- lento\/ajoratojen linjaus<\/li>
- paikallinen tarkkuus<\/li>
- verkkotasontarkkuus<\/li><\/ul>\n\n\n\n
Lentoradan linjauksen virheit\u00e4 t\u00e4ytyy raakadatasta tarkastella sek\u00e4 vertikaalisesti ett\u00e4 horisontaalisesti. Suurimmat ongelmat aiheuttavat huonolaatuinen inertianavigointij\u00e4rjestelm\u00e4 (IMU) sek\u00e4 laitteiston huono fyysinen kokoonpano (integrointi). Kuten Graham toteaa, niin s\u00e4\u00e4st\u00e4m\u00e4ll\u00e4 rahaa IMUn hankinnassa aiheuttaa itselleen paljon ty\u00f6t\u00e4 ja tuskaa koko laitteiston k\u00e4ytt\u00f6i\u00e4n. Ihan yksinkertaisesti aineiston tarkkuutta ei voi koskaan saada paremmaksi kuin sen komponentit sallivat.<\/p>\n\n\n\n
![\"\"](\"http:\/\/www.geocenter.fi.testwww.yritysweb.fi\/NGC\/blogi\/wp-content\/uploads\/2016\/04\/trajectory-1024x642.jpg\")
Kuvassa n\u00e4kyy valmiiksi laskettu ajorata (trajectory) valmiina laskettavaksi yhteen laserpisteiden kanssa.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n Samaan huonoon lopputulokseen p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n my\u00f6s laitteiston huonolla fyysisell\u00e4 integroinnilla. Sin\u00e4ns\u00e4 on j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4\u00e4, ett\u00e4 IMU-tekniikassa t\u00e4m\u00e4n totesivat jo aikaisemmat sukupolvet 1970-luvulle tultaessa, mutta uudet sukupolvet opettelevat nyt samaan asiaa taas uudestaan. <\/p>\n\n\n\n
”In a fully integrated system, separate instruments would not be needed for any one function; every subsystem could have access to, or benefit from, all sensor system.”<\/em> (1)<\/p>\n\n\n\n
Kuten Graham, mekin n\u00e4emme omatekoisissa ja jopa useiden ammattimaisten laiteintegraattorien ratkaisussa IMUn ja laserien keskin\u00e4isen integroinnin olevan niin huonon, ett\u00e4 hyvist\u00e4kin komponenteista huolimatta aineiston laatu ei vastaa siihen sijoitettua raham\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4. Modernit data-analyytikot kyll\u00e4 prosessoivat n\u00e4it\u00e4 aineistoja mielell\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 ne ty\u00f6llist\u00e4v\u00e4t heit\u00e4 mukavasti.<\/p>\n\n\n\n
Me teemme aineistolle ensimm\u00e4isen laaduntarkastuksen heti laskettuamme lento\/ajoradan (trajectory) ensimm\u00e4isen kerran. Mittauksen aikana n\u00e4ht\u00e4v\u00e4 navigointiratkaisu ei n\u00e4et paljasta koko totuutta. Jos t\u00e4m\u00e4 skannauslinjojen alustava tarkastelu kertoo, ett\u00e4 meill\u00e4 on mahdollisia ongelmia pyydetyn tarkkuuden suhteen, niin prosessointitaktiikka on hiottava sen mukaan. Pahimmillaan n\u00e4emme, ettei aineisto kelpaa vaan se on k\u00e4yt\u00e4v\u00e4 mittaamassa uudestaan. N\u00e4in toimimme my\u00f6s koulutuksissamme sill\u00e4 kantap\u00e4\u00e4n kautta oppiminen vaan n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 olevan se tehokkain oppimistekniikka. Lukuisatkaan kontrollipisteet eiv\u00e4t paranna huonoa aineistoa. Ajan ja kokemuksen my\u00f6t\u00e4 tekij\u00e4t oppivat suunnittelemaan ja toteuttamaan projektit niin, ett\u00e4 aineisto on varsin takuuvarmasti k\u00e4ytt\u00f6kelpoista.<\/p>\n\n\n\n
