GPSWorldissä uusi toimittaja, kokenut geodesian ammattilainen David Doyle kirjoittaa osuvasta GPS/GNSS-mittauksen muuttuvasta maailmasta. Uusia satelliitteja pukkaa, tarkkoja mittauksia mahdollistavat laitteet halpenevat kovaa vauhtia ja uusia käyttäjiä syntyy kuin sieniä sateella. Doylen mukaan laitteistot ovat nykyään niin helppokäyttöisiä, että jo oravan älykkyydellä voidaan nykyään tuottaa varsin laadukasta mittausaineistoa. Hyvältä siis näyttää.

Kuva Wikimedia: GPS-satelliitit kiertoradoillaan.

Vai näyttääkö? Käytännön tilanteissa ei kuitenkaan kiistellä millimetrien, vaan jopa metrien heitoista aineistojen välillä. Doylen sanoin: “I got a cm and you got a cm, but our centimeters differ by a meter.”

Useimmilta käyttäjiltä puuttuu geodesian perustiedot, jolloin mittausten todellista tarkkuutta ei osata edes arvioida. Desimaalierottimen oikealla puolella näkyvät luvut eivät kerro mitään tarkkuudesta, vaan siitä, kuinka pitkä kenttä kyseiseen ohjelmaan on ohjelmoitu näkymään. Liian usein metadata ei siirry mittausten mukana, jolloin tulosten arvo voi olla puhdas nolla.

Miksikö tietämättömyys geodesiasta on merkittävä puute? Siksi, että monien kasvavien alojen kuten navigoinnin, koneautomaation (esim. maatalous), ympäristömittausten yms. järjestelmiä rakennetaan ja käytetään jo nykyään ilman geodesian tuntemusta ja virheelliset tulokset tulevat kaikille kalliiksi. Rakennusteollisuudesta ei nyt viitsi enää puhuakaan.

Kun käyttäjäjoukko on laaja amatööreista ammattilaisiin, niin on tietysti epärealista olettaa kaikkien opettelevan geodesiaa. Doyle kuitenkin ehdottaa, että jatkuvasti tarkkojen mittausten kanssa tekemisissä olevia ihmisiä on vain koulutettava lisää ja heille voisi luoda myös sertifiointijärjestelmän. Käytännössä siis sama ajatus kuin Saksassa, jossa perustettiin Geodesia-akademia jatkokoulutuksen tarpeita varten. Ehkäpä meidän pitäisi ryhdistäytyä myös täällä Suomessa?