Marraskuun alussa USA:n it\u00e4rannikolle iskeneen Sandy-hurrikaanin vahinkoja arvoidaan kovaa vauhtia. Koska vahingoittunut alue on eritt\u00e4in laaja, niin erilaiset kaukokartoitusmenelm\u00e4t satelliittimittauksista lentokoneesta\/helikopterista tehtyihin ilmakuviin ja ilmalaserskannauksiin ovat luonnollisesti ykk\u00f6svalintoja ty\u00f6n tekemiseksi. Pikkulennokkien k\u00e4ytt\u00f6 eiv\u00e4t oikein istu t\u00e4llaisiin kuvioihin, sill\u00e4 tuhoalueille pit\u00e4isi ensiksi p\u00e4\u00e4st\u00e4 – tiet olivat poikki ja s\u00e4hk\u00f6j\u00e4 ei ollut p\u00e4iv\u00e4kausiin – ja lis\u00e4ksi kartoitettavat alueet ovat suuria. Isot miehitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4t lennokit, jotka kantavat tehokkaan laserkeilaimen, ovat taas niin hintavia, ettei kustannuss\u00e4\u00e4st\u00f6j\u00e4 helikoptereihin ja lentokoneisiin n\u00e4hden taida oikein synty\u00e4.<\/p>\n
Yhdysvalloissa paikallinen geologinen tutkimuskeskus USGS k\u00e4vi ilmalaserskannaamassa pahimman tuhoalueen keskell\u00e4 olevan Fire Islandin marraskuun 5. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Tuloksia verrattiin ennen myrsky\u00e4 tehtyihin mittauksiin ja tuloksena ollaan saamassa tukku uutta tietoa rannikon muutoksista. Seurannalla voidaan tehd\u00e4 p\u00e4\u00e4telmi\u00e4 muun muassa myrskyjen vaikutuksesta spatiaaliseen rannikonmuutokseen kuten rantojen eroosioon, dyynien siirtymiseen ja uusien saarien muodostumisen. Tulokset ovat t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa viel\u00e4 alustavia, mutta hiekkaa on selke\u00e4sti siirtynyt metrikaupalla rannasta sis\u00e4maahan tai se on huuhtoutunut kokonaan pois. Katsopa ennen ja j\u00e4lkeen kuvasarjat USGS:n sivuilta<\/a>.<\/p>\n Mielenkiintoinen on my\u00f6s USGS:n arvio, ett\u00e4 tuhoa pahensi merenpinnan nousu. Vuoden 1962 edellisest\u00e4 suuresta myrskyst\u00e4 merenpinnan korkeus on noussut runsaat 20 cm, joten merivesi ulottuu nyt laajemmille alueille noustessaan.<\/p>\n Mitenk\u00e4h\u00e4n myrskyss\u00e4 k\u00e4vi Delawaren rannikolla sijaitsevalle keinotekoiselle riutalle? Red Bird -riutta<\/a> on luotu k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 poistetuista metrovaunuista (n. 700 kpl), joiden avulla on luotu kaloille ja kasvillisuudelle superhedelm\u00e4llinen alusta. Riutan toinen tarkoitus hidastaa eroosiota.<\/p>\n Rannikon eroosio on iso ongelma my\u00f6s ilman katastrofaalisia myrskyj\u00e4 ja rannikon muutoksia seurataan erilaisin keinoin my\u00f6s Suomessa. T\u00e4st\u00e4 l\u00f6ytyy hyv\u00e4 selvitys<\/a> ja animaatio Geodeettisen laitoksen sivuilta. Meill\u00e4h\u00e4n maa nousee l\u00e4nsirannikolla, mutta maissa, joissa maata menetet\u00e4\u00e4n merelle vuosittain, tilanne on luonnollisesti vakavampi asukkaiden kannalta. N\u00e4in k\u00e4y esimerkiksi Englannissa, jonka it\u00e4rannikko katoaa Pohjanmereen kovaa vauhtia. Tilastollisesti laskettuna keskim\u00e4\u00e4r\u00e4inen muutosvauhti vuosien 1852-2010 v\u00e4lisen\u00e4 aikana on 1,27 metri\u00e4 vuosittain. Tilaston takana on vaihtelevia mittausmenetelmi\u00e4, sill\u00e4 aluksi muutosta seurattiin karttak\u00e4yrien muutoksena, vuodesta 1951 alkaen muutamalta pysyv\u00e4lt\u00e4 mittausasemalta, 1999 alkaen pistem\u00e4isesti GPS-mittauksin ja vuodesta 2009 alkaen ilmalaserkeilaamalla.<\/p>\n Englannin it\u00e4rannikkoa seurataan my\u00f6s maalaserkeilauksen avulla, kuten t\u00e4ss\u00e4 Englannin geologisen tutkimuskeskuksen videossa<\/a> n\u00e4kyy. Rannikon pehme\u00e4 maaper\u00e4 on eroosion lis\u00e4ksi altis my\u00f6s maanvy\u00f6ryille, joita halutaan n\u00e4in tarkkailla. Mittalaitteena on muuten Rieglin vanhempi, 6 km mittaava malli.<\/p>\n