinajohtajia erikoistuneilla ja pitkälle kehitetyillä tuotteillaan. Eihän Saksakaan tietysti mikään paratiisi ole, vaan valtio suojelee mm. autoteollisuuden tuotteita voimakkaasti. Mutta tiesitkö muuten, että myös monet suuret saksalaiset autovalmistajat ovat vahvasti perheomistuksessa?

Mietittäessä siis milloin Trimble, Hexagon tai vaikkapa Teledyne ostaisi Rieglin – ne käyvät usein kosioretkillä, on hyvä peilata tällaista hypoteettista kauppaa paikalliseen yrityskulttuuriin. Itse asiassa artikkelin mukaan Johannes Riegl uskoo, että Riegl pysyy innovatiivisena vain jos iso yritys ei osta sitä. Luulen hänen myös hyvin tietävän, että 50% globaaleista yritysostoista epäonnistuu. Niinpä hän ei myy niin kauan kuin perheen seuraava sukupolvi on valmis ottamaan perinnön vastaan ja viemään liekkiä eteenpäin. Maan tapaan perheen lapset ovat olleet yrityskoulutuksessa jo nuoresta pitäen.