Samat rakenneongelmat sek\u00e4 laitteiston huono j\u00e4rjestelm\u00e4kalibrointi aiheuttavat my\u00f6s virheit\u00e4 XY-tasossa. Koska skannereita on useamman sorttisia, niin pahimmillaan jopa kymmeni\u00e4 tai satoja erillisi\u00e4 lasereita sis\u00e4lt\u00e4 laite joudutaan kalibroimaan jokainen laserl\u00e4hde erikseen. J\u00e4rjestelm\u00e4tasolla pahimpia ovat laitteistot, joita joudutaan kalibroimaan joka projektin alussa ja lopussa tai pahimmillaan jopa useamman kerran p\u00e4iv\u00e4n aikana. 15 vuotta sitten t\u00e4llainen oli arkea, mutta laadukkaissa hyvin toteuteissa laitteistoissa n\u00e4in ei ole ollut en\u00e4\u00e4 vuosiin.<\/p>\n\n\n\n
Laserskannausainesoissa esiintyy harvemmin mittakaavavirheit\u00e4 (SLAM tekniikoilla toteutetuissa esiintyy), vaan ne ovat tyypillisempia fotogrammetrissa projekteissa. Erikseen mitattuja pakkopisteit\u00e4 joudutaan my\u00f6s k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n paljon, jos j\u00e4rjestelm\u00e4 on altis t\u00e4llaisille virheille. Erillisten tukipisteiden mittaus voi helposti vied\u00e4 ison osan budjetista.<\/p>\n\n\n\n
Verkkotason tarkkuudella Graham tarkoittaa, miten hyvin aineisto istuu paikalliseen datumiin ja siten koordinaatistoj\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4n. Se tarkastetaan itsen\u00e4isesti lasermittauksesta tehdyill\u00e4 kontrollimittauksilla. Jos tarkkuudesta ei ole niin v\u00e4li\u00e4, niin RTK-GNSS riitt\u00e4\u00e4, mutta meid\u00e4nkin tarkemmissa aineistoissamme tarvitaan staattisen GNSS-mittauksen tai takymetrin antamaa millimetrien tarkkuutta. Liian usein meille toimitetaan RTK-mittauksia, joiden riitelyn aineiston kanssa voi todeta helposti, erityisesti korkeusarvoissa.<\/p>\n\n\n\n
![\"\"](\"http:\/\/www.geocenter.fi.testwww.yritysweb.fi\/NGC\/blogi\/wp-content\/uploads\/2020\/04\/Javad-1024x875.jpg\")
Laserpistepilvess\u00e4 n\u00e4kyy mittauksen aikana samanaikaisesti GNSS-havaintoja ker\u00e4\u00e4v\u00e4 tukiasema.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n Korkeuden suhteen paras kontrolli onkin tarkkavaaitettu korkeuspisteisen verkko, jota k\u00e4yt\u00e4mme aina kuin se on mahdollista. Satelliittimittauksista saatava korko ei n\u00e4et vastaa tarkkavaaitettua korkeutta ja tilanne toistuu projektista toiseen. Suurimmat erot tulevat n\u00e4kyviin esimerkiksi malmioiden kohdalla, jossa painovoiman muutoksesta johtuen tarkkavaaitettu korko k\u00e4ytt\u00e4ytyy eri tavoin paljastaen veden oikean valumissuunnan kyseisess\u00e4 paikassa. Satelliittimittauksista saatava korko on riippuvainen muun muassa geoidimallin tarkkuudessa ja siin\u00e4 esiintyy pienempi\u00e4 ja suurempia virheit\u00e4 ihan pelk\u00e4st\u00e4 mittausajankohdasta riippuen.<\/p>\n\n\n\n
![\"\"](\"http:\/\/www.geocenter.fi.testwww.yritysweb.fi\/NGC\/blogi\/wp-content\/uploads\/2019\/09\/VMX-2HA_2.jpg\